Brasilian päiväkirja, Kirjallisuus

Brasilian päiväkirja: Brasilia, hetken hiljaisuus, kiitos!

Mietin, miksi tämä maa tuntuu niin valtavalta.

Se tuntuu oikeastaan niin loputtomalta, etten enää edes usko ulkomaailman olemassaoloon, vaikka tiedän, että jos ajan kaksikymmentäkaksi tuntia etelään, saavun seuraavaan maahan, ja jos ajan kolmekymmentäkahdeksan tuntia pohjoiseen, ajan mereen.

Olen Minas Geraisissa, yhdessä Brasilian harvoista osavaltioista, jolla ei ole rantaviivaa. Mutta äänten meri on täällä loputon: se hyökyy kohti pientä nurkkaustani kukkuloita peittävien talojen yli, kimpoaa rakennuksia ympäröivistä korkeista muureista kaduille, missä se vihdoin hajoaa tuhansiksi pisaroiksi vasten äkillisesti kaasuttelevien ajoneuvojen luomia äänivalleja. Hiljaisia ovat sellaiset hetket, jolloin kuulen vain koirien kimakan haukun, lintujen yhdeksi sielunmessuksi sulautuneen liverryksen ja ihmiselämään kuuluvat arkiset äänet: astioiden kilahtelun, huudahtelut, veden läiskynnän naapurin uima-altaassa. Sandaalien läpsytyksen, musiikin ja telenovelat.

Lisään korvatulpat ostoslistaani, ja mietin, miksi Brasilia tuntuu loputtomalta.

Sitten löydän vastauksen: se on tämä ryöppyävä äänten kakofonia, kaikkialle hyökynyt ja kukkuloilla liplatteleva tulva, joka on nielaissut maan ja sen asukkaat alleen. Eikä tästä katastrofista varoitettu uutisissa.

Mutta kaiken tämän melun keskellä on väliin myös helppo olla hiljaa, ja jättää äänet riemuisaksi taustamusiikiksi omille ajatuksille.

Kello lähestyy kuutta, sandaalien läpsytys lähenee: on aika lopettaa työt ja nauttia. Cafezinho? Ja miksipä ei, pieni kahvikupponen lähiseudun kukkuloita peittävien viljelmien maailmankuuluista pavuista keitettynä kelpaa aina.

Annan omien sandaalieni läpsyä kylmiä ja kiiltäviä lattialaattoja vasten, kun kävelen terassille. Otan kirjan esiin, nostan kahvikupin huulilleni, ja annan itseni hukkua äänimereen.

Brasilian päiväkirjani ensimmäinen osa, Legenda suomalaisesta, joka tuli kylään ja joi kahvinsa sokeritta, on luettavissa tässä linkissä.

You Might Also Like

29 Comments

  • Reply Heidi/ Thaimaanrannan maalarit December 21, 2016 at 3:08 PM

    Olipas hieno kirjoitus. Kuvittelin hetken kuulevani sandaalien läpsytyksen ennen uppoamistani tuohon äänimereen 🙂

    • Reply sateenmuru December 21, 2016 at 4:51 PM

      Kiitos paljon kommentista, Heidi! Ostin tänään korvatulpat – apteekista ohjattiin rautakauppaan, mistä löytyi metsureille jne. työmihille tarkoitetut tulpat. ^_^

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa December 25, 2016 at 5:38 PM

    Mitä enenmmän reissaan, sitä enemmän huomaan kuinka paljon osaankaan arvostaa Suomen hiljaisuutta. Siinä mielessä olen hyvin stereotyyppinen suomalainen, etten kestä jatkuvasti päälle vyöryvää äänimassaa. Tuskaisimpia kakofonian hetkiä olen kokenut Pariisin keskustassa, monikerroksisessa McDonald’sissa. Se oli täynnä ihmisiä ja metakka oli sen mukaista. Omia ajatuksianikaan en kuullut. Olin hyvin onnellinen, kun pääsin sieltä pois 🙂

    • Reply sateenmuru December 27, 2016 at 9:26 PM

      Kiitos kommentista Noora! Hehe, itsellänikin on noita kakofoniakokemuksia à la McDonald’s: samankaltainen kuin kuvailemasi tapahtui itse asiassa myös Ranskassa, mutta pienemmässä kylässä – muistaakseni Carcassonnessa – toinen taas oli päinvastainen kun asuin Skotlannin ylämaiden lähes autiolla saarella: tuolloin oli mukava pistäytyä ylämaiden pääkaupungin Mäkkäriin ja nauttia äänistä – ja siitä toimivasta WiFistä!

  • Reply Janni / Lentopelko December 25, 2016 at 7:36 PM

    Kirjotat niin kauniisti, jotenkin runollisesti! Näihin teksteihin on helppo uppoutua. Tykkäsin myös tuosta ekasta osasta. 🙂

    • Reply sateenmuru December 27, 2016 at 9:28 PM

      Kiitos kommentista, Jenni! Ja kiva, että luit myös ensimmäisen osan. ^_^

  • Reply Kati / Lähinnä Kauempana December 25, 2016 at 9:51 PM

    Sun jutut on niin ihanaa luettavaa. Kiitos näistä!

    Nyt mä tän jälkeen ehkä ymmärrän, miksi niin moni ulkomaalainen ihastelee (tai kauhistelee!) suomalaista hiljaisuutta. Se on varmasti vaikuttavaa – hyvässä ja pahassa.

    • Reply sateenmuru December 27, 2016 at 9:30 PM

      Kiitos paljon, Kati! Kyllä tämä on ollut tähän saakka silmiäavaava (vai korvia?) reissu: vaikka esim. Etelä-Afrikassa ja Lontoossakin melutasot ovat olleet aivan toista luokkaa kuin synnyinmaillani savossa, niin on tämä Brasilian äänimaailma kuitenkin ihan jotain muuta!

  • Reply Kaisa / Mutkia Matkassa December 26, 2016 at 6:35 AM

    Kiva lukea fiiliksistä – jään seuraamaan matkapäiväkirjaa! 🙂

    • Reply sateenmuru December 27, 2016 at 9:30 PM

      Kiitos, Kaisa – ja tervetuloa seuraamaan Brasilian tunnelmia! 🙂

  • Reply Pirkko / Meriharakka December 27, 2016 at 12:41 PM

    Siis ihmiset ovat äänekkäitä vai eläimet ja luonto – vai molemmat 🙂
    Mutta totta, suomalainen on tottunut hiljaisuuteen.

  • Reply sateenmuru December 27, 2016 at 9:31 PM

    Kaikki on äänekästä – jopa hiljaisuus!

  • Reply Arna / Cocoa etsimässä December 28, 2016 at 8:25 AM

    Kiitos tunnelmallisesta tekstistä, pystyin helposti kuvittelemaan itseni keskelle brasilialaista kakofoniaa… Aasian suurkaupungeissa voi kokea samaa. Hirveä meteli, jossa jokainen yrittää saada aikaan kovempaa meteliä kuin naapuri. Siellä suomalaiseen hiljaisuuteen tottunut on välillä häkellyksissä. Kunnes tottuu.

    • Reply sateenmuru December 30, 2016 at 8:33 PM

      Kiitos kommentista, Arna! Niinpä, kaikkeen tottuu! En ole Aasiassa käynyt, mutta voin kuvitella elokuvista päätellen, että siellä(kin) ääntä riittää – ehkä jopa vielä enemmän? Toisaalta taitaa olla niin, että matkusti sitä ihan mihin tahansa Pohjoismaiden ulkopuolelle, niin ääntä on hieman enemmälti. ^_^

  • Reply Maria Maunula December 28, 2016 at 9:08 AM

    Kahvin voi melkein haistaa tuosta kuvasta! Matkailu on kyllä kaikkien aistien virittämistä ai että 🙂

    • Reply sateenmuru December 30, 2016 at 8:35 PM

      Kiitos viestistä, Maria! Sanoit hyvin aistien virittäytymisestä, niin totta! 🙂

  • Reply Heidi / Himomatkaajan turinoita December 28, 2016 at 10:31 AM

    Osaat hyvin pukea sanoiksi, sen mitä ajattelet. Tuli tarve lukea lisää kirjoituksiasi. 🙂

    • Reply sateenmuru December 30, 2016 at 8:35 PM

      Kiitos paljon, Heidi, kiva kuulla! 🙂

  • Reply Veera Bianca December 30, 2016 at 4:40 PM

    Herran jestas miten hyvin kirjoitat, wow! Ihan uppouduin päiväkirjaasi! 🙂

    • Reply sateenmuru December 30, 2016 at 8:36 PM

      Kiitos paljon, Veera – oikein mukava kuulla! 🙂

  • Reply Stacy Siivonen December 30, 2016 at 5:15 PM

    Brasilia on siitä pahamaineinen maa, ettei se koskaan nuku eikä siellä saa nukuttua. Siksi menin omalle elämänrytmilleni paremmin sopivaan Peruun. Toisaalta, nyt kun on reissannut, niin on oppinut nukkumaan ihan kaikkialla. Pitäisiköhän minun yllättää ne olemalla suomalainen, joka ei juo kahvia laisinkaan?

    • Reply sateenmuru December 30, 2016 at 8:38 PM

      Kiitos kommentista, Stacy! Löytyisiköhän sellaista listaa, jossa olisi maat desibelitasojen mukaan? Olen siitä onnekas ihminen, että matkaillessa minua ei haittaa mikään – nukuin tai en, söin tai olin ruoatta. Tosin tunnustan, että olen jo vähän vilkuillut lippuja naapurimaidenkin puolelle…. ; )

      • Reply Stacy Siivonen December 31, 2016 at 5:37 AM

        Suomi. https://lonerwolf.com/most-introverted-countries-in-the-world/
        Sitä ennen uneksin maailmasta, jossa meluaminen nähdään samanlaisena huonona käytöksenä kuin esimerkiksi tupakointi. Ehkäpä lääkäreiden pitäisi todeta melu haitalliseksi. Se, miksi näin ei ole tapahtunut varmasti antaa osviittaa siitä, missä nämä lääketieteelliset tutkimukset tehdään.

        • Reply sateenmuru December 31, 2016 at 11:35 AM

          Kiitos linkistä! ^_^ Eikös melu ole jo todettu terveydelle haitalliseksi – ainakin Suomessa? Paras maailma olisi sellainen, että saa meluta (kohtuuden rajoissa tietysti!) jos huvittaa, mutta ei haittaa, jos ei huvita meluta.

  • Reply Merja / Merjan matkassa December 30, 2016 at 6:53 PM

    Olipas kivasti kirjoitettu. Minä kaipaan hiljaisuutta jo hektisen ja äänekkään työpäivän jälkeen. En osaa edes kuvitella mikä äänten sekamelska Brasiliassa on. Minäkin jään seurailemaan päiväkirjaasi 🙂

    • Reply sateenmuru December 30, 2016 at 8:41 PM

      Kiitos kommentista, Merja! Niinpä, hektisen päivän jälkeen oma pieni rauhan hetki on kultaa. Täällä omaan rauhaan tai hiljentymiseen ei tunnu olevan minkäänlaista tarvetta. Paitsi miehelläni, joka on erittäin epä-brasilialainen – mutta hän muuttikin Eurooppaan jo vuosikymmeniä sitten ja rakastaa Suomen hiljaisuutta yli kaiken! ^_^

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty December 30, 2016 at 8:41 PM

    Oi Brasilia, yksi haaveideni matkakohteista! Voin hyvin kuvitella äänten määrän. Minä saattaisin sopeutua sinne ihan hyvin, kun meillä kotonakaan on harvoin hiljaista. Millaistahan olisi brasilialaisen lapsiperheen kotona?

    • Reply sateenmuru December 30, 2016 at 10:15 PM

      Kiitos kommentista, Katja! Voin jo parin viikon perusteella suositella Brasiliaa – ainakin näitä Minas Geraisin turvallisempia alueita. Täällä oli jouluna sukua koolla lapsineen ja tulin siihen tulokseen, että lapset ovat hiljaisempia kuin aikuiset: jos pöydän äärellä istui 7 aikuista, näistä 5 keskusteli yhtäaikaisesti toisilleen. Loput kaksi olivat: hymyileväksi suolapatsaaksi muuttunut minä ja simultaanitulkin erikoistaitoja kartuttava mieheni. Kälätys oli aikamoista, ja en oikeastaan ole varma, kuka kuunteli lopulta ketä, vai kuunteliko kukaan, sillä kaikki vain puhuivat. Lapsia oli pihalla täytettävässä altaassa touhuamassa kolme, ja heitä tuskin kuuli. ^_^

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää January 1, 2017 at 12:30 AM

    Ihana maisema kyllä juoda kahvia, silloinkin kun nukkumisesta ei tule mitään. En ole vielä päässyt käymään Brasiliassa, mutta tunnen aika monta brasilialaista ja sitä kautta heidän kulttuuriaan. Von hyvin kuvitella, että on aika äänekästä elämää 🙂

  • Leave a Reply