automatka, norja

Automatka Lofooteille – toinen päivä

Automatkamme Lofooteille jatkui toisena päivänä Kalixista Norjan Lofoottien Evenskjeriin, eli 535 kilometriä.

Zen and the Art of Camper Van Breakfasting

Toisen päivän aamurituaalit osoittivat, että retkeilyautolla liikkuminen toimii paitsi teknisiltä ominaisuuksiltaan myös henkisessä mielessä kuten olin toivonut: Pienessä tilassa toimiminen vaatii täsmällisiä liikkeitä sekä tiettyjä paikkoja tietyille tavaroille, ja kahvin keitto, lieden käyttö, omeletin valmistus, pöydän kattaminen, kaikki, kaikki! vaatii tarkkaavaisuutta ja läsnäoloa niin että rituaalit sujuvat mutkattomasti ja viemättä liian paljon aikaa. Esimerkiksi roskapussi on otettava penkin alta esille, kun siivoan jälkiäni. Jos en keskity siihen mitä teen, laitan roskikseen vain kananmunankuoret, en kahvin filtteriä. Ja kun myöhemmin näen filtterin, on roskis kaivettava uudestaan esiin filtteriä varten. Ja jos en nytkään keskity, pöydälle jää vielä jugurttipurkin kansi ja niin edelleen.

Mikäli ei keskity siihen mitä on tekemässä, tämä roskapussin esiin kaivaminen yhä uudestaan ja uudestaan saattaa viedä koko päivän. On siis keskityttävä siihen mitä tekee, ja tätä arkielämän meditatiivisuutta olen viime aikoina kaivannutkin.

No niin, se siitä, palataan nyt retkeilyautoilun ja matkapäiväkirjan ulkohotaisiin huomioihin.

Ensinnäkin, alla yöpaikkamme:

Ja ensimmäinen auringonnousumme:

 

Aamupala (kahvia, smoothiet (jei, olimmehan kytkettyinä sähkölähteeseen!), munakasta ja sämpylää) oli tehnyt vatsamme tyytyväisiksi klo 7.40, minkä jälkeen piti vielä laittaa sekä auto että itsemme matkakuntoon. Ajattelin, että selviäisimme tästä noin puolessa tunnissa, mutta pääsimmekin matkaan vasta 9.40. Kävimme molemmat camping-alueen suihkussa, täytimme auton vesitankin ja tiskasimme tiskit ja laitoimme tavarat paikoilleen. Tähän meni pari tuntia!

Noin tunnin ajon jälkeen olimme Överlaxissa, eli pisteessä jonne olin toivonut pääseväni jo edellispäivänä. Olin kuitenkin iloinen, että näimme nämäkin maisemat aamuauringossa: alueella oli paljon komeita ja vanhoja rautasiltoja junille ja pieniä koskia. Tämän jälkeen ajelimme Ruotsin Lapin erämaassa parisen tuntia, ohi napapiirin kyltin, ohi huoltoasemien ja pikkukylien sen suuremmitta katastrofeitta. Toinen kahvipaussimme tien päällä oli ensimmäistä arkisempi kokemus, joskin jonkin kyläpahasen huoltikalta aisaparini ostama leivos oli kuulema parempi kuin keskimääräiset suomalaisleivokset.

 

Kiirunan kohdilla maisema alkoi muuttua ja lämpötila laskea. Horisonttiin ilmestyi vuoria, joiden  valkoiset rinteet oli vaikea erottaa sumuisen harmaata taivasta vasten. Pian lämpötila oli lähes nollassa, ja tienpientareella näkyi lumikokkareita. Sammal pienten mäntyjen alla oli kuurasta valkoinen. Aisaparini stresstitaso nousi huomattavasti, sillä aitona cariocana, eli Rio de Janeiron asukkaana, hän ei ole koskaan ajanut lumessa. Yritin rauhoitella osoittamalla, että tie oli täysin sula, ja koska olimme saaneet Nokian renkailta allemme Hakkapeliitan kitkarenkaat, olimme sääolosuhteisiin varmastikin paremmin varautuneita kuin suurin osa paikallisista.

Kylmä usva ympäröi automme kun olimme ohittamassa Kirunaa, ja lämpötila laski nollaan. Meillä olisi edessämme vielä yksi yö autossa ennen Lofoottien entistä kalastajien kämppää, ja cariocani stressitasot nousivat nousemistaan. Minä en ollut turhan huolestunut, sillä mukana oli myös makuupusseja, villasukkia ja pullo punaviiniä. Pidin romanttisen seikkailumieleni kuitenkin aisoissa ja pian teimme U-käännöksen juuri taaksemme jääneeseen Kirunan ostoskeskukseen. Gigantista löytyi matkakumppaniksemme noin 70 eurolla sähkölämmitin – nyt tarvitsisimme yöksi vain sähkön, mikäli kaasu loppuisi.

Kiirunan maisema oli outo, ja luulin jo ajaneemme keskelle M. Night Shyamalanin elokuvaa. Usva peitti lähes kokonaan alleen jättimäisiltä näyttäviä sähkölinjoja ja tyhjiä junaratoja. Kun olimme ajaneet noin vartin, ja Kirunan kaivosalueen keskus jäi taaksemme, pilvet avautuivat, usva kaikkosi ja tilalle tuli lämmin auringonpaiste. Lumivuoret kohosivat samalla kutsuvina ja luotaantyöntävinä horisontissa. Maisema vaikutti siltä kuin se haluaisi pitää ihmiset kaukana itsestään, jopa vaivaiskoivut kasvoivat kallioisesta maasta kuin seipäät siltä varalta, että joku saisi päähänsä iskeä talonsa perustat tälle maalle.

Ja minä olin yksi heistä, joka näin ajatteli vielä joskus tehdä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuten viime päivityksessäni mainitsin, kirjoitin pipo päässä ja poncho-vuoreen kääriytyneenä. Tämä oli varotoimenpide siltä varalta, että kaasu loppuisi ja ulkotilan viiden asteen lämpötila tunkeutuisi autoomme. Pidimme koko illan ja yön lämmitystämme 15 asteessa, mikä riitti vallan mainiosti. Yövyimme pienen lofoottilaiskylän satama-alueella, joten tuuli oli puuskittaista. Tästä huolimatta minulle tuli yön aikana jopa lämmin ja jouduin ottamaan villasukat pois. Emme tiedä ollenkaan, paljonko kaasua on jäljellä ja tämä kaasun riittävyyden / riittämättömyyden tila onkin yksi akuuteimmista seikoista, jotka elämäämme retkeilyautossa tällä hetkellä liittyy. Toisaalta mainittakoon, että jääkaappi pelittää nyt niin hyvin, että täytimme pakastimemme jäätelöillä!

Huomiseen!

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Johanna @ Out of Office October 22, 2017 at 3:30 PM

    Hyvinhän tuo teidän matkantekonne tuntuu sujuvan 🙂 Roskapussiepisodi suorastaan hymyilytti.

    Onko teillä muitakin sponsoreita matkassa kuin Nokian Renkaat?

  • Reply sateenmuru October 22, 2017 at 3:56 PM

    Hyvin sujui automatka Lofooteille ja itse Lofooteilla – ei mitään suurempia kommervenkkejä! ^_^ Paluumatkalla jouduttiin vähän jännittämään räjähtävätkö vesitankit (yms.) lämpötilan laskettua -9 asteeseen… nyt on kotona päivä sulateltu, ja näyttää siltä, että kaikki on kunnossa. Aloittelijan tuuria kenties? Pian ilmestyy “juttusarjan” viimeinen osa. 😉

    Teen Nokian Renkaiden kanssa yhteistyötä sekä tällä reissulla että tulevalla Etelä-Eurooppaan suuntautuvalla matkallani. Lofooteilla tein hotelliyhteistyön Reine Rorbuerin kanssa. Muita sponsoreita ei ole (paitsi tietysti palkkatyöni puolesta lehdet, jotka ystävällisesti ostavat juttujani!). 🙂

  • Leave a Reply