Etelä-Afrikka, Matkat

Braai!

Ennen Etelä-Afrikkaan matkustamista olin kuullut paljon paikallisten suosimasta perinteestä, braaista. Olin työskennellyt muutaman vuoden kokkina Skotlannissa, ja tutustunut moniin eteläafrikkalaisiin matkalaiskulinaristeihin. Ja vaikka heillä kaikilla oli omat taustansa, mieltymyksensä ja elämäntyylinsä, kaikki tuntuivat kaipaavan yhtäläisesti yhtä seikkaa kotimaastaan: braaita. Tunkkaisissa pubeissa tuoppien äärellä istuminen ei viehättänyt avariin horisontteihin ja auringon paahtamaan taivaaseen tottuneita ystäviäni.

Niinpä olikin luonnollista, kun kiersin Etelä-Afrikkaa vanhoja ystäviäni tapaamassa, että jokaiseen vierailuun kuului myös braai. Olin häthätää ehtinyt laskeutua Johannesburgiin, kun jo hyppäsin ystäväni autoon ja suuntasimme kohti Limpopoa ja Krugerin kansallispuiston kupeessa sijaitsevaa Balule-kansallispuistoa tuttavan yksityismökille, eli bush campille.

Kyllä, ihmisillä saattaa olla suomalaistyyppinen kesälomamökkinsä keskellä Afrikan kuuluja kansallispuistoja, ja kyllä, sanan ”mökki” käyttö tässä yhteydessä kuvastaa suomalaista vaatimattomuuttani: kyseessä oli muutaman rakennuksen rykelmä pieniä taloja ja yksi suurempi päärakennus sekä Olifantes-joen äärellä sijaitseva eläinten tarkkailuun (ja löhöilyyn) soveltuva veranta. Rusermin ensimmäisiin vieraisiin kuului Etelä-Afrikan ensimmäinen presidentti sekä lukuisia taiteilijoita, joiden kädenjälki on yhä nähtävillä etenkin braai-alueen muurikivien kaiverruksissa.

Rusermin braai-alue.

Rusermin braai-alue.

Yksi braai-alueen veistoksista oli vaurioitunut luodista: vieras oli tähdännyt puussa olevaa käärmettä, mutta osui vahingossa väärään kohteeseen.

Yksi braai-alueen veistoksista oli vaurioitunut luodista: vieras oli tähdännyt puussa olevaa käärmettä, mutta osui vahingossa väärään kohteeseen.

Hiekkatiet risteilevät Krugerin kansallispuistossa.

Hiekkatiet risteilevät Krugerin kansallispuistossa.

Minut kiidätettiin ”mökille” lähes heti maahan saavuttuani, ja tiukan budjetin tyttönä olin hieman huolissani, että mitäköhän tämä lysti tulisi maksamaan: kyseessä oli ystäväni ystävän yksyiskäyttöön tarkoitettu leiri yhdessä Etelä-Afrikan suosituimmista vierailukohteista, Krugerin kansallispuistossa. Lasku: jokainen kutsuvieras huolehtisisi vuorollaan muiden ruokkimisesta braaita käyttämällä. Huh, vihdoinkin raadantani liedenäärellä alkoi tuottaa toivomiani tuloksia.

Rusermin braai oli braain  luksusversio: suuret puunrungot saattoivat kyteä joskus koko päivän. Kuvassa hautuu perunapata.

Rusermin braai oli braain luksusversio: suuret puunrungot saattoivat kyteä joskus koko päivän. Kuvassa hautuu perunapata.

Leirin braai oli kivinen hieman maasta korotettu, halkaisijaltaan parimetrinen ympyrä. Sen päälle oli kannettu suuri puuhalko ja pari pienempää: puulaji oli hitaasti palavaa lajiketta, ja se sytytettiin kytemään heti aamutuimaan, jotta siitä myöhemmin voitaisiin hakata irti hiiliä hitaampien ruokien muhintaa varten. Olen aina ollut tunnelmallisten mökkipannukahvien rakastaja, ja todettava oli, että Rusermissa pannukahvi maistui erityisen hyvältä aamuvarhaisella, jolloin lämpötila pysyi vielä kurissa ja auringonvalo siivilöityi hiljaa kahisevien kirkkaanvihreiden puidenlehtien läpi. Kauempana virtahevot aloittivat päivän kylpynsä Olifantes-joen hitaassa virrassa.

Aamupalaksi 'mieliepapia', eli maissista valmistettua mannapuuron tyyppistä puuroa, ja tietysti kunnon pannukahvia.

Aamupalaksi ‘mieliepapia’, eli maissista valmistettua mannapuuron tyyppistä puuroa, ja tietysti kunnon pannukahvia.

Kuvassa näkyy kokkausvälineitä: etuosan kammella hakattiin irti hiiltä ja siirreltiin hiilikekoja sinne missä niitä tarvittiin. Koko "braai-areena" toimi ikään kuin lietenä.

Kuvassa näkyy kokkausvälineitä: etuosan kammella hakattiin irti hiiltä ja siirreltiin hiilikekoja sinne missä niitä tarvittiin. Koko “braai-areena” toimi ikään kuin lietenä.

Rusermin kesäkeittiön, eli braai-alueen kalustuksessa oli myös vanhan Suomen mökkitunnelmaa.

Rusermin kesäkeittiön, eli braai-alueen kalustuksessa oli myös vanhan Suomen mökkitunnelmaa.

Päivät kuluivat laiskasti verannalla löhöillen, lueskellen ja auringon armottominta paahdetta vältellen. Iltapäivällä oli aika ottaa esiin tilan valkoinen jeeppi ja suunnata tarkkailemaan eläimiä, käydä varovaisilla kävelyillä (sillä kukapa haluaisi törmätä villeihin leijoniin, saatikka khakishortsisiin saksalaisturisteihin) näköalatornilla tai pelata pelejä. Mutta koko kokemuksen sydän, kaikki leiriläiset kokoon vetävä voima, oli braai, jonka äärelle pieni ystäväseurueemme kokoontui ensin joka-aamuiselle kahvikolpakolle ja rusk-kekseille (jotka viekkaat apinat myöhemmin varastivat), ja illalla monta tuntia kestävälle ruoanlaittoprojektille.

Sillä projekti braai todella on: ensin on odotettava, että puu tai hiilet ovat sopivan lämpöiset. Sitten palavasta puusta hakataan osia irti ja siirrellään erillisiksi keoiksi sen mukaan millaisen lämmön mikin ruoka vaatii. Braai-mestarin on todella hallittava tulen käyttö ja ajoitus, eikä ruoanvalmistus näissä olosuhteissa sovi hätäisille tai heikkohermoisille.

Viikko Rusermissa vierähti liian nopeasti, ja pian Gautengin alueen kiertelyn jälkeen oli aika jatkaa matkaa Etelä-Afrikan eteläiselle rannalle, Atlantin äärelle Glentanaan, missä toisen ystäväni hiilet olivatkin jo tulilla.

Glentana sijaitsee Garden Routen varrella Atlantin rannalla.

Glentana sijaitsee Garden Routen varrella Atlantin rannalla.

Maisemallisesti Glentana oli Balulen karun kuivuuden, ruskean värin hallitseman hiekkamaiseman ja Gautengin urbaanin viidakon vastakohta: Atlantilta puhaltava ilma tuntui virkistävän kostealta ihoa vasten, jättimäiset puut viheriöivät, ja maata peitti viljava nurmi. Kaiken taustalla soi meren silohiekkaista rantaa hakkaava pauhu.

Mutta vaikka maisemallisesti kaksi toistaan seuraavaa braaita erosivatkin suuresti toisistaan, tyyliltään ne pysyivät samana – joskin Glentanassa oli käytössä yksinkertainen ja perinteinen tulta ja hiiltä yhdistävä ruostuvaan rauta-arkkuun rakennettu grilli. Mutta metodi pysyi samana: tulen ympärille kokoontuminen, täydellisen lämmön odottaminen, rupattelu, ruoan esilletuonti, kypsennys, juttelun lomassa syöminen. Braaista ei selvitä edes muutamassa tunnissa, ja sysimustassa yössä oli ihanaa kömpiä vierasmajan petiin puoliunessa ja vatsa täynnä, vetää kevyt peite leukaan asti ja vaipua uneen vain muutaman metrin päässä valtamerestä.

Braain maisemat.

Braain maisemat.

Glentanassa elo vaikutti leppoisalta.

Glentanassa elo vaikutti leppoisalta.

Hiilet hiipuvat auringonvalon kanssa.

Hiilet hiipuvat auringonvalon kanssa.

Kolmas braaini tapahtui oikeastaan aika lähellä Glentanaa, mutta saavuin sinne niin pitkien kiertoreittien kautta ensin Karoon ja sitten Kapkaupungin kautta, että en oikeastaan edes muista, mikä paikan nimi oli: kyseessä oli yhden miehen projekti, mökki keskellä ei mitään, pienellä maatilkulla matalien kukkuloiden suojassa. Täydellinen eristäytyneisyys, täydellinen selänkääntö yhteiskunnalle. Ystäväni eno oli aloittanut projektin rakentamisen, mikä oli edelleen kattoa ja seiniä lukuun ottamatta alkutekijöissään: vierasmajana toimi puiden alle viritetyt teltat. Alueella oli paljon käärmeitä, mutta luotin lammaskoiran pitävän ne loitolla makuupussistani.

Matkalla keskelle ei-mitään.

Matkalla keskelle ei-mitään.

Täällä päivät sujuivat pitkälti samaan tyyliin kuin edellistenkin ystävieni luona: aamukahvin ja rusk-keksien jälkeen kunkin päivä kului miten kului – valokuvatessa, korttia pelatessa – paljoa ei ollut tehtävissä, sillä lämpötila kohosi heti puoliltapäivin yli neljänkymmenen.

Bush_Apple

Pelisalkku, hellehattu ja kylmää juomaa illan braaita odotellessa.

Olen koukussa korttipeleihin ja moni yö onkin kulunut korttipakan äärellä.

Olen koukussa korttipeleihin, ja moni yö onkin kulunut korttipakan äärellä sekä kotona että reissussa.

Padassa braai-tulen äärellä kypsyvä yrttileipä.

Padassa braai-tulen äärellä kypsyvä yrttileipä.

Mutta alkuillan viileydessä on jälleen aika sytyttää braai, kerääntyä tulen ympärille ja odottaa. Taivas on muuttunut auringon valkaisemasta kirkkaasta kalvosta kauniin sinisenä kaartuvaksi tähtien peittämäksi kuvuksi. Nuotiota, omia lyhtyjämme ja tähtiä lukuun ottamatta minulla ei ole aavistustakaan siitä, missä seuraava valonlähde sijaitsee. Täydellinen pimeys ympäröi pienen seurueemme braain äärellä, ja puskissa rasahtelee välillä. Vahtikoira pysyy kuitenkin tyynenä, joten voimme keskittyä rauhassa syömään iltapalamme ennen kuin on aika taas vetäytyä telttoihin siltä päivältä.

Yksi hienoimmista kokemuksista Etelä-Afrikassa oli nukkua teltassa - niin yksinkertaiset voivat tämän sielun ilot olla.

Yksi hienoimmista kokemuksista Etelä-Afrikassa oli nukkua teltassa – niin yksinkertaiset voivat tämän sielun ilot olla.

"Old age should burn and rave at close of day; Rage, rage against the dying of the light." - Dylan Thomas

“Old age should burn and rave at close of day;
Rage, rage against the dying of the light.” – Dylan Thomas

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply