Matkat, Suomi

Hotel Katajanokka, Merikasarminkatu 1, Helsinki

Sateisena tiistaiyönä Helsingissä on omanlaisensa tunnelma: Rautatieaseman edustalla taksikuskit uinuvat rattiensa takana, rakennusten vierustoilla pysyttelevät vartijat pitävät silmällä alueella lorvailevia nuorisojoukkoja ja muutama yksinäinen kulkija kiiruhtaa kohti kotiaan hartiat kyyryssä. Puuskittainen tuuli kohauttaa sadetihkua vasten asfalttia.

Hyppään nopeasti taksiin ja alan kiitää kohti Hotel Katajanokkaa.

Raitiovaunujen raiteet kiiltävät pitkillä ja märillä Helsingin suoralinjaisilla teillä ja valot heijastuvat märkää asfalttia vasten pitkinä juovina taksin viilettäessä öisillä kaduilla. Reilun kymmenen minuutin matkan jälkeen edessäni kohoaa uhmakkaan korkea punatiilimuuri, jonka sisältä kohoava rakennus jyhkeydestään päätellen on määränpääni: yö on otollinen ensivierailulleni entisessä vankilassa, Nokassa, nykyisessä Hotel Katajanokassa.

Rakennuksena Katajanokan entinen vankilarakennus ei voisi olla paljoa historiallisempi: koko nykyinen Katajanokkana tunnettu arvoasuntojen alue Helsingissä muodostui vankilarakennuksen ympärille. Ensimmäinen vankilana toiminut rakennus, tuohikattoinen puutalo, kohosi niemelle vuonna 1749, kun Suomea vielä hallittiin Ruotsista käsin. Tätä ennen niemi oli ollut lähes asumaton.

Katajanokan keskikäytävällä oli vielä joitain vuosia sitten varsin erilainen tunnelma.

Katajanokan keskikäytävällä oli vielä joitain vuosia sitten varsin erilainen tunnelma.

Vuonna 1800 vanha puutalo sai kaksikerroksisen kivirakennuksen rinnalleen. Rakennuksen paikka oli kuitenkin valittu huonosti ja se rapautui nopeasti. Pian myös valta vaihtui Suomessa venäläisten käsiin, ja vuonna 1837 rakennettiin uusi ylevä Katajanokan vankila kuolemanrangaistukset lopettaneen tsaari Nikolai I:n käskystä. Vankien säästyessä hirttotuomioilta tilat kävivät pian ahtaiksi ja rakennusta laajennettiin amerikkalaisen vankilarakentamisen tyyliä seuraten: vuonna 1888 rakennettu ristinmuotoinen punatiilirakennus seisoo yhä vankasti kalliopohjallaan. Katajanokan vankila ja sen ympärille muodostunut kaupunginosa olivat tulleet oleelliseksi osaksi Helsingin ja koko Suomen historiaa.

Ajan saatossa keskimäärin 40% kaikista Suomen vangeista kulki Nokan kautta, ja päivässä saattoi sisään astella 30 uutta tuomiotaan odottavaa vankia toisen 30:nen kävellessä ulos. Vilkkaimmillaan vankilan kautta kulki 10 000 vankia vuodessa.

Nimettöminä pysyvien numeroiden joukossa on myös muutama värikäs ja traaginenkin kuuluisuus. Yksi näistä on Suomen Casanovana tunnettu Auervaara. Auervaara hurmasi naisilta paitsi jalat alta myös omaisuuksia 1940-50-luvuilla ja toi samalla suomen kieleen uuden, vilpillistä hurmuria kuvaavan termin ’auervaara’. Traagisempi on vakoojana kuolemantuomion kärsineen Martta Koskisen tarina. Onneksi sentään vuonna 1943 rangaistuksensa saanut Koskinen jäi viimeiseksi Suomessa kuolemaan tuomituksi naiseksi.

Mutta osa vankilavierailuista oli koomisiakin, vaikkapa banaaniliköörin vaikutuksenalaisena mönkään menneitä pakoyrityksiä ja mahtailevia peitenimiä, kuten huijarina tunnetun, sittemmin iskelmälaulajaksi siirtyneen, ”varakreivin” helposti muistettava Peter William Axel Oscar Oxenstierna. Mainittakoon vielä viimeisenä esimerkkinä hieroja Hohental, joka klassisen pakonsa (sahalla kalterit irti ja tovereiden muurin yli heittämiä tikkaita pitkin vapauteen!) jälkeen päätyi hierojan hommiin Englannin hoviin.

Paljon tarinota kätekytyy siis näiden muurien sisään, ja vuonna 2007 avatulta hotellilta onkin vaadittu taidokkuutta oikeanlaisen tasapainon saavuttamiseksi: eihän vieraita toki haluta karkottaa liian karmaisevalla historialla, mutta toisaalta juuri tämä historia on osa hotellin kiehtovuutta.

Vastaanottotiskin viereltä löytyy matkamuistohylly.

Vastaanottotiskin viereltä löytyy matkamuistohylly.

Astelen nopeasti taksista muutaman rappusen ylös ja sitten kirkkaasti valaistuun eteisaulaan: en tule oikeastaan edes ajatelleeksi niitä tuhansia muita, jotka ovat astelleet samoihin tiloihin pakon edessä, ei yleisestä mielenkiinnosta ja mukavuudenhalusta. Havahdun lämpöisen sisäilman ja hotellin mukavuuden tuottamasta illusiosta vasta huoneessani: huomasin ajattelevani kuinka öinen vastaanotto hotellilla oli ollut yllättävän normaali hotellivastaanotto! Mutta mitä muuta se olisikaan voinut olla? Olinko odottanut käsivarsille asetettavaa pyyhepinoa ja mahtavaa, rautarenkaassaan helisevää avainnippua? Takanani kolhosti kumahtavaa ovea?

Huneessani oli normaalit ikkunat ja lämpimät värisävyt. Osa huoneista on säilytetty "sellimäisempinä" katonrajan pienine ikkunoineen.

Huneessani oli normaalit ikkunat ja lämpimät värisävyt. Osa huoneista on säilytetty “sellimäisempinä” katonrajan pienine ikkunoineen. Kukaan ei kuljeskellut käytävillä huutamassa “lights out!”.

Pesutilat olivat kliinisemmän, harmaan ja valkoisen sävyiset, ja toivat mieleen amerikkalaisten sarjakuvarosvojen raita-asujen värityksen.

Pesutilat olivat kliinisemmät, harmaan ja valkoisen sävyiset, ja toivat mieleen amerikkalaisten sarjakuvarosvojen raita-asujen värityksen.

Lämmin vastaanotto – tai raitainen kokolattiamatto – eivät kuitenkaan pehmennä tyystin rakennuksen historiallisia kaikuja. Väsyneenä Irlannin matkan jäljiltä, kävellessäni kohti neljännen kerroksen huonettani, ehdin havainnoida käytävien suoralinjaisuuden ja portaikon rautakaiteiden kansainvälisistä vankilaelokuvista tutun oloisen ilmeen, sitten lämpöisen suihkun ja pehmeän vuoteen ennen kuin vaivun tyytyväisen matkalaisen viattomaan uneen.

Aamulla harmaa Helsinki levittäytyy ikkunani takana ja hetkeksi vaivun miettimään, millaista elämä vankilassa oli vaikkapa Risto Rytille, joka odotti täällä tuomiotaan toisen maailmansodan jälkimainingeissa. Millaista oli asua naisvankien pienessä, miehistä eristyksissä olevassa siivessä? Miltä vanginvartijoista tuntui tulla tänne päivittäin töihin?

Vatsani alkaa kuitenkin pian kurnia liiallisista pohdinnoista ja päätän marssia hotellin kellarikerrokseen, jonka pitkälle käytäville ja sitä reunustaviin pieniin huoneisiin ruokailutilat levittäytyvät. Aamiaistohinat ovat vilkkaimmillaan ja monipuolisen buffetin äärellä käy kuhina. Jämäkät veitset ja haarukat tuntuvat sopivan hyvin teemaan, samoin kuin hopeanhohtoiset ja kolhot peltilautaset ja kahvimukit. Buffet-valikoima on kattava aina hedelmistä ja jugurteista puuroon, pannukakkuihin ja erilaisiin kananmuniin sekä smoothieihin.

Harvoin olen jäänyt niin mielelläni harhailemaan hotellin käytäville kuin Katajanokalla!

Harvoin olen jäänyt niin mielelläni harhailemaan hotellin käytäville kuin Katajanokalla!

Käytävien rautastruktuurit muistuttavat Dublinin Kilmainham Gaolista, joskin Dublinin vankilassa suosittiin pyöreää, 1800-luvulla vallinnutta 'panoptikon' suuntausta vankilarakentamisessa.

Käytävien rautastruktuurit muistuttavat Dublinin Kilmainham Gaolista, joskin Dublinin vankilassa suosittiin pyöreää, 1800-luvulla vallinnutta ‘panoptikon’ suuntausta vankilarakentamisessa. Kuva: M. Corrêa

Täällä myös entiset vangit söivät näkkileipänsä. Tilat ovat hämyiset ja tunnelmalliset: tuntui kuin jokaiseen aamiaispöytään olisi kohdistettu oma himmeähkö spottivalonsa... Kenties tämä oli vain sisäisen dieettivartijani mielikuvitusta.

Täällä myös entiset vangit söivät näkkileipänsä. Tilat ovat hämyiset ja tunnelmalliset: tuntui kuin jokaiseen aamiaispöytään olisi kohdistettu oma himmeähkö spottivalonsa… Kenties tämä oli vain sisäisen dieettivartijani mielikuvitusta.

Mutta vaikka aamiainen on yleensä kohokohtani hotellivierailuilla, tällä kertaa voiton vei aamiaissalin päästä löytynyt eristysselli. Hienoa, että osa – ja rohkeasti vieläpä näinkin karu osa – vankilan historiaa on uskallettu jättää koskemattomaksi. Mutta ehkä tämä onkin osa hotellin markkinointistrategiaa: moni saapuu hotelliin polttariseurueensa kanssa, ennen astumistaan elinkautiseen vankeusrangaistukseensa, avioliittoon.

Moni polttariseurue löytää tiensä Katajanokalle. Omalla vierailullani hotelli oli kuitenkin yöllä hyvin rauhallinen, ja aamulla yllätyinkin, kuinka suuri joukko "kanssalusijoita" oli kokoontunut aamiaisbuffetin äärelle.

Moni polttariseurue löytää tiensä Katajanokalle. Omalla vierailullani hotelli oli kuitenkin yöllä hyvin rauhallinen, ja aamulla yllätyinkin, kuinka suuri joukko “kanssalusijoita” oli kokoontunut aamiaisbuffetin äärelle.

On varmasti vaikeaa löytää oikea tasapaino hotelliksi muutetun vankilan temaattisissa ratkaisuissa, mutta Katajanokalla se on saatu vaikuttamaan helpolta. Jopa huoneestani löytyneet lakritsipalat muistuttavat kaltereita, ja olen varma ettei tämä ole vahinko. Pienestä myymälästä aulassa voi ostaa matkamuistoja, mutta nämä minä jätän väliin. Olen varma, että tulen muistamaan vierailuni vankilahotellissa ilman konkreettisia esineitä muistuttamassa minua siitä.

Yö Katajanokalla oli todellista eskapismia arjesta!

Yö Katajanokalla oli todellista eskapismia arjesta, kiitos siitä, Hotel Katajanokka!

P.S. Kiitän Hotel Katajanokkaa mahdollisuudesta ikimuistoiseen hotellivierailuun!

Hotel Katajanokka onkin osa Sateenmurun historiallisten hotellien sarjaa. Yhteistyö ei vaikuta kirjoituksen sisältöön, sillä valitsen sarjaan vain kulttuurisesti tai historiallisesti merkittäviä kohteita, joiden tunnen takaavan inspiroivia hetkiä paitsi omilla, toivoakseni myös lukijoideni matkoilla. Pitkän historian omaavat hotellit ovat osa suomalaisen ja eurooppalaisen matkailun historiaa, ja tätä pernnettä toivon kirjoituksillani tukevani. Hyvää putkareissua siis, Sateenmurun lukijat!

Hotel Katajanokan kotisivut

Tietopankkina kirjoitusta varten käytin Harri Nykäsen ja Jouni Tervon teosta Nokka – Kiven sisällä.

You Might Also Like

33 Comments

  • Reply Venla Kekäläinen May 8, 2016 at 2:42 PM

    Aika hauska matkamuistohylly ja hauska lukea tarinoita Katajanokan historiasta! Mua viehättää tollaset paikat, joiden käyttötarkoitus on ennen ollut jotain täysin muuta, kuin nykyään. Huomasin muuten, että taisi olla vahingossa tullut kaksi kertaa osittain samaa juttua Auervaarasta?

    • Reply sateenmuru May 11, 2016 at 7:48 AM

      Kiitos kommentista, Venla! Niinpä, useilla rakennuksilla on mielenkiintoinen historia, mutta sitä ei vain tule aina ajatelleeksi. Kiitos Auervaara-huomiosta, kappaleessa oli jokin tekninen tuplaushäikkä, joka on nyt korjattu. 🙂

  • Reply Stacy Siivonen May 8, 2016 at 3:02 PM

    Onpas talolla ollut maineikkaita asukkaita! Minun lähialueellani on ollut entinen työsiirtola/internointileiri ja Tammisaaren vankileiri. Jälkimmäinen kuuluu Uudenmaan prikaatiin ja pääsy kasarmialueelle on kielletty. Rakennuksia voi silti “ihailla” ulkopuolelta. Myös Hotel Katajanokkaa olen “ihaillut” ulkopuolelta. Muistaakseni exäni kertoi joskus päässeensä sitä katsomaan myös sisäpuolelta.
    Avioliitosta pääsin valvomattomaan koevapauteen viiden vuoden rangaistuksen jälkeen. Rangaistus oli lyhyt ensikertalaisuuden ja hyvän käytöksen takia.

    • Reply sateenmuru May 11, 2016 at 7:50 AM

      Hehe, kiitos kommentista, Stacy! Hyvä käytös palkitaan… jos nyt ei aina, niin ainakin joskus! Hotellissa tosiaan on käynyt pyörähtämässä liuta maineikkaita asukkeja: tähän juttuun mahtui vain pieni murto-osa.

  • Reply Martta / Martan Matkassa May 8, 2016 at 9:24 PM

    Minulla oli ilo päästä kerran koulun kanssa tutustumaan hotelliin ja kierros oli ihan mahtava 🙂 Yöpynyt en ole mutta kesäinen terassi ja ruokalista piti käydä kokeilemassa!

    • Reply sateenmuru May 11, 2016 at 7:53 AM

      Mielenkiintoinen kierros varmasti, itse maltoin hädin tuskin edes kirjautua ulos hotellista! Kesäterassi kuulostaa kanssa hyvältä, täytyy kokeilla, jos vain satun paikalle hyvän sään aikaan. 🙂

  • Reply Tanja/Levoton Matkailija May 9, 2016 at 7:51 AM

    Tuolla olisi hienoa päästä joskus käymään! Pakko myöntää etten muista koskaan koko paikasta kuulleeni, mutta historiallisesti mielenkiintoiselta vaikuttaa 🙂

    • Reply sateenmuru May 11, 2016 at 7:54 AM

      Kiitos kommentista, Tanja! Suosittelen kyllä hotellia, se on niin hyvällä paikallakin. Et ole ilmeisestikään ainoa, joka ei ole kuullut tästä hotellista: moni on tehnyt saman tunnustuksen!

  • Reply Karoliina / From Karoliina -blogi May 9, 2016 at 10:50 AM

    Kiitos tästä virtuaalikierroksesta, tämä hotelli on jonkin aikaa jo ollut mielessä vierailla – nyt melkein kuin olisi siellä jo ollutkin 🙂

    • Reply sateenmuru May 11, 2016 at 7:56 AM

      Kiitos kommentista, Karoliina! Ja eipä kestä. 🙂 Itsellänikin oli pitkään mielessä, että haluaisin täällä vierailla, ja nyt vihdoin sen tein: kotimaankin matkailu avartaa.

  • Reply Lotta Watia | Unagidon May 9, 2016 at 2:11 PM

    Vau, olipas erinomainen hotelliesittely! Sai todellakin kiinnostumaan tästä hotellista. Täytyy ehdottomasti vielä joskus täällä yöpyä. Todella mielenkiintoista on yöpyä kohteessa, jolla on historiaa. Upee juttu, että käytävät todellakin antavat yhä edelleen vankilafiiliksen ja että sinne on karu eristyssellikin jätetty. Toisaalta taas ihanaa, että siellä on lämmin suihku ja peti odottamassa. 😉

    • Reply sateenmuru May 11, 2016 at 7:57 AM

      Kiitos kommentista, Lotta! Hehe, totta, kylmät suihkut eivät ehkä houkuttelisi vierailemaan uudestaan, vaikka miten olisi muuten tunnelmat ja historiallisuudet kohdillaan. 🙂

  • Reply Laura / Tuntemattomaan ja takaisin May 9, 2016 at 8:48 PM

    Tosiaankin erikoinen hotelli, tästä en ollut ennen kuullutkaan. Hyvä tuo huomiosi siitä, mitä hotellilta ylipäänsä pitäisi etukäteen odottaa: ankeaa vankilamaisuutta vai ylellisempää hotellimaisuutta ja missä se hiuksenhieno raja näiden kahdella meneekään. Tosi mainio idea muuten tämä hotellijuttusarja, toimii blogissa hienosti!

    • Reply sateenmuru May 11, 2016 at 7:58 AM

      Kiitos kommentista, Laura! Kiva kuulla, että historialliset hotellijutut toimivat – pidän niistä itse kovin, mutta aina ei voi olla varma, kohtaavatko kirjoittajan ja lukijan mieltymykset!

  • Reply Kohteena maailma / Rami May 10, 2016 at 6:26 AM

    Itseä harmittaa se, että meillä oli aikoinaan työpaikan puuhapäivä tuolla ja oli kaikkia tehtäviä tms ohjelmassa mukana – ja itse tietysti työreissulla silloin jossain muualla 🙁 Sen verran otti kuppiin asia, ja silloinen pomoni hyvitti minua 150 € lahjakortilla Ravintola Näsinneulaa.

    Tuonne on kyllä joskus mentävä, koska on vielä kokematta.

    • Reply sateenmuru May 11, 2016 at 8:00 AM

      Kiitos kommentista, Rami! Harmi, ettet päässyt puuhapäivään, mutta pomosi varmaan sentään tunsi piston sydämessään kun noin rutkasti hyvitti. Suosittelen visiittiä!

  • Reply Jonna / Lempipaikkojani May 10, 2016 at 7:12 AM

    Onpa kiva, että historia on jätetty noin hyvin näkyviin hotelliin. Lisää kyllä ainakin minun kiinnostustani paikkaan. Ja tosi kivasti kirjoitettu esittely, tällaisia “yhteistyöpostauksia” on ilo lukea!

    • Reply sateenmuru May 11, 2016 at 8:01 AM

      Niinpä, Jonna, hyvin oli onnistuttu löytämään oikea linja entisen vankilan ja nykyisen hotellin yhdistelmässä, mielenkiintoinen paikka. Ja kiitos kehuista, niitä on aina mukava kuulla! ^_^

  • Reply Tiia Mäki/ReiseReise May 10, 2016 at 9:06 AM

    Haluisin kanssa yöpyä tuolla joskus, mielenkiintoinen paikka. Hyvin on otettu rakennus hyötykäyttöön ja jätetty onneksi suuremmaksi osaksi entiselleen. Aamiaisesta olisi voinut olla kuvia. 😀

    • Reply sateenmuru May 11, 2016 at 8:04 AM

      Kiitos kommentista, Tiia! Kyllä, tämä hotellivierailu jää varmasti mieleen, joten suosittelen. Totta, aamiaiskuvat jäivät laadultaan mielestäni liian huonoiksi, sillä kellarikerroksen valaistus oli aika vaativa, joten jätin ne pois. Toisaalta tässä oli jo tunnelmassaan ja historiallisuudessaan riittämiin hypetystä, joten ehkä se kompensoi. 😉

  • Reply Ansku BCN May 10, 2016 at 5:28 PM

    Tänne haluaisin ehdottomasti yöpymään seuraavalla Helsingin reissulla! Uskoisin, että espanjalaiset bloggaajakaveritkin olisivat kiinnostuneita, on kuitenkin sen verran erilainen hotellikokemus. Ylipäätään mitä enemmän matkustaa, niin sitä enemmän alkaa kiinnostaa kaikki erilaiset paikat, sellaiset, jotka jäävät mieleen. Tämä varmasti jäisi 🙂

    • Reply sateenmuru May 11, 2016 at 8:07 AM

      Suosittelen Ansku, ja varmasi otollinen paikka bloggaajille! Yöpyminen oli todella antoisa matkamuisto: itse asiassa mieheni vähän vastusteli tällaista liian erikoista paikkaa aluksi, mutta hän oli aivan haltoissaan siellä lopulta! Loppu hyvin, kaikki hyvin siis!

  • Reply Pirkko / Meriharakka May 10, 2016 at 6:09 PM

    Eipä tule tuolla jokseenkin varmasti yövyttyä ainakaan niin kauan kuin koti on näillä kulmilla, mutta eikös noilla ole myös joku ravintola. Siellä taisimme käydä joku vuosi sitten, muttei jäänyt erityisen säkenöivänä mieleen sekään. Tukholmassa olemme Långholmenin vankilahotelliin käyneet joskus tutustumassa ja se on ollut mielessä jopa oikeasti testaamisen arvoisena.

    • Reply sateenmuru May 11, 2016 at 8:17 AM

      Kiitos kommentista, Pirkko! Itselleni hyvä hotelliyö maittaa, oli se sitten lähellä tai kaukana – pako arjesta on aina kohdallaan. Linnakellari avattiin käsittääkseni Katajanokan kellariin viime syksynä, joten vierailemasi ravintola taisi olla jokin toinen. Pitääkin laittaa mieleen tuo Långholmen, vaikuttaa mielenkiintoiselta myöskin!

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa May 10, 2016 at 8:17 PM

    En yleensä tykkää yöpyä hotelleissa, koska ne on niin kliinisiä ja tylsiä. Mutta tonne menisin kyllä mielelläni vieraaksi. Mäkin tykkään paikoista, joissa on historiaa ja persoonaa. Paikasta olin aiemminkin kuullut, mutta en kyllä muista olenko kuvia sieltä koskaan nähnyt. Varsin onnistuneen näköinen muodonmuutos, vankila näkyy edelleen ympärillä, muttei niin karuna muistona menneestä, etteikö tuonne varmasti mielellään menisi. Pitää yrittää tarkkailla enemmän tällaisia hotelleja. Jos ne eivät ihan tähtitieteellisissä hinnoissa liiku, niin ehkä yhden yön silloin tällöin niissä malttaisi viettää 🙂

    • Reply sateenmuru May 11, 2016 at 8:21 AM

      Kiitos kommentista, Noora! Minustakin nämä historialliset paikat ovat miellyttäviä paikkoja vierailla, koska niissä on jotain persoonallista ja tunnelmallista. Kannattaa aina nähdä vähän vaivaa ennen matkaa ja etsiä näitä historiallisia hotelleja, sillä kyllä niitä löytyy – ja myös kohtuuhinnalla!

  • Reply Anna | Muuttolintu.com May 11, 2016 at 12:35 AM

    Oon miettinytkin joskus, että tuolla olisi mielenkiintoista joskus yöpyä. Vähän erilainen paikka perushotelleihin verrattuna. Muistan lukeneeni tuosta Martta Koskisesta ihan hiljattain, surullinen tarina.

    • Reply sateenmuru May 11, 2016 at 8:22 AM

      Kiitos kommentista, Anna. Niinpä, tästä vierailusta sai irti muutakin kuin hyvin nukutun yön! Minua kiinnostaa tämän vierailun jäljiltä tietää vähän lisää Koskisesta ja muutenkin sota-ajan Suomen historiasta.

  • Reply Teija / Lähdetään taas May 11, 2016 at 5:59 PM

    Tuo on kyllä kiva hotelli juurikin historiansa puolesta. Olen ollut järjestämässä tuolla paria tilaisuutta, ja tilat toimivat myös niin todella hyvin. Meillä oli grillaukset sisäpihalla ja bändi soittamassa. Tuo historiaosuus jäi silloin selvittämättä. Tulipa nyt siitäkin sitten infoa 🙂

  • Reply sateenmuru May 11, 2016 at 7:20 PM

    Kiitos kommentista, Teija! Olipa kiva kuulla, että tilat toimivat myös tilaisuuksia ajatellen, voin kyllä kuvitella: usein käy niin, että paikan historia luo hyvää taustatunnelmaa, vaikkei siitä historiasta edes olisi tietoinen. Täytyy kyllä käydä hyvällä säällä katsomassa millaisia ruokailu-/terassimahdollisuuksia Katajanokalla on tarjota!

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta May 12, 2016 at 10:33 AM

    Paikalla on hieno historia ja mahtavaa että sitä on hyödynnetty vähän siellä sun täällä. Jopa lakupaloissa. 🙂 Näyttää todella viihtyisältä, ja tämä on sellainen paikka, joka aivan varmasti ulkomaalaistenkin turistien mieleen mielettömän siistinä juttuna Helsingistä! 🙂

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää May 14, 2016 at 4:28 AM

    Me olimme myös samassa hotellissa kun amerikkalainen mieheni tuli ensimmäistä kertaa Suomeen. Olihan se aika jännä kokemus ja varsinkin hänelle. Tykkäsin itsekin, on mukavaa että paikalla on joku historia eikä aina se samalla kaavalla tehty hotelli.

  • Reply Outi/Maa Quzuu May 14, 2016 at 2:34 PM

    Olipas mielenkiintoinen juttu ja hotellissa olisi hauska päästä joskus käymään. Paljon on Helsingissäkin näköjään paikkoja mistä ei tiesä 🙂

  • Leave a Reply