kirjallisuus, Matkat

Horreur du domicile – levottomuuden anatomiaa Bruce Chatwinin jalanjäljillä

Bruce Chatwinia (1940–1989) pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä matkakirjailijoista, jonka runollinen proosa soveltuu kuvaamaan ihmiselle luontaista, pakottavaa tarvetta liikkua, eli ”dromomaniaa”. Tämä liikkumisen halun tutkiminen on Chatwinin kirjoitusten pinnan alla väreilevä hermostollinen kudos, joka määrittää Bruce Chatwinin koko tuotantoa.

Chatwinin elämän polut risteilivät ympäri maapalloa: jo lapsena hän muutti äitinsä kanssa sukulaisten talosta toiseen isän palvellessa Britannian laivastossa toisen maailmansodan aikana. Omaelämäkerrallisessa kirjoituksessaan I Always Wanted to Go to Patagonia. The Making of a Writer Chatwin kertoo sukunimensä etymologiasta: ’chette-wynden’ anglosaksinen alkuperä tarkoittaa mutkittelevaa polkua. Asetuttuaan äitinsä kanssa asumaan Birminghamiin nuori Chatwin alkoi kuihtua niin, että hänen epäiltiin sairastuneen tuberkuloosiin: Chatwin itse arveli saaneensa vierailullaan isänsä laivalla tartunnan taudista, jota Charles Baudelaire kutsui nimellä horreur du domicile, ”kotoisan kauhu”.

Kuva: Minna Hotti

Kuva: Minna Hotti

Chatwin ei menestynyt koulussa, eikä pyrkinyt Oxfordiin tai Cambridgeen, kuten hänen ystävänsä. Teini-ikäisenä hän aloitti työt Sotheby’s huutokauppakamarissa ja eteni nopeasti impressionistisen taiteen ylistetyksi asiantuntijaksi. Chatwin lenteli ympäri maailmaa arvioimassa taideteoksia: hän pystyi erottamaan aidot maalaukset väärennöksistä silmänräpäyksessä. Mutta vähitellen taidemaailma alkoi tuntua Chatwinista ruumishuoneelta, ja eräänä aamuna hän huomasi olevansa sokeutumassa. Silmälääkäri ei kuitenkaan löytänyt nuoresta asiantuntijasta fyysistä vikaa. Chatwin kirjoittaa artikkelissa I Always Wanted to Go to Patagonia:

”Ehkä olin katsonut taideteoksia liian tarkasti? Ehkä minun pitäisi siirtää katseeni avariin horisontteihin? Kenties Afrikassa?” 

Chatwin matkusti Sudaniin, missä hän asui paimentolaisheimojen keskuudessa. Palattuaan Britanniaan hän aloitti arkeologian opinnot Edinburghissa. Mutta kun vanha sairaus, horreur du domicile, alkoi taas vaivata, Chatwin jätti opintonsa kesken. Hänen mielessään oli alkanut kehittyä kirjaidea: tutkielma siitä, mikä estää ihmisiä pysymästä tyytyväisinä paikoillaan. Mistä kumpuaa ihmisen tarve liikkua? Hän keräsi laajasti lähdeaineistoa aina antropologiasta mystisiin kirjoituksiin asti ja hänen jälkeensä jättämistään kymmenistä Moleskine-muistikirjoista löytyy sitaatteja niin länsimaisesta filosofiasta kuin kiinalaisesta runoudestakin. Lopulta Chatwin joutui kuitenkin tunnustamaan teoksensa liian epämääräisen luonteen ja ylitsepääsemättömän vaativuuden aloittelevalle kirjailijalle, eikä ollut yllättynyt kieltävästä kustannuspäätöksestä.

33-vuotiaana, rahattomana ja kaksi uraa hylänneenä Chatwin tunsi itsensä epäonnistuneeksi. Tuolloin, juuri oikeaan aikaan, hänelle tarjottiin artikkelitilaa Sunday Times -lehteen. Kirjoitusten aiheet vaihtelivat taiteesta Algerian siirtolaisiin.

Kunnes eräänä päivänä vanha sairaus alkoi jälleen kalvaa. Chatwin pakkasi kassinsa ja jätti työpöydälleen viestin: ”Gone to Patagonia”.

Chatwin palasi Patagoniasta mukanaan ainekset kirjaan, ja vuonna 1977 ilmestyi hänen esikoisteoksensa In Patagonia (suom. Patagonia, Patagonia). Tämä ja Chatwinin myöhemmät teokset käsittelevät hänen suurta ideaansa levottomuuden anatomiasta fiktiivisten henkilöiden sekä faktuaalisen lähdeaineiston avulla.

Atlantic_South_Africa copy

Mutta suurta kirjaansa levottomuuden anatomiasta hän ei saanut kirjoitettua. Osa Chatwinin muistiinpanoista teosta varten päätyi hänen Australian aboriginaaleista kertovaan, vuonna 1987 ilmestyneeseen kirjaan The Songlines (suom. Näkymättömät polut) ja osa on julkaistu lyhyempinä kirjoituksina.

Chatwin loi itsestään kirjoituksissaan myyttisen sankarimatkaajan hahmon: hänen persoonallisuutensa tekstin takana on yhtä häilyvä kuin hänen ideansa levottomuuden anatomiastakin. Vuotta ennen kuolemaansa Chatwin kokosi yhteen lyhyempiä kirjoituksiaan kokoelmaan What Am I Doing Here? Hän oli ensimmäisiä AIDS:iin kuolleita julkisuuden henkilöitä – omien sanojensa mukaan hän sairastui harvinaiseen kiinalaiseen luuytimen kasvannaiseen.

Tässä esitetyt ajatukset pohjautuvat Chatwinin kirjoitukseen ”It’s a Nomad Nomad World” postuumisti julkaistussa teoksessa Anatomy of Restlessness. Selected Writings 1969–1989. Kaikki suomennokset ovat omiani.

***

”Meissä kaikissa on adrenaliinia. Emme voi huuhtoa sitä elimistöstämme tai rukoilla sitä haihtumaan. Koska meiltä on evätty vaaran tunne, keksimme keinotekoisia vihollisia, psykosomaattisia sairauksia, veronkerääjiä ja, mikä pahinta, itsemme, jos meidät jätetään yksin huoneeseen. Adrenaliini on lupalippumme matkustaa. Voisimme siis käyttää sen harmittomalla tavalla.”

chatwin

Chatwinin mielestä liikkuminen, erityisesti kävely, on ihmiselle välttämätöntä. Hän mainitsee esimerkiksi Marcel Proustin, jonka Meseglisen ja Guermantesin tiet teoksessa Kadonnutta aikaa etsimässä syntyivät kahden Illiersin kylän ympäri kulkevan kävelyreitin tuloksina. Myöhemmin kofeiinin ja unilääkkeiden huumaama Proust halusi vielä kerran nähdä muistoihinsa piintyneet kukkivat omenapuut. Hän lähti harvinaiselle tutkimusmatkalle hämyisestä huoneestaan, jossa oli sairaalloisena viettänyt vuosia nukkuen päivät ja kirjoittaen yöt. Hän astui taksiin, mutta piti ikkunat visusti suljettuina, jottei omenapuiden haju saisi hänen tunteitaan valloilleen.

Chatwinin mukaan tarvitsemme maiseman vaihdoksia kuin hengittämäämme ilmaa: ”ihminen, joka istuu hiljaa hämyisessä huoneessa, on todennäköisesti hullu – hallusinaatioiden ja sisäisen tutkiskelun riivaama.” Tavat turruttavat aistit.

Eikä Chatwinin mielestä ole sattumaa, että kaikki suuret uskonnolliset liikkeet ovat syntyneet kaupungeissa, muurien sisään asettuneiden ihmisten keskuudessa. Aikaisempien muuttoliikkeiden sijaan ihmisten liikkuvuutta alkoivat säädellä uskonnolliset motiivit, ja tiet pyhille paikoille täyttyivät pölyisistä pyhiinvaeltajista. Aasian nomadi-heimot sitä vastoin ovat epäuskonnollisia: ”heidän katseensa on liimattuna edessä olevaan tiehen – horisonttiin. Kevätmuutto on rituaali. Se tyydyttää kaikki heidän hengelliset tarpeensa… Tie vuorille on tie pelastukseen.” 

Gone to Donegal...

Gone to Donegal…

Kaupungin muurien ulkopuoliset ihmiset olivat epäuskonnollisia, kun taas muurien sisäpuolelle jääneet yhdistivät Jumalan viiniin, hasikseen tai muihin huumaaviin aineisiin. Mutta Chatwinin mielestä todelliset matkat ovat aina vaikuttavampia kuin päihteiden voimin matkustaminen. Chatwin ajattelee kaikkien ihmisaktiviteettien liittyvän matkojen ideaan. Jopa agonistiset pelit ovat pyhiinvaellusta ja Muinais-Intian sanskriitin sana shakin pelaajalle on sama kuin heidän sanansa pyhiinvaeltajalle: ”hän joka tavoittaa vastakkaisen rannan”.

***

”Ei siis ole yllättävää, että sukupolvi, joka on suojattu kylmyyttä vastaan keskuslämmityksellä ja kuumuutta vastaan tuuletuksella, ja jota kuskataan steriileissä kulkuvälineissä yhdestä identtisestä talosta tai hotellista toiseen, tuntee tarvetta mielen tai ruumiin matkoille, piristäville tai rauhoittaville pillereille tai seksimatkojen, musiikin ja tanssin katharsikselle. Vietämme liikaa aikaa hämyisissä huoneissa.”

He, jotka ovat kadottaneet liikkumisen taidon, turvautuvat mieltä turruttaviin tai stimuloiviin huumeisiin: ”huumeet ovat kulkuneuvoja ihmisille, jotka ovat unohtaneet kuinka kävellä”, Chatwin kirjoittaa. Hän siteeraa Robert Louis Stevensonia teoksesta Travels with a Donkey: ”On mahtavaa liikkua, jotta voi tuntea elämän tarpeet ja ongelmat lähemmin; jotta voi laskeutua tältä sivilisaation höyhenpatjalta ja tuntea maailman graniittisena jalkojen alla, peitettynä viiltävin piikivin.” Chatwin tunnustautuu Montaignen kosmopoliittisen skeptisismin kannattajaksi: hän näki matkustamisen ”hyödyllisenä harjoitteena”, joka stimuloi aisteja ja pitää mielen aktiivisena. Matkustaminen ei ainoastaan avarra mieltämme, vaan myös muodostaa sen, sanoo Chatwin.

***

Jos 1800-luvun loppupuolella vaikuttaneen intellektuellin John Ruskinin mukaan rautatiet muuttivat ihmiset matkustajista ihmispaketeiksi, niin Chatwinin jalanjälkiä seuraillen olemme muuttuneet liukuhihnalla liukuviksi neurootikoiksi. Maailma tuoksuineen ja viiltävine kivineen on jäänyt lämmitettyjen ostoskatujen ja sileäkivisten rantabulevardien alle.

Lontoon maanalaisen liukuhihnoilta.

Lontoon maanalaisen liukuhihnoilta.

Chatwinin mukaan ihmisen luonnollinen tila on olla liikkeessä, mutta kaupungistuminen ja tapamme haalia omaisuutta ympärillemme ovat kahlinneet meidät paikoillemme. Unohdettujen maailmankolkkien ihmiset ymmärtävät tämän elämän tosiasian paremmin kuin me. Kalaharin autiomaan asukkaiden vauvat ovat maailman tyytyväisimpiä, sillä he keinahtelevat paikasta toiseen äitiensä rinnoilla, kertoo Chatwin, ja kysyy, miksi asettuisimme aloillemme vanhempina, jos liike on meille hyväksi jo pieninä vauvoina. Pakkomielteenomainen teknologian seuraaminen ja kehittäminen ovat seurausta maantieteellisestä pakoilleenpysähtyneisyydestämme, Chatwin kirjoittaa.

Toisaalta he, jotka eivät alistu teknologian kehityksen orjiksi tai sido itseään mukavuuksien kahlein, jäävät kaupungin muurien ulkopuolelle. Kuten Chatwinin tutkimiin nomadeihin, myös näihin oman tiensä kulkijoihin liitetään usein negatiivisia ominaisuuksia. Näitä muurien ulkopuolisia – kulkureita, kauppamatkustajia, syrjäytyneitä, taiteilijoita, seikkailijoita – pidetään usein myös taivaanrannan maalareina. Ehkä heidän katseensa kykeneekin saavuttamaan nomadien – ja Chatwinin – tavoitteleman avaran horisontin. Mielen anatomialle on hyväksi uskaltautua ulos hämyisestä huoneesta maailman viiltäville piikiville ja kulkea kohti horisonttia, vaikka muu maailma liukuisikin vastakkaiseen suuntaan.

Chatwin päättää kirjoituksensa ”It’s a Nomad Nomad World” siteeraamalla kiinalaista runoilijaa Li Po’ta:

”Sinä kysyit syytä, miksi asustelen harmailla kukkuloilla: hymyilin, mutten vastannut, sillä ajatukseni kuljeskelivat muualla; kuin persikkapuun kukat ne olivat kuljeskelleet toisiin ilmanaloihin, toisiin maihin, jotka eivät ole ihmisiä varten.”

Kuva: Marcos Corrêa

Kuva: Marcos Corrêa

Artikkeli on ilmestynyt Kirjallisuus- ja kulttuurilehti Särössä (nro 18, 2012)

You Might Also Like

35 Comments

  • Reply Satu VW I Destination Unknown April 26, 2015 at 6:50 PM

    Huh mikä postaus, näihin ajatuksiin pitää palata kyllä uudestaankin vielä ajan kanssa. Olen kyllä kuullut Chatwinista ja törmännytkin muutamiin hänen sitaateistaan, mutta en ole lukenut mitään hänen teoksiaan. Ehkä olisi jo aika! Mukavaa sunnuntai-iltaa!! 🙂 (ja kerrankin olen blogissasi muuten läppäriltä niin että tulee kommentoitua, usein lukaisen postaukset kännykältä ja kommentointi jää!)

  • Reply sateenmuru April 26, 2015 at 6:54 PM

    Hehe: Lähden viemään blogia uuteen suuntaan, ja karkotan sillä ne viimeisetkin kolme lukijaa – jääpähän enemmän aikaa sitten taas muulle 😉 Hyvää (ja tietokoneetonta?!) sunnuntaita myös sinulle!

    • Reply Satu VW I Destination Unknown April 26, 2015 at 7:04 PM

      Ha ha… Tai sitten niitä lukijoita tulee iso kasa lisää? Ja juu, tulihan sitä päivä vietettyä rinteessä, nyt voi hyvällä omallatunnolla olla taas hetken some-nörtti 🙂

      • Reply sateenmuru April 26, 2015 at 7:10 PM

        No…minäkin kävin kahvilla tänään…joten kai sillä varjolla voi illan olla some-nörtti myös täällä! Lukijat, lukijat…niitä tulee jos tulee…minulla ei parempaakaan tekemistä ole kuin näitä naputella ^_^

  • Reply ananas2go / Popot pogoillen April 26, 2015 at 6:55 PM

    Kiitos, kun nostit Patagonia-kirjan esiin! Kiinnostavaa, tätä sarjaasi haluan kyllä seurata.

  • Reply sateenmuru April 26, 2015 at 7:06 PM

    Kiitos! Chatwinilla on mielenkiintoisia ajatuksia, pitäisikin alkaa lukea niitä taas…

  • Reply Kohteena maailma / Rami April 26, 2015 at 7:07 PM

    Oli sitten päivän raskan postaus luettavaksi, mutta omalla tavallaan antoisin. Liikuttiin oman mukavuusalueeni ulkopuolella joten siksi tuli sellaista informaatiota paljon, mikä pisti ajattelemaan. Tässä on sulattamista, taidan ottaa sen kyytipojaksi lasillisen viiniä 😉

  • Reply sateenmuru April 26, 2015 at 7:12 PM

    Ota vaan, Chatwin itse kirjoitti usein viinipullon voimin – ainakin omien sanojensa mukaan…

  • Reply lena / london and beyond April 26, 2015 at 7:35 PM

    Taas yksi kirjailija, jonka tuotoksiin pitää perehtyä. Mä oon niin toivoton näissä kirja- jutuissa. 🙂 En pääse lähi-Tescoonkaan ilman että sieltä löytyy joku pokkari mukaan. 😀

    • Reply sateenmuru April 26, 2015 at 7:53 PM

      Suosittelen Chatwinia! Minulla lähtee aina kasa viikonlopun lehtiä mukaan lähi-Tescon (tai Sainsburyn) lehtihyllyiltä, ne on niin hienon jykeviä liitteinen 🙂

  • Reply Laura - Urbaani viidakkoseikkailijatar April 26, 2015 at 7:35 PM

    Kiinnostavaa asiaa, todellakin. Just asioita, mitä itse aika usein pohdin ja pähkäilen. Täytyykin tutustua kyseisen herran tuotantoon tarkemmin, olisi kiinnostavaa tietää tästä lisääkin. Voihan wanderlust ja pakottava tarve vaeltaa :).

  • Reply sateenmuru April 26, 2015 at 7:55 PM

    Juu, Chatwinilla on mielenkiintoisia ajatuksia vaeltamisen tarpeesta ja osan kyllä allekirjoitan itsekin – ei kaikkea tarvitse aina tieteellisellä varmuudella selittää! ^_^

  • Reply Kea | Deep Red Blues April 26, 2015 at 9:19 PM

    Viisas mies tuo Chatwin. Piti ihan lukea pari kertaa että pystyin jäsentelemään mielessäni kaiken tän brain candyn mitä tässä postauksessa tarjosit. Mutta mikä jäi eniten mieleen pyörimään on tuo “Walking is a virtue, tourism is a deadly sin.” -lainaus. Aivan loistava. Täytyy varmaan joskus käyttää sitä itsekin sopivan tilaisuuden ja perehtyä Chatwinin tuotantoon joskus lisää.

    • Reply sateenmuru April 27, 2015 at 7:49 AM

      Suosittelen Chatwinia kaikista matkailusta ja sen ideologiasta ja estetiikasta kiinnostuneille!

  • Reply Maarit April 26, 2015 at 9:22 PM

    Mielenkiintoista juttua! Minulle ihan tuntematon henkilö, mutta olisi kiinnostava löytää enemmänkin luettavaa.. 🙂 Tuosta materian haalimisesta olen alkanut itsekin hankiutua eroon jo pitkän aikaa, se on niin turhaa ihan kaiken kannalta ja se on huolestuttavaa miten moni täyttää elämänsä sillä.. Jotenkin sellaisia ajatuksia tässä postauksessa, joita on tullut itsekin pyöriteltyä mielessä. Mikä lopulta on tärkeää ja mikä tulisi jättää sivuun..

    • Reply sateenmuru April 27, 2015 at 7:51 AM

      Hehe, niin, kävelemällä kaikki selviää 🙂 Chatwinilta on suomennettu ainakin pari pääteosta (Patagonia ja Songlines). Itse haluaisin päästä kääntämään noita esseitä, mutta vielä mikään kustantamo ei ole tarttunut syöttiin.

  • Reply Veera Bianca April 27, 2015 at 2:22 AM

    Kääk kun mä luenkin huonosti kirjoja, kiitos suosituksista. Sulla on myös tosi kaunis tapa kirjoittaa!

    • Reply sateenmuru April 27, 2015 at 7:52 AM

      Kiitos Veera! Chatwin on hyvää luettavaa esim. vaikkapa matkalle ; )

  • Reply Arna | Cocoa etsimässä -matkablogi April 27, 2015 at 6:03 AM

    Kiinnostava postaus ja kiehtova hahmo tuo Chatwin. Täytyypä lukea tämä postaus vielä uudemman kerran ja tutustua herran tuotantoon. Ja kirjoita toki jatkossakin kirjallisuudesta!

    • Reply sateenmuru April 27, 2015 at 7:53 AM

      Aika hienoa kuinka moni kiinnostui nyt Chatwinista! Herran kirjat ovat helposti lähestyttäviä, ohuita ja kevyitä, joten erinomaista matkaseuraa kaikille matkalaisille, suosittelen. Tämä kirjallisuus-osio tuli blogiini jäädäkseen, joten lisää luvassa ^_^

  • Reply Mirje / Kotona kaikkialla April 27, 2015 at 11:15 AM

    Dromomania ja kotoisan kauhu – kyllä, tunnistan taudin.
    Ja aivan mahtava postaus: soljuvan kaunista tekstiä ja paljon ajattelemisen aihetta. Peukut yläs kirjallisuus-osiolle jatkossakin, minä ainakin luen näitä mielelläni!

    • Reply sateenmuru April 27, 2015 at 11:20 AM

      Kiitos Mirje – ja kuvauksellisia matkoja! 😉

  • Reply Pirkko / Meriharakka April 27, 2015 at 11:34 AM

    Virkistävän erilainen postaus nykyisessä “matkablogigenressä” sillä tekstiä on paljon ja kuvia vain vähän. Itsekin tekstiä arvostavana välillä en meinaa jaksaa kelata kaikkien kuvien ohi jossain blogipostauksessa etsiessäni siellä mahdollisesti olevaa kahta lausetta tekstiä!
    Mutta tietysti sitten haasteeksi tulee, että pitkään tekstiin pitää paneutua eri tavalla kuin parin kuvan katsomiseen.
    En tuntenut entuudestaan kirjailijaa – ja voi olla, etten ihan heti ehdi häneen tutustumaankin, mutta yleissivistyshän on aina hyvästä 🙂

  • Reply sateenmuru April 27, 2015 at 1:50 PM

    Kiitos kommentista, Pirkko! Minuakin kiinnostavat enemmän tekstipitoiset kirjoitukset, historiaan, kulttuuriin, taiteisiin jne. perehtyneet. Kuviakin on toki kiva välillä katsella, mutta harvoin ne jättävät mitään mieleen muhimaan… Meriharakan blogia käyn välillä lukemassa, koska käytte paikoissa, joihin itsekin vielä joskus haluaisin, ja tarjoatte myös tietoa kohteista. Hyvää viikkoa!

  • Reply Terhi / Muru Mou April 28, 2015 at 8:48 AM

    Upea kirjoitus! Pieni töiden keskellä varastettu blogien lukuhetki ei antanut tälle oikeutta, pitää palata myöhemmin lukemaan uudestaan ajan kanssa!

    • Reply sateenmuru April 28, 2015 at 1:10 PM

      Kiitos Terhi ja tervetuloa uudestaan! ; )

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net April 30, 2015 at 4:06 AM

    Vau, siinäpä hieno postaus! Todella mielenkiintoisia juttuja vaikka Chatwin jo entuudesta olikin tuttu. Kiitos tästä!

  • Reply sateenmuru April 30, 2015 at 7:15 AM

    Kiitos Miika & Gia! Hienoa kuulla, että Chatwin oli matkalaisille tuttu, hyviä matkoja perheelle jatkossakin!

  • Reply Arja / Haavematkoja April 30, 2015 at 7:52 PM

    Mielenkiintoinen esittely herrasta ja hänen tuotannostaan, kiitos siitä! Nimi on tuttu, mutta enempää en ole hänestä tiennyt. Hänen kirjoitukset pitää ehdottomasti ottaa tarkemman tutustumisen alle 🙂

    Tästä ei nyt voi ehkä oikeasti edes mainita samassa kommentissa kuin Chatwinista, mutta minä vakuutuin jokin aika sitten matkakuumeen geeniperimästä. Chatwinilla, jos jollakulla, olisi varmasti reissukuumegeenejä kromosomeissaan enemmänkin. Pintapuolisesti pohdiskelinkin aihetta täällä, jos kiinnostaa. http://haavematkoja.pallontallaajat.net/2015/03/14/matkakuumeen-genetiikkaa/

  • Reply sateenmuru May 1, 2015 at 8:21 AM

    Kiitos linkistä, Arja! Kävin kommentoimassa sinun mielenkiintoista kirjoitusta. Jatketaan pohdintoja – ja matkailua! ^_^

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta May 2, 2015 at 2:40 PM

    Mielenkiintoinen postaus! Pitäisi herättää lukuharrastus takaisin henkiin ja perehtyä tämänkin henkilön tuotoksiin. 🙂

  • Reply Annika - Tarinoita Maailmalta May 2, 2015 at 5:09 PM

    Olipas mielenkiintoinen tapaus! En ollutkaan tästä herrasta aiemmin kuullut, mutta postauksesi sattui hyvään aikaan, sillä olen tuuminut, että haluan lukea enemmän nimenomaan matkakirjallisuutta. Seikkailijoiden tuotantoa on aina mielenkiintoista lukea!

  • Reply Rimma - matkablogi May 2, 2015 at 6:27 PM

    Mielenkiintoinen postaus! Olen minäkin kuullu kaverista, mutta ehkä olisi aika lukea vähän lisää. Joten kiitos inspiraatiosta!

  • Reply Sanna I Siveltimellä May 3, 2015 at 6:29 AM

    moi 🙂 ihan uusi tuttavuus (noloa?). Kiitos vinkistä, täytyypä tutustua 😉

  • Reply sateenmuru May 3, 2015 at 6:56 AM

    Kiitos kaikille yhteisesti kommenteista ja mielenkiinnon ilmaisuista! Suosittelen Chatwinia, jonka kaikissa teoksissa on pohdintaa matkustamisesta ja liikkeestä, mutta erityisesti tästä Anatomy of Restlessness -kokoelmasta löytyy mielenkiintoisia tekstejä valottamaan herran ajatusmaailmaa.

  • Leave a Reply