automatka, Automatka Portugaliin

Automatka alkaa – laineita pitkin Tukholmaan!

Takana on nyt hartaimmin odottamani laivamatka ikinä: ylitys Turusta Tukholmaan, mistä automatka Portugaliin voi alkaa! Innostuneissa tunnelmissa kuoharia kippistellessä nostalgia vei voiton, eli..

Seuraa muisteloita elämäni laivamatkoista!

Monilla suomalaisilla liittyy varmasti Turku–Tukholma ylitykseen nostalgisia muistoja. Ensimmäiset matkani tein perheeni, koululuokkani ja kaiken mahtavuuden huipentumana supertrendikkäiden helkanuorten kanssa 1990-luvulla. Kuuluin helkanuorten mafiaan, eli 5-kielisen kanteleen rämpyttäjiin. Muistan syöneeni aamupalaksi greippiä ensimmäisen kerran Silja Linen kyydissä, ja muistan myös maistaneeni ystäväni kehotuksesta lehtipihviä täällä. Muistan (ja niin muistaa moni muukin) myös pukeutuneeni värikkäisiin, hedelmäkuvioisiin housihin sekä vyölaukkuun. Väriyhdistelmät kruunasi vaaleanpunainen Bart Simpson -paita ja kaulani ympäriltä löytyvä vihreä hiusdonitsi. En tiedä miksi.

2000-luvulla laivamatkoistani Tukholmaan tuli hieman seikkailullisempia (ja toivoakseni tyylikkäämpiä…), kun lähdin rinkan kanssa töihin Skotlantiin. Ensin laivalla Tukholmaan, yöjunalla Kööpenhaminaan, junia ja busseja Norjaan, pikainen lento Aberdeeniin (koska lauttamatka oli juuri lopetettu), josta taas lautta yön yli Shetlantiin (mielestäni tämä linkki on lauttamatkaltani – itse vietin yön tehden tarkempaa tuttavuutta Mr. vessanpöntön kanssa, joten en päässyt todistamaan käytävien sekamelskaa). Ja myöhemmin siskoni ja kahden koirani kanssa jälleen Siljan kyydissä Tukholmaan, mistä automatka jatkui Irlantiin lukuisten erilaisten lauttayhdistelmien avustamana.

Viime maaliskuussa palasin Brasiliasta, jolloin lensin aisaparini kanssa ensin Amsterdamiin. Täällä yläilmoissa liitelystä tarpeekseen saaneena aisaparini ilmoitti liikahtavansa kohti Suomea enää vain maan – tai vähintään vetten – päällä pysyviä reittejä pitkin. Palasimme siis Amsterdamista Suomeen ensin junakiskoja pitkin ja sitten hyppäsimme Siljan kyytiin Tukholmasta, kohti Turkua. Brasilialaisten ruokien ääreltä Suomeen paluussa auttoi laivan Habby Lobster -ravintola, jossa muistan tuumineeni, että vaikka eksoottiset hedelmät, acai-kulhot ja vahva kahvi nyt jäivätkin ruokavaliostani, niin kyllä sitä täällä pohjolassakin pärjätään!

No, ei me sitten niin kauaa pärjättykään, ja päätimme lähteä Portugalin lämpöön talveksi. Tällä kertaa laivamatkalla testasin blogiyhteistyön merkeissä Silja Baltic Princessin italialaisravintola Tavolàtan. Minun aikomukseni oli aloittaa terveelliset elämäntavat heti ensimmäisestä matkapäivästä alkaen, mutta juhlatunnelmissa uimassa ja saunassa piipahtaminen vaihtui iloisesti proseccon pitelyyn ravintolassa. Kippis siis matkan alulle!

Laivalla

Tavolátan juhlaillallisen lisäksi meille ei jäänyt paljoa aikaa laivan viihdetarjontaan tutustumiseen, sillä suloinen pikku matkalaisemme, Ernesti the Westie, odotti hytissä yksin. Siljalta saa A-luokan hyttejä koirien kanssa matkustaessa, mikä on mielestäni hyvä – olen ollut Irlantiin menevällä lautalla, jossa koirien oli jäätävä häkissä alakannen alle sekä yhdellä lyhyellä lauttamatkalla Skotlannista Orkneyn saarille, jolloin Ernestin oli nökötettävä yksin autossa. Eli Ernesti kiittää Siljaa hyttimajoituksestaan – ja omistajat myös!

Teimme kuitenkin ruoan päälle pienen iltakävelyn laivalla. Kävelimme “Fashion Streetillä”, ihailemassa Tax Freen karkkihyllyjä ja lopuksi kuuntelemassa illan bändiä: kuulimme myös portugaliksi esitettyjä kappaleita ja pidimme sitä hyvänä enteenä matkallemme. Ennen kymmentä laivalla oli juhlavan iloinen tunnelma – pikkujoulujen viettäjät olivat pukeutuneet parhaimpiinsa, ja hiukset ja meikki olivat vielä järjestyksessä. ; )

 

Laivamatkan parhaat palat

1990-nostalgisilta laivamatkoilta mieleeni ovat erityisesti jääneet aamiaisten ylenpalttiset buffet-tarjonnat, joten kömmin nytkin urhoollisesti sängystä ylös aamuvarhaisella sämpyläpyrämidien äärelle. Grill Housessa meidät otettiin vastaan kuohuviinilasillisten kera, joskin tällä kertaa ne oli jätettävä nauttimatta: Kello viideltä aamulla pidän kahvia kuoharia parempana vaihtoehtona, mikäli edessä on yli 600 kilomertin automatka. Buffet-tarjonta oli Grill Housessa suurta buffet-salia hillitympi, mutta sitäkin maittavampi. Erityisesti pidin sämpylöistä, kolmesta erilaisesta lohesta sekä kahvista. 

Laiva oli Tukholmassa kuudelta aamulla, joten täydellä vatsalla ja kahvin voimin oli hyvä hypätä ratin taa, ajaa auto ulos satama-alueelta, naputella määränpää ‘Copenhagen’ navigaattoriin, ja aloittaa elämämme matka.

Koiran kanssa matkustavan vinkit

  1. Koiran kanssa matkustaessa lentäminen on aina ehkä se viimeisin vaihtoehto. Yön yli kestävä lauttamatka Tukholmaan on mukava miniloma oman karvaturrin kanssa!
  2. Koiran kanssa matkustaessa voi valita hyttiluokan aina A-tasoon saakka – tämä on ihan riittämiin etenkin lyhyellä Turku-Tukholma matkalla.
  3. Kannattaa viettää muutama tunti ennen laivalle astumista koiran kanssa Turussa ja kuljeskella Aura-joen kauniilla jokivarella. Myös Turun linna sijaitsee lähellä satamaa.
  4. Laivalla löytyy koiralle myös pieni ulkoilualue.
  5. Aamulla Tukholman satamaan saapuva laiva on ajoitukseltaan erinomainen: ensin voi syödä laivalla oman vatsan täyteen, ruokkia koiran ja sitten rantautua jalottelemaan Tukholman pittoreskeille mukulakivikaduille.

*Kaupallinen yhteistyö Tallink Silja Oy:n  kanssa.

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Rosa November 27, 2017 at 9:29 AM

    Hienoja muistoja 90-luvun laivamatkoilta. Vyölaukku kuului tuolloin vakiovarustukseen. Minä taisin ostaa ensimmäisen vyölaukkuni päivä Tukholmassa -risteilyllä.

    • Reply sateenmuru November 27, 2017 at 6:47 PM

      Haha, hauska muisto sinulla vyölaukun alkuperästä! ^_^ En tiedä mistä omani sain, jokaisessa kuvassa se vaan näkyy roikkuvan joko urhoollisesti vyötäröllä tai taustalla vaatekoukussa!

  • Reply Terhi | VAGABONDA December 3, 2017 at 8:07 AM

    Hiusdonitsi kaulassa!? On varmasti ollut kirsikkana kakun päällä tuossa lookissa 😀 Vieläkö sujuu kanteleen soittaminen? Muistan ala-asteella oppineeni soittamaan kanteleella yhden kappaleen, ja olin niin innoissani siitä. Päihitti nokkahuilun mennen tullen 😀
    Ihanaa reissua!

  • Reply sateenmuru December 4, 2017 at 10:20 AM

    Hehe, ja huoh, niin neonvihreä hiusdontisi kaulassa komeilee monessa risteilykuvassa – valitettavasti. ^_^ Kanteleen soitto on vähän kuin pyörällä ajo, kun sen kerran oppii… Kiitos!

  • Leave a Reply