Matkat, Suomi

Kadonnutta virastoa etsimässä

Määrittelemättömäksi ajaksi tapahtunut Suomeen paluumuutto on saanut byrokraattisen absurdeja käänteitä, kun virallisten asioiden hoito ei käykään enää niin, että kävellään tarvittavaan virastoon, missä asia hoidetaan viraston työntekijän kanssa kasvotusten. Virastot ovat joko muuttaneet tyystin toiselle paikkakunnalle, tai paikkakunnan sisällä uusiin tiloihin. Joista ne puolestaan jälleen ovat muuttaneet uusiin tiloihin – tai lakkautettu kokonaan. Jäljelle ovat jääneet vain lapuin varustetuin ja suljetuin ovin katujen varsia komistavat virastotalojen tyhjät rakennukset, Suomen virallinen ulkokuori: 1970-luvun jämäkän modernismin vimmassa rakennetut laatikot.

Jos lappuvanaa seuraisi, löytyisikö sen päästä henkilö odottamassa asiakkaita pöytänsä takana? Ja missä tämä vanan pää saattaakaan sijaita..?

Suomalaisena puhun suomea ja savolaisena savoa, joten tyhjiä virastotaloja partioivien, linnakkeita urhoollisina pystyssä pitävien siivoojien tai satunnaisen, tiskin takana todella istuvan toimistotyöntekijän (muistuma menneiltä ajoilta, jäänne: pian museoon siirrettävä!) kanssa turistessa uudet lokaatiot ovat selvinneet kävelyohjeita myöten jouhevasti, mutta kuinka suomea osaamaton ulkomaalainen pärjäisi tässä kylttien ja virastottomien virastotalojen hetteikössä? Toimin pari tuntia tulkkina ja välikätenä ulkomaalaisen Suomeen kirjautumiseen ja henkilötunnuksen saamiseen liittyviä virallisia asioita hoidettaessa (onnistumusprosentti 50!): askeleet tulivat askelmittarissa täyteen (10 000 askelta) parissa tunnissa luukuille ilmaantuneiden lappujen nuolten suuntaa seuratessa, ja aivot sihisivät sekä turhautumisesta, kiukusta että hämmennyksestä: Missä Savossa nykyään hoidetaan viralliset asiat? Pieksämäeltä nuolivanat ohjaavat Mikkeliin, Varkauteen, Kuopioon, Helsinkiin tai johonkin määrittelemättömään paikkaan. Mutta minne Mikkelin, Etelä-Savon pääkaupungin, virastot ovat muuttaneet? Onko Etelä-Savoa enää edes olemassa?

20150811_124409

Tiesin toki ulkomailla asuessani virallisia muutoksia Suomessa tapahtuneen, mutta nyt niiden vaikutus tulvahti vasten kasvoja kerralla: kuvittele kaikki viiden viime vuoden aikana tapahtuneet virastojen, kuntien ja palvelujen yhdistämiset, lakkauttamiset ja paikkamuutokset sisäistettäväksi kerralla. Niin, en minäkään haluaisi, mutta pakko, kun näitä virallisia asioita on kuitenkin jossain, jollain keinolla hoidettava.

Mutta jotta ei aivan viralliseksi valitukseksi mene, niin todettakoon, että kun vihdoin jonkin virallisen tahon kanssa kasvotusten pääsee, palvelu on mitä sujuvinta, nopeaa, tehokasta ja ystävällistä. Satunnaiset kysymykset suunnista ja osoitteista saivat aina (100% tapauksista) hymyilevän ystävällisen vastauksen ja silloin kun puhelimen palvelunumerossa vastattiin (50% tapauksista) palvelu oli avuliaan tietäväistä.

Ja lopulta, kun ne asiat jotka hoidettavissa oli oli vihdoin saatu hoidettua, hermojani löytyi löystyttämään vanhanajan viehkeitä kahviloita.

Mikkelin keskustassa Nanda ja hieman keskustan ulkopuolella Kenkävero virvoittivat jälleen kylttivanojen ja tyhjien virastotalojen kalmoittavan sieluni.

Mikkelin keskustassa Nanda ja hieman keskustan ulkopuolella Kenkävero virvoittivat jälleen kylttivanojen ja tyhjien virastotalojen kalmoittaman sieluni.

Mutta näistä myöhemmin tarkemmin lisää – kunhan loputkin käytännönasiat ovat tulleet hoidetuiksi…

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply