Espanja, Matkat

Espanja-Ranska-Espanja, osa 1: Costa Brava

Sateenmurun matkapäiväkirja on taas täällä!

Ensin aloin kirjoittaa matkanjälkeisestä viikostani lokikirjaa, mutta sitten ajattelin, että kuka haluaa lukea lähinnä neljän seinän sisällä törröttävän, linssikeiton äärellä kookosmaitoon liittyvää eksistentiaalista kriisiä potevan “räpeltelijän” aatoksia. (Tässä lokikirjassani olisin selittänyt myös termin “räpeltelijä” hieman tarkemmin, mutta kuten sanottu, en nyt kajoa tähän aiheeseen.)

Pidemmittä puheitta, matkaan siis!

Automatkan ensimmäinen kohde olisi - kahvin jälkeen - päästä Beguriin.

Automatkan ensimmäinen kohde olisi – kahvin jälkeen – päästä Beguriin.

Sunnuntai 11.9. klo 6.40 (muistaakseni)

Matka alkoi lennolla Barcelonaan: aikaiset lennot ovat siitä mukavia, että nukahdan yleensä koneessa ennen kuin se ehtii edes ilmaan, joten matka-aika ei koskaan tunnu niin pitkältä kuin se todellisuudessa on.

9.00 Barcelona

Barcelonan päässä olimme autonvuokrauspaikassa lentokentällä jo ennen yhdeksää. Auton vuokraaminen jännittää minua aina. Ei niinkään ajamisen kannalta, vaan sen suhteen, saanko ylpäätään koko auton vuokrattua. Tämä epävarmuus johtuu Irlannin tuottamista traumoista. Irlannissa nimittäin tuntui vallitsevan (empiiriseen tutkimukseen pohjaavien päätelmieni perusteella) sovinismiin viittaava autonvuokrausprinsiippi: joskus sain varaamani auton, joskus taas en. Aina käytin samaa luottokorttia, aina samalta firmalta (Europcar) yritin vuokrata. Irlannissa tämän soolomatkustajanaisen auton vuokraaminen onnistui 50% varmuudella. No, nyt kun on mies rinnalla (!) niin auto tuntuu irtoavan jo 100% varmuudella, ja niin olimme hetken parkkipaikkaa kierrettyämme matkalla kohti Costa Bravaa ja Beguria.

10.00-13.00

Kuvitelmissani pyyhältäisimme pitkin kaunista rantatietä merituulen sulotuoksun viuhuessa ohitsemme ja valitsisimme tusinan eri pittoreskin pikkupueblon joukosta parhaan, johon jäisimme aamukahville. Tämä Barcelonasta Beguriin johtava rantatie osoittautui kuitenkin aika karuksi kokemukseksi: rantaa näkyi jonkun ruostuvan aidan takaa välillä ja kylät eivät näyttäneet pieniltä, eivätkä liion pittoreskeilta. Tämän lisäksi suuri stressin aiheuttaja, eli urheilulliset polkupyöräilijät trikoissaan, olivat valloittaneet tien, mikä saa minut hermostuneeksi: kuka antaa minulle (tai kenellekään!) valtuudet liikkua näiden kaksipyöräisten päällä huojuvien ruohonkorisen seassa satoja kiloja painavaa tappomasiinaa halliten? Ei kukaan – etenkään kun oli jo kahvitauon aika.

Joten: päätimme suunnata takaisin moottoritielle. Näin pääsisimme myös nopeammin Beguriin ja kahvikupin äärelle.

Parkkeerasin auton, kipusin kukkulanlaelle, ja olin saapunut mitä ilmeisimmin Begurin pääturistikadulle!

Parkkeerasin auton, kipusin kukkulanlaelle, ja olin saapunut mitä ilmeisimmin Begurin pääturistikadulle!

 

Hiippailimme kuitenkin hämyiselle sivukadulle kahville. Roiman vaahdon alle kätkeytyi mitä mahtavin kahvi! Tätä oli kannattanut odottaa.

Hiippailimme kuitenkin hämyiselle sivukadulle kahville. Roiman vaahdon alle kätkeytyi mitä mahtavin kahvi! Tätä oli kannattanut odottaa.

Begurissa perinteiset asutukset mahtuvat Kolumbiasta rikkaudet 1800-luvulla löytäneiden paluumuuttajien huviloiden lomaan.

Begurissa perinteiset asutukset mahtuvat Kolumbiasta rikkaudet 1800-luvulla löytäneiden paluumuuttajien huviloiden lomaan.

13.00

Saavuimme Beguriin, parkkeerasin auton super-paikalle puun alle varjoon ja tulevaisuus alkoi näyttää jo lupaavammalta! Begurissa talsimme lähes ensimmäiseen tapaspaikkaan ja jämähdimme siihen pitkäksi toviksi, kunnes lähdimme metsästämään takakujien kahvilaa.

(Taustaa: matkamme päämäärä oli Toulousen Cartoon Forum, mihin aisaparini animaatio oli valittu yhdeksi kolmesta suomalaisanimaatiosta. Olimme siis valmistautuneet matkaa varten koko kesän, ja kun sanon koko kesän, se ei tarkoita, että valmistelimme matkaa varten klo 8-16 arkipäivisin, vaan, että valmistelimme matkaa varten klo 8-22 koko kesän (lukuun ottamatta yhtä viikonloppua mökillä) aina matkaa edeltävään lauantaihin saakka.)

Nyt siis olimme vihdoin “lomalla”, mikä tarkoitti sitä, että nenämme ei tarvinnut olla tietokoneen ruudussa kiinni, vaikka minä toki yhä olinkin töissä: Sateenmurun puolesta matkalla tekemään hotellikirjoitusta sekä omana henkilönäni luonnostelin päässäni jo sanomalehtiartikkelia Begurista ja Costa Bravasta.

Eli Begurista yllä pari kuvaa, ja myöhemmin printissä lisää!

Aiguablava Costa Bravalla.

Aiguablava Costa Bravalla.

17.00

Saavuimme ensimmäiseen kohteeseemme, Hotel Aigua Blavaan Aiguablavassa. Kirjoitin hotellista jo tämän kirjoituksen, mistä näet enemmän valokuvia ja vähän videotakin. Mutta totean tässä vielä, että vaikka mieleni etsikin hotellissa koko ajan kuvakulmia kirjoittamiseen, tuntui silti hyvältä olla täällä: aurinko tuntui ryöpsäyttävän kerralla saavillisen vitamiineja niskaani ja olo vaikutti hetkessä terveellisemmältä jo siinä vaiheessa, kun ensikertaa istahdin parvekkeelleni.

Käyskentelimme kuitenkin myös ulkosalla hyvän tovin ja sitten kävimme illallisella. Alla piirustus tarjoilijaltamme: kuva havainnollistaa sitä, kuinka hotellin herkulliset Crèpes Suzettes syntyvät. Ja herkullisia ne olivatkin! Vatsa täynnä lettusia kellahdin sänkyyn ja nukuin auringonnousuun asti.

Jatkuu…

Aigua Blavan tarjoilijan, Antonion, sepustus ravintolan Crêpes Suzetten synnystä oli kuin espanjalaisesta elokuvasta.

Aigua Blavan tarjoilijan, Antonion, sepustus ravintolan Crêpes Suzetten synnystä oli kuin espanjalaisesta elokuvasta.

Maisema parvekkeelta.

Maisema parvekkeelta.

Ilta laskeutuu Aigua Blavan ylle.

Ilta laskeutuu Aigua Blavan ylle. Hyvää yötä!

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply