kirjallisuus, Matkat

Heinäkuun viisikko: Pieksämäeltä Alexandriaan

“Katastrofi on myytti nuoruuden päiviltä.” – Aila Meriluoto, Asumattomiin

Heinäkuu oli Lontoossa helteinen sekä kirjaimellisesti että vertauskuvallisesti: muutto Suomeen tapahtui aivan kuun viimeisinä päivinä ja kaikenlaiset pitkäveteiset käytännönjärjestelyt veivät muuten niin otollista lukuaikaa. Seuraa Sateenmurun heinäkuun kirjasuositukset:

Katherine Mansfieldin The Montana Stories oli täydellinen novellikokoelma heinäkuisen Lontoon hellepäiviin: useimmat tarinat olivat juuri sopivan mittaisia päivän metromatkoille. Mansfield (1888–1923) oli verraten railakasta elämää 1900-luvun alun Lontoossa viettänyt seurapiiriboheemi. The Montana Stories –kokoelmaan on koottu kaikki kirjailijan Sveitsin Montanassa kirjoittamat kirjoitukset aina kirjekatkelmista keskeneräisiin kokeiluihin ja valmiisiin mestariteoksiin. Mansfieldin tarinat kuvaavat aikakauden tekopyhyyttä etenkin luokkaerojen aiheuttamien ajatusmallien suhteen; keveän tekstin ja tunnelman takana häälyy inhimillinen tragedia.

Sitaatti kahden miehen jakamasta aamiaispöydästä: ”Archie-parka vihasi munakokkelia, mutta minkäs teit, hän oli erityisen varma, että hänen odotettiin valitsevan munakokkelia. Tämä heidän välillään vallitseva ”psykologinen tietoisuus”, kuten Rupert sitä kutsui, saattaisi ajan saatossa tehdä miesten väleistä hieman hankalat. Hän tunsi olonsa kurjaksi mumistessaan: kokkelia, kiitos.” Mutta hän näki Rupertin ilmeestä, että hän oli valinnut oikein. Rupert tarjosi hänelle oivan annoksen munia.” Teoksen löysin Persephone Booksista Bloomsburysta, lisää tietoa tästä linkistä!

Katherine Mansfield oli kiinnostunut mm. ranskalaisesta symbolismista ja Oscar Wildesta. Hänen ystäviinsä kuuluivat vaikkapa Virgina Woolf ja D.H. Lawrnece.

Katherine Mansfield oli kiinnostunut mm. ranskalaisesta symbolismista ja Oscar Wildesta. Hänen ystäviinsä kuuluivat vaikkapa Virgina Woolf ja D.H. Lawrnece.

Anette Moldvaerin Coffee Obsessions seuraa hyvin pitkälti paria muutakin näinä vuosina julkaistua tietopakettia kahvista: teos sisältää niin maakohtaisia kahvinviljelyn ja kahvilajien erikoisominaisuuksia, käytännönohjeita kotibaristoille kuin kahvireseptejäkin. Näistä etenkin viimeisin osio on kirjan maittavinta antia. Moldvaerin henkilöhistoria kahvin parissa on pitkä: hän aloitti norjalaisbaristana ja on sittemmin eri kahvimittelöissä palkittuna siirtynyt paahtamaan kahvia monille Lontoon parhaille kahviloille Square Mile Roasteryn yhtenä perustajana.

Sitaattina yksi resepti, Suomeen muuton juhlan kunniaksi “kupliva espresso”: aseta pieni kahvilasi pakkaseen, valmista kaksi shotttia/50 ml espressoa. Täytä lasi jääpaloilla ja kaada espresso päälle. Tämän jälkeen laske hitaasti vissyvettä päälle.

Aila Meriluodon Asumattomiin -runoteokseen oli tartuttava, kun muuttopäivä Suomeen lähestyi. Meriluoto on kotoisin kotikaupungistani Pieksämäeltä, ja kotiseuturakkauden helskähdellessä symbolisen muoviämpärin äyräiden ylitse, tartun Meriluotoon silloin tällöin, ja aina säkeiden välistä löytyy uusia ulottuvuuksia. Mielikuvani Meriluodosta ovat aina ankkuroituneet hänen Keskuskadun kulmauksessa sijaitsevaan entiseen kotitaloonsa, jossa onnekseni vierailin lapsena usein kanneltunneilla: ei hän täällä varmastikaan useimpia runojaan (jos mitään? huoh, Suomen kirjallisuushistoria on heikoissa kantimissa, tälle on tehtävä jotain…) täällä kirjoittanut, mutta mielikuvasta en pääse eroon.

Sitaatti: ”Katastrofi on myytti nuoruuden päiviltä.”

Pieksämäki.

Pieksämäki.

Sapfon Runoja Saarikosken suomennoksena sattui sijaitsemaan kirjahyllyssä Meriluodon vieressä, joten näitä hauraan eroottisia ja myyttisiä runokatkelmia tuli luettua niiden vähäisten joutilasaikojen täytteeksi, joita minulle heinäkuussa siunaantui. Kokoelma on kulunut käsissäni jo lukioiästä saakka, mutta silti säkeet tuntuvat aina uusilta – vaikka ovatkin yli 2500 vuotta vanhoja! Siinäpä runoutta.

Sitaatti: Taivaan ja Maan / kaikista jälkeläisistä / rakastetuin on ollut Eros.

Piccadillyn Eros on maailman ensimmäinen alumiiniveistos.

Piccadillyn Eros on maailman ensimmäinen alumiiniveistos.

Lawrence Durrellin Alexandria Quartet on yksi niistä teoksista, joka on kuulunut lukulistalle jo… tismalleen kuusitoista vuotta. Tarkalleen ottaen teos on neljän romaanin yhdistelmä, jossa syöksytään 1900-luvun alun vuosikymmenten Egyptin Alexandrian boheemeihin kortteleihin taiteellisten, tunteellisten ja valtiollisten tuoksinoiden tiimellyksessä. Tällä hetkellä olen juuri päättänyt teossarjan ensimmäisen kirjan (Justine), mutta jo nyt haaveet matkasta Alexandriaan ovat syttyneet. Durrellin teos sijoitetaankin usein sarakkeeseen ”matkakirjallisuus”, niin vetävästi kertojaääni siirtää lukijan kuuman Pohjois-Afrikan kaduille.

Jätän kauniin sitaatin suomentamatta:

The rain had stopped and the damp ground exhaled the tormentingly lovely scent of clay, bodies and stale jasmine. I began to walk slowly, deeply bemused, and to describe to myself in words this whole quarter of Alexandria for I knew that soon it would be forgotten and revisited only by those whose memories had been appropriated by the fevered city, clinging to the minds of old men like traces of perfume upon a sleeve: Alexandria, the capital of Memory.”

Alexandrialainen aukio vuodelta 1882.

Alexandrialainen aukio vuodelta 1882.

 Kesäkuun viisikko löytyy tästä linkistä.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply