Matkat, Wales

Avalon Lodge, Airbnb, Brecon Beacons National Park, Wales – toinen osa

Seurattuamme emäntäämme Adelea pitkin kapeaa ja kiemurtelevaa tietä neulansilmä käännöksineen ja erittäin jyrkkine nousuineen, ja ohitettuamme muutamia valokuvausmahdollisuuksia, kuten hienon näköisen vesialtaan ja soman teehuoneen, saavuimme Avalon Lodgeen. Korkeiden havupuiden ja vuorten ympäröimänä paikka näytti täydelliseltä viikonlopun erakkoretkeämme varten.

Adele opasti meidät  sisälle kaksikerroksiseen taloon, jossa oli leveät lankkulattiat ja kultaiset ikkunaraamit. Seisoimme muutaman minuutin keittiössä tarkastelemassa lämmitysjärjestelmää (sisällä oli jäätävän kylmä), ja sitten, osoitettuaan talon tarkan sijainnin kartalta, Adele jätti meille pullon punaviiniä, ja toivotti miellyttävää minilomaa.

Käyskentelimme talossa hetken yrittäen päästä sen tunnelmaan. Oli outo tunne saapua Airbnb:hin: hotelleissa ja B&B-paikoissa on tietty säännönmukaisuus ja rutiinit joihin tukeutua, mutta koska kyseessä oli ensimmäinen Airbnb-kokemukseni, en oikein tiennyt, kuinka asettua aloilleni.

Viihtyisässä keittiössä oli kauniita lasiesineitä, ja kaappi täynnä erilaisia teelajikkeita.

Viihtyisässä keittiössä oli kauniita lasiesineitä, ja kaappi täynnä erilaisia teelajikkeita.

Keittiö osoittautui miellyttävän mökkimäiseksi vanhanaikaisine helloineen ja puurakenteineen. Keittiön seinäpaperi muodostui vanhoista kuvitetuista Encyclopedian sivuista, olohuone oli maalattu punasävyiseksi (kyllä, kaikki konnotaatiot red roomista tulvivat mieleeni sinä yönä). Olohuone oli suuri, ja yhtä seinää peitti kirjahyllykkö, josta löytyi tusinoittain mielenkiintoisia kirjoja. Kalusteina oli vanhanaikaisia nojatuoleja ja sohvia. Täydellinen huone vakavamielisille lukuhetkille ja syvällisille pohdinnoille. Toisaalta, kirjahyllyä vastakkaisella seinällä oli suurehko takka, joka oli täytetty hiilin ja puuhaloin, valmiina sytytettäväksi, houkutellen laiskotteluun ja unelmointiin sohvalla. Kallistuin jälkimmäisen puolelle.

Yksityiskohta olohuoneen kirjahyllystä.

Yksityiskohta olohuoneen kirjahyllystä.

Pidin Avalond Lodgen puulattiasta ja sisustuksesta.

Pidin Avalond Lodgen puulattiasta ja sisustuksesta.

Talosta löytyi tusinoittain mielenkiintoisia esineitä.

Talosta löytyi tusinoittain mielenkiintoisia esineitä.

Yläkerrassa oli kaksi makuuhuonetta ja kylpyhuone, joten talo sopii myös perheille tai ystäväryhmälle. Koko taloa koristi sekalainen joukko esineistöä pienoismajakoista pieniin puulaivoihin, muovinukkeihin ja taideteoksiin. Minulle tuli tunne, että joku erittäin yksilöllisen maun omaava, ja usein Intiaan ja Thaimaahan matkaava, oli asustellut tilassa.

Yksityiskohta yläkerran kylpyhuoneesta, jossa oli myös pieni takka ja sohva: luksusta!

Yksityiskohta yläkerran kylpyhuoneesta, jossa oli myös pieni takka ja sohva: luksusta!

Laskeuduimme takaisin alakertaan, ja huomasimme jääkaapin olevan typötyhjä. Kuivakaapista löytyi teetä ja kahvia, mutta koska juomme kahvimme mieluummin maidon kuin punaviinin kera, meidän oli ajettava takaisin Talybont-on-Uskin kylään ostamaan perustarvikkeita. Ja koska sinä iltana käytiin Irlanti vs. Wales rugbypeli, meitä ei huvittanut syödä pubissa, sillä reissun tarkoitus oli hiljentyä ja päästä hetkeksi eroon muista ihmisistä (joskaan, noin yleisesti, meillä ei ole mitään muita ihmisiä vastaan). Kyläkauppa oli miellyttävä, perusluontoinen kyläkauppa, eli sen valikoima oli erittäin pieni: illalliseksi pastaa siis.

Täydellinen ajoitus saapua kylään! Nainen avasi kanavan ja mies luotsasi paattia - olettaen minun odottavan kamerani kanssa kohtalokasta virhettä, ja hänen loiskahtamistaan veteen. Mitä tietysti hiljaa mielessäni olinkin toivonut.

Täydellinen ajoitus saapua kylään! Nainen avasi kanavan ja mies luotsasi paattia – olettaen minun odottavan kamerani kanssa kohtalokasta virhettä, ja hänen loiskahtamistaan veteen. Mitä tietysti hiljaa mielessäni olinkin toivonut.

Harvoin olen syönyt näin hätkähdyttävän maukkaita kananmunia. Ja hintakin on yli punnan halvempi kuin Lontoon reiluilla kananmunilla...

Harvoin olen syönyt näin hätkähdyttävän maukkaita kananmunia. Ja hintakin on yli punnan halvempi kuin Lontoon reiluilla kananmunilla…

Ja koska oli jo pimeä saapuessamme takaisin Avalon Lodgeen, oli aika sytyttää takka ja aloittaa illallisen valmistus – nyt myös punaviini tuli tarpeeseen. Oli tuulinen, lähes myrskyinen, ilta, joten kesti hyvä tovi ennen kuin talo lämpeni, mutta oli kodikasta odotella lämmön nousevan huovan alla sohvalla, pastaa ja Uncle Benin tomaattikastiketta sulatellen.

Kuten sanottu, minä olen jokseenkin tottunut syrjäseutuihin ja siten niihin erityyppisiin ääniin, joita tällaiset seudut tuottavat, mutta jos jokin laukaisee mielikuvitukseni, pimeydessä hiipiville verisille murhatarinoille ei tule loppua. Ja koska muuten niin supersankarimainen, suurkaupungin kasvatti aisaparini on hieman herkkä oudoille äänille, sohvalla vierähti pari tuntia outoja ääniä kuunnellen: yläkerran lattialautojen narahtelua, tuuli puskemassa vasten suuria ikkunoita, halot rätisemässä takassa…ja sitten, musiikkia naapurista.

Kyllä naapurista.

Seinänaapuri tuli pienoisena yllätyksenä meille, ja olimme ensin hieman näreissämme. Mutta lopulta emme oikeastaan piitanneet seikasta, sillä kuunneltuamme tuntikausia mielikuvituksen sävyttämiä pelottavia ääniä, toisen ihmisen läheisyys helposti taitettavan etäisyyden päässä tuli helpotuksena. Joskin, tämän jälkeen kohosi tietysti tuo looginen kysymys, oliko naapuri itse sarjamurhaaja, joka vainosi meitä viattomia Airbnb-matkalaisia.

Joskin tämän jälkeen kohosi tietysti looginen kysymys, oliko naapuri itse sarjamurhaaja, joka vainosi viattomia Airbnb-matkalaisia.

Murhaskenaarioiden täyttäessä mielemme, nousimme yläkertaan yöunille.

Avalon Lodgen yllä hämärtää.

Avalon Lodgen yllä hämärtää.

Tämä täti lensi sängyn yllä. Piti jättää yövalo päälle.

Tämä täti lensi sängyn yllä. Piti jättää yövalo päälle.

Pysy kuulolla airbnb-arvioni viimeistä osaa varten!

Pysy kuulolla airbnb-arvioni viimeistä osaa varten!

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Mimmu March 23, 2015 at 11:00 AM

    Heitän oman kommenttini näin kysymyksen muodossa vaikken nyt odottelekaan vastausta 🙂 Miksi sinun pitäisikään muuttaa kirjoitusta jos jonkun majoituspaikan omistaja on jotain mieltä, tosin hyvä että sekin hänelle selvisi ja mitä opimmekaan taas siitä että ehkä kannattaa lukea itse 🙂 ja miksi blogia pitäisi kirjoittaa niin ettei kukaan koskaan missään ikinä vedä herneitä nenään? kun kuitenkin kyseessähän on kirjoittajat ajatukset ja mielipiteet ja kokemukset ja fakta nyt vaan kerta kaikkiaan on että koskaan ei voi miellyttää kaikkia..ja vaikka kuinka kirjoittaisi omasta mielestään ihan perusfiiliksillä niin se lukija on kuitenkin se joka sen tajuaa omalla tavallaan ja onko se sama kuin kirjoittajan..

  • Reply sateen muru March 23, 2015 at 12:33 PM

    Kiitos kommentista, Mimmu! En niinkään ajatellut muuttaa kirjoitusta, vaan lähinnä mietin, että kuinka muut sen lukevat, ja oli mukava huomata Reissupostauksia-palstalla, että toisten luenta vastasi omaa tarkoitusperääni kirjoittajana 🙂

  • Reply Mimmu March 23, 2015 at 3:35 PM

    Juu näin sen kirjoituksen itsekin luin, mutta kun välillä vain tuntuu että aivan liikaa mietitään mitä ja miten kirjoitetaan ja saattaa ns. hävitä se kirjoittajan aitous mitä itse kaipaan niin heitin ajatuksen. Mummo opetti mulle pienenä väistämättömän että kun yhteen suuntaan kumartaa niin väkisin toiseen suuntaan pyllistää 🙂 eli pointtina vaan. ja hauskaa jotenkin että sulle laittoivat jo palautetta vaikka itse eivät vielä edes lukeneet, eli maailma on ns.rikkinäisiä puhelimia täynnä.

  • Reply sateen muru March 23, 2015 at 4:10 PM

    Onneksi tällä tarinalla oli onnellinen loppu kaikkien osalta: kirjoitin sen tekstin, minkä halusin, lukijat pitivät tyylistä, jopa Lodgen omistajakin tykkäsi tekstistä, ja henkilö, joka peruutti vierailunsa majapaikkaan arvioni vuoksi voi myös kiittää onneaan, sillä erikoinen paikkahan se oli.

  • Leave a Reply