Irlanti, Kahvi, Ruoka ja juoma

Caffe Cagliostro, Bloom’s Lane, Dublin 1

Muutama kuukausi sitten kävelin keskustassa kyltin ohi ja se teki minulle tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä.

Takana oli pitkä, lähes loputon talvi Dublinissa, ja olin kuluttanut iltaisin aikaa sisätiloissa katselemalla joitain vanhoja lempielokuviani. Yksi niistä on Kummisetä-trilogia, joka synnytti minussa pakkomielteen Dublinin italialaisten ravintoloiden tutkimista kohtaan – vierailuni Terra Madressa oli osa näitä tutkimuksia.

Huomattuani mainoskyltin Caffe Cagliostron ovenpielessä astuin sisään ja kysyin tarjoilijattarelta, mihin leivoksiin kyltin teksti viittasi. Hän osoitti joitain könttejä tiskillä, ja lisäsi sitten, että myös muffinit kuuluivat tarjoukseen. Muffit näyttivät meheviltä ja kookkailta ja erittäin houkuttelevilta… mutta koska toivon ehtiväni vielä kirjastoonkin, minun oli jätettävä muffinit väliin, sillä pyrin aina noudattamaan kirjallisen sankarini Oscar Wilden elämänohjeita mitä tulee muffineiden syöntiin.

Well, I can’t eat muffins in an agitated manner. The butter would probably get on my cuffs. One should always eat muffins quite calmly. It is the only way to eat them.”

(“En voi syödä muffineita kiihtyneenä. Voi tahraisi luultavasti hihansuuni. Muffinit pitäisi aina syödä maltilla. Se on ainoa tapa syödä niitä.”)

Sanoin tarjoilijalle miettiväni asiaa ja siirryin lasivitriinin äärelle tarkastelemaan muita herkkuja. Tarjoilija kääntyi takaisin työnsä ääreen, eli viiden take away kahvin valmistukseen. Takanani kuulin hiljaista italiankielistä mutinaa ja kaiuttimista raikasi remakka indie.

Lopulta päädyin omenapiirakan palaan ja cappuccinoon ja istahdin ikkunapöytään. Istuessani onnellisena omenapiiraani äärellä kahvilassa vieraili useita italialaisia noutamassa kahvia tai vain turistakseen hetken jonkun tutun kanssa. Vieressäni kaksi tanskalaisnaista liuttivat sormiaan kiivaasti pitkin puhelimiensa näyttöä ottaen kaiken irti kahvilan WiFi:stä. Edessäni istuva mies kävi imemässä ovenpielessä tupakkaansa espressojensa välillä – kaikkiaan kolme kuppia.

Tulen varmasti palaamaan tähän Dublinin italialaisen korttelin hämärään nurkkaukseen – jos en muffien, niin kiinnostavan henkilögallerian vuoksi.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply