automatka, norja

Automatka Lofooteille – päivä Reinessä

Neljännen matkapäivän Lofooteilla vietin saariryhmän yhdeksi ihanimmistä kylistä tituleeratussa Reinessä. En ole ehtinyt kaikkia Lofoottien kyliä koluta, mutta tähän mennessä näkemistäni Reine on ykkössijalla myös minun mielestäni (myöh. lisä: jaetulla ykkössijalla Henningsvaerin kanssa).

Reine on hyvin pieni, muutaman sadan asukkaan kylä lähes Lofoottien eteläkärjessä ja kuulu punaisista kalastajamökeistään. Kerron myöhemmin lisää Reine Rorbuerin mökkielämyksestä, tässä pari kuvaa tunnelmaan pääsemiseksi.

Kolme ajopäivää Lofoottien eteläkärkeen veivät sen verran voimia, että tiistain vietimme lähinnä paikoillaan pysyen. Tai paikoillaan ja paikoillaan: yritin tehdä töitä mökkini keittiönpöydän äärellä, mutta jouduin pomppimaan ylös ja ulos kymmenen minuutin välein sateenkaarien tai muiden luonnonilmiöiden houkuttelemana.

Reinessä on ihana kahvila, jossa ehdimmä käydä päivän aikana käydä kahdesti. Kahvilassa riitti aina asiakkaita, suurin osa hurisutteli paikalle jostain lähikylistä, mutta istuskeli ikkunapöydissä väliin joitain muitakin turisteja, vaikka ruuhkaisin sesonki on jo takana.

Ihastuttava Bringen kahvila Reinen kylässä Lofooteilla.

Lofoottien paras kahvi! Kannattaa myös maistaa Posh Popia, raparperimansikkaa. Paikka Bringenin kahvila Reinessä.

Kahvilan lisäksi söimme paikallisessa ravintolassa lounaan (ah, kalakeittoa!) ja illallisen (ah, turskaa!) Rorbueriin kuuluvassa Gammelbuassa. Gammelbua on Reinen entinen tavaratalo, ja peräisin 1790-luvulta. Takassa loimusi tuli ja pöydillä läpättivät kaasulyhdyt. Hirsiseinät oli jätetty paljaiksi ja tunnelma oli mukavan rento. Tuumimme yhä aisaparini kanssa, että Reinessä olisi kaikki mitä tarvitsisimme: kahvila, pieni ruokakauppa ja ravintola, jonka takkatulen lämmössä nauttia lasi punaviiniä silloin tällöin. Ihmiset myös vaikuttivat hymyileväisiltä ja erittäin rennoilta ja ystävällisiltä. Lofoottien Reine hujahti siis unelmieni asuinpakkalistauksessa sijalle numero yksi.

Olisin halunnut maistaa Gammelbuassa Lofoottien erikoisuutta, eli kuivattua ja suolattua turskaa, menussa ‘bacalao’. Bacalao, tai bacalhau, on Brasiliassa saakka erittäin suosittua ruokaa erityisesti joulun aikaan,  ja norjalainen bacalao on siellä käsite. Onnekseni (tai onnettomuudekseni) satuin maistamaan erään nimeltä mainitsemattoman henkilön jouluperinteisiin kuuluvaa bacalaoa viime jouluna Brasiliassa. Olen kalaruoan intohimoinen ystävä, ja lihaa vieroksuvana olin odottanut tätä joulun erikoisuutta pitkään – sillä olin puputtanut papu ja riisimuhennosta jo pari viikkoa. Mutta kun vihdoin pistin bacalhauta poskeen, oli se äkkiä myös saatava ulos sieltä, ja piiloteltava lautasliinan poimuihin. Välttyäkseni samanlaiselta katastrofilta jätin Gammelbuan bacalaon väliin, ja nautin seitiä lautasliinaa sottaamatta paikallisen vehnäoluen kera. Herkullista!

Torstaiaamuna heräsimme seitsemän jälkeen ja mietimme keittääkö kahvit mökissämme vai lähteäkö tien päälle. Retkeilyautoelämä on ilmeisesti jo muutamassa päivässä vaikuttanut sen verran, että päätimme pakata kimpsumme ja kampsumme ja hypätä autoon, ja keittää kahvit heti ensimmäisen sopivan tien levikkeen osuessa silmiimme. Kun astuimme ulos mökistä tavaroinemme, aurinko oli juuri nousemassa, ja vastassa olivat vaihteeksi tällaiset näkymät.

Kahvimme taas nautimme näissä maisemissa, noin kymmenen minuutin matkan päässä Reinestä.

Pitkiä välejä emme muutenkaan ajaneet pysähtelemättä, sillä valokuvattavaa löytyi niin paljon. Ajoimmekin kartan mukaan parin tunnin matkaa Reinestä Kabelvågiin tosiasiassa noin kuusi tuntia. Pysähdyimme matkalla esimerkiksi viikinkimuseossa, komealla rannalla ja piipahdimme Henningsværissa, joka on mielestäni yhtä ihastuttava kuin Reine. Henningsvær on kuitenkin isompi, ja täällä on paljon tyylikkäitä käsityöläiskauppoja. Ostin autoon uuden ihanan, käteen sopivan kahvikupposen. Tulette varmasti näkemään sitä vielä usein tulevissa matkakuvissa., joten säästän teidät tällä kertaa kahvikuppikuvalta.

Henningsværissa on myös yhtä ihana kahvila kuin Reinessä, joskin Reinen cortado oli piirun verran parempi. Tajusin juuri, etten ole Norjassa juonut pahaa kahvia, oli kyseessä sitten pikkukylän kulmaleipomon termoksesta tarjoiltu sumppi tai kahviloiden cappuccinot. Hmm, mielenkiintoista. Nyt kello on jo seitsemän ja kohta alkaa iltakeiton valmistus, sitä ennen lasillinen punaviiniä ja hetki kirjan kanssa. Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa keskiviikon tunnelmat, huomenna lisää!

 

Rambergin ranta Lofooteilla.

Henningsværin kylä Lofooteilla.

Henningsværin kahvilaa suositteli myös paikallinen poliisi. Ai niin! Tästä en olekaan muistanut vielä kirjoittaa: norjalaiset poliisit ovat pysäyttäneet meidät jo kahdesti, koska ajamme siirtokilvillä. Kerran poliisille oli jopa soitettu, että epämääräisillä rekisterikilvillä varustettu auto ajelee ympäri Lofootteja. Alueella on kuulema paljon salakuljettajia!

Henningsværin putiikeissa kannattaa piipahtaa tuliaisostoksilla. Ostin itselleni tulaiseksi alarivissä toinen oikealta sijaitsevan pienen kahvimukin.

Täällä olemme parkissa nyt!

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply