Ruoka ja juoma, Suomi

Kahvila Kaneli – Kauppakatu 22, Kuopio

Muutama viikko sitten heräsin vanhempieni kesämökillä kaaoksen ympäröimänä. Yö oli ollut levoton: jotain kummallista oli tapahtunut edellispäivänä. Mökillä oli juhlittu häitä – ja minä olin ollut morsian.

Avasin silmäni aamulla, hämärästä päätellen varhain, ja katsoin ympärilleni: kakkupalasia, suklaatryffeleitä, likaisia shampanjalaseja ja puoliksi juotuja pulloja. Eihän tämän näin pitänyt alkaa, seesteisen avioelämän. Päätä jomotti (ei niinkään cavan vaan edellsipäivän humussa täyttymättä jääneen kahvikiintiön vuoksi) ja kahvia olisi saatava pian. Tiskimäärää ennen kahvipannun löytymistä en halunnut edes ajatella, joten päätin ajaa mieluummin Kuopioon, jossa

a) saisimme hyvät aamukahvit Kahvila Kanelissa (jonkun toisen keittämänä)

b) saisimme aamukahvit torilla (jonkun toisen keittämänä)

niin tahi näin, kahvia Kuopiossa tulisi oleman (kyllä, jonkun toisen keittämänä).

IMG_5464

Olen käynyt Kahvila Kanelissa pari kertaa aiemmin syystä tai toisesta Kuopiossa vieraillessani. Kaupunkina Kuopio herättää minussa kahtiajakautuneita tunteita: se on kaupunki, johon muutin Pieksämäeltä 15-vuotiaana suurine unelmineni opiskellakseni musiikkilukiossa, mutta samalla Kuopio on kaupunki, johon en koskaan sopeutunut. Muistan vain kylmät, pitkät ja pimeät talvet, ainaiset bussimatkat kouluun ja ruokavalioni, joka kotijääkaapilta poistuttuani sisälsi lähinnä Candy Kingin karkkeja ja Arnold’sin donitseja. Hemmotteluhetkinä livahdin Kauppahalliin ja ostin täytetyn patongin. Jo tuolloin olin kahvilafriikki, mutta edes Kuopion kaltaisessa kaupungissa ei vuosituhannen taitteessa löytynyt ainuttakaan säädyllistä kahvilaa teinisnobin cappuccinohimoa tyydyttämään.

Kaneli winter 2010

Kahvila Kaneli

Nyt tilanne on kuitenkin toinen, ja Kahvila Kaneli on minulle pienen matkan arvoinen vierailupaikka Savon seutuvilla liikuskellessani. Ihastuin kahvilaan muutama vuosi sitten ja tuolloin tarjoilija, jonka kanssa keskustelin vitriinissä komeilevia piiraita ihaillen, ilmoitti Kanelin inspiraation tulevan Portugalista. Ja tunnelma kahvilan sisällä todella on hieman erilainen kuin torikulttuurin vallitsemassa ympäröivässä Kuopiossa: taustalla soi tunnelmallinen ja usein käheä-ääninen musiikki, huonekalut ovat vanhaa eriparia, ja valaisu lämpimän keltainen.

Tällä kertaa vierailu Kanelissa oli siitä erikoinen, että seurassani oli, jos nyt ei portugalilainen, niin ainakin portugalia puhuva kahvi-inspektööri, eli tuore aviomieheni. Ja mitä herkutteluhetkiin kahvin parissa tulee, niin M. on kallellaan suklaiseen kahvijuomaan, café mochaan, kun taas minä pidän nämä kaksi herkkua mieluummin erillisinä – kahvi kahvina, suklaa suklaana -prinsiippiä noudattaen.

Café mocha on amerikkalainen keksintö, joka puolestaan on variaatio torinolaisesta il bicerinista. Mocha amerikkalaisittain on latten lailla valmistettu kahvi suklaalla, päällään cappuccinolle tyypillinen vaahto – joskus vielä lisäksi vaahtokaramelleja tai kermavaahtoa. Bicerin on taas kolmikerroksinen juoma espressosta, kaakaosta ja maidosta (tai kermasta) valmistettuna: ensimmäinen torinolainen bicerin valmistettiin vuonna 1763. Alkuun juomaan viitattiin nimellä il bavareisa, mutta pian nimeksi valikoitui bicerin, joka tarkoittaa piemonten kielessä pientä lasia. Alexandre Dumas ylisti kahvia vuonna 1852:

“I will never forget Bicerin, an excellent drink consisting of coffee, milk and chocolate that is served in all the coffee shops.”

Bavareisa saatettiin tosin tuntea jo 1600-luvulla, mutta ero bavareisan ja bicerinin välillä on siinä, että bicerinissä juoman komponentit pidetään erillisinä kerroksina kun taas bavareisassa kaikki sekoitetaan keskenään. Bicerin on keskeinen osa torinolaista kahvikulttuuria, joskin kaupunki on kehittänyt myös muita kuuluisia kulinaristisia elämyksiä, kuten tikkujäätelön.

Kahvila Kanelin yläkerrassa.

Kahvila Kanelin yläkerrassa.

Mocha taas viittaa alkujaan Jemenin Mochassa kasvatettuun kahvilajikkeeseen, joka levisi 1700-luvulla myös Eurooppaan. Tämä kahvipapu oli hieman suklaanmakuinen, joskin sittemmin papu on menettänyt tämän ominaisuutensa.

Kaiken tämän miniaanlyysin pohjalta M. siis suosii bavareisaa, eikä esimerkiksi Brasiliassa usein tarjoiltua mochaa suuressa lasissa – tyyli, jota suositaan myös Kanelissa.

Oma macchiatoni oli hyvä, mutta kahvipohdintojen jälkeen tarvitsin lisää potkua ensimmäiseen päivääni vaimoihmisenä, joten astelimme Kanelista suoraan kadun yli Kuopion torille torikahville – kahvityyppi, josta minulla ei kuitenkaan ole tajota ylevää sitaattia tai historiallista miniluentoa.

Torikahvilla Kuopiossa.

Torikahvilla Kuopiossa.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply