Etelä-Afrikka, Matkat

Karoo – mahtavan janon maa

Aroalueeksi luokiteltava Etelä-Afrikan Karoo jakautuu kahteen alueeseen, suureen ja pieneen, ja minä olen saapunut niistä pienemmän, Klein Karoon äärelle. Värimaailma vaihtelee tomuavasta savimaasta vehreisiin humalapeltoihin ja punaisina leiskuviin kivikkoisiin vuortenrinteisiin.

Vaikka Karoo-nimen alkuperä on jokseenkin epäselvä, Khoi-heimon tiedetään kutsuneen aluetta Karooksi, eli mahtavan janon maaksi. Khoit ja bushmanit vaelsivat aavikolla vuosisatoja ennen eurooppalaisten siirtolaisten rantautumista Kapkaupungin kupeeseen matkallaan Hyväntoivonniemen ympäri Intiaan. Ensimmäinen alueelle saapunut länsimaalainen tallasi Karoon hiekkaa vuonna 1689, ja 1700-luvun Karoon maahan iskivät jälkensä “trekboerit”, kun hollantilaisten, hugenottien ja saksalaisten protestanttien jälkeläiset lähtivät vaeltamaan Hyväntoivonniemeltä paremmille laidunmaille välttääkseen Hollannin Itä-Intian kauppakompanian monopolin otteen.

Aita Karoolle

Aita Karoolle.

Minä aloitan matkani Karoolle Atlantin rannalta, kuuluisan Garden Routin varrelta Glentanasta Karoolta kotoisin olevan ystäväni Jeanetten

ilmastoimattomassa autossa. Maisema Glentanasta pohjoisemmaksi siirryttäessä on muuttunut äkisti meren hallitsemasta usvaisesta sinestä

karun punertavaksi. Ruostuvat junakiskot halkovat louhikkoista ja kallioiden kovettamaa maisemaa, johon keltaisina kukkivat pensaat puhkovat iloisen kirkkaita täpliä. Väliin ohitamme korkealle kohoavia humala-peltoja, joita reunustavat kukkivat ruusupensaat. Pensaat eivät kuitenkaan ole viljelijöiden vaimojen iloksi, vaan niillä on käytännöllinen tarkoituksensa: ruusut ovat herkkiä kukkia, joten jos epäotolliset olosuhteet uhkaavat, ruusuja tarkkailemalla maanviljelijät huomaavat tilanteen nopeasti.

Puoliltapäivin kuumuus autossa käy niin tukalaksi, että meidän on pysähdyttävä ennen Swartbergin solan ylitystä Oudtshoornin kylässä.

Höyhenten varjossa.

Höyhenten varjossa.

Kylän historia on tiiviisti sidoksissa strutseihin. Tiet ovat leveät ja päällystetyt, julkiset rakennukset hiekkakivestä rakennetut. Kaupunki paahtuu keskipäivän helteessä Swartbergin- ja Outeniquavuorten välissä. Pysäköimme kuuman auton C.P. Nel -museon edustalle, missä strutsinsulista valmistettuja pölyhuiskijaan myyvät naiset lekottelevat varjossa.

Museo mullistaa käsitykseni muodista ja sen maailmanlaajuisista vaikutuksista. Pukudraamoista koko ikäni nauttineena en ole koskaan kuitenkaan tullut ajatelleeksi, minkä linnun sulilla kaikenmaailman scarlettit aikoinaan somistautuivat. Ne suuret sulat keikkumassa leidien hatuissa ja ratsujen korvien välissä, kaikki peräisin strutseista – ja suurella todennäiköisyydellä tältä alueelta, joka vaikuttaa olleen maailman strutsikaupun keskus. Elinkeinon ympärille syntyi paljon vaurautta, josta todistavat strutsikeisareiden mahtavat huvilat. Mutta kuten muodille yleensä käy, niin myös strutsinsulkien käyttäminen väistyi uudenlaisten luomusten tieltä, ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen Oudtshoornin talous romahti.

Nykyään tämä vajaan sadantuhannen asukkaan kaupunki on Klein Karoon suurin keskus ja yhä vieläkin maailman suurin strutsikanta löytyy täältä. Aluuelta löytyy strutsitiloja, joilla turistit voivat käydä tutustumassa näihin suuriin siivekkäisiin, ja myös matkaseurani Jeanetten kotitilalla Karoon laitamilla kasvatetaan strutseja. Jeanette muistaa kuinka hänen isoäidillään oli tapana keittää strutsinmunia lastenlapsilleen – keltuaisen kypsymistä sai odotaa tunnin.

Mutta ennen Barryjen tilalle ajamista teemme kierroksen Swartbergin vuoriston yli kohti Prince Albertin kylää.

Swartbergin läpäisevä Gamkaskloofinsola tunnetaan myös nimellä Die Hel, Helvetti, ja helvetiltä se todella vaikuttaa. Eikä ainoastaan neulansilmämutkien ja jyrkkien rinteiden tähden, vaan myös mustien varjojen peittämän vuoren jalustan vuoksi, sillä ylhäältä käsin on mahdotonta nähdä, kuinka syvälle vuorenrinne jatkuu. Mustan varjon syvyyksistä näyttää kohoavan punaista kallionpintaa nuolevia lieskoja kohti laskevan auringon värittämää taivasta. Olemme saapuneet solan korkeimpaan kohtaan juuri oikeaan aikaan: värien leisku auringon aloittaessa laskuaan on mykistävä.

Helvetissä I love Karoo.

Helvetissä I love Karoo.

Pian on kuitenkin jatkettava matkaa, ja töyssyilemme alas pitkin huonokuntoista hiekkatietä niin kovaa vauhtia kuin reunustamattomalla ja mutkaisella kapeikolla uskallamme. Haluamme päästä ulos solasta ennen pimeää, sillä pilkkopimeässä ajaminen saattaisi osoittautua hengenvaaralliseksi valaisemattomalla tiellä liikuskelevien eläinten vuoksi.

Helvetin jälkeen ehdimme kuitenkin vielä viilettää iltahämärässä Prince Albertin laakson aprikoosiviljelmien, tekoaltaiden ja valkeiden maalaistalojen ohitse Kareeudowinsolalle.

Tämän täytyy olla paratiisi helvetin jälkeen.

Jeanetten perheen maatila sijaitsee Calitzdorpissa, Swartbergin vuorijonon vartioidessa sitä pohjoisessa ja Rooibergen etelässä. Alueen kuuman ja kuivan ilmaston ansiosta seudulla tuotetaan esimerkiksi korkealaatuista portviiniä, joista omintakeisin on vaaleanpunainen port. Itse kylä on pieni ja pittoreski ja muistuttaa minua englantilaisesta kyläkulttuurista – tosin täällä sataa harvemmin kuin kosteassa kuningaskunnassa.

Kun kaikki talolaiset ovat heränneet ja nauttineet aamiaisen rusk-kekseineen ja rooibos-teineen, aloitamme kierroksen karoolaisella maatilalla ajamalla sipuliviljelmien halki. Sipuli on korjattu talteen ja säkitetty muutamaa päivää aiemmin, ja ilmassa leijuu pölyn lisäksi kotikeittiöstä tuttu sipulin katku. Jeanette selittää minulle kastelujärjestelmää: tilalla suositaan ilmaan vettä ruiskuttavien laitteiden sijaan maahan tipan kerrallaan laskevia muoviletkuja. Näin veden hukkahaihtuminen pidetään minimissä, sillä karulla maalla viljellessä jokainen pisara on arvokas.

Karoo Farm

P1034746

Sipulinkukan kolme eri kehitysvaihetta.

Sipulinkukan kolme eri kehitysvaihetta.

Lounaan jälkeen alkaa tilavierailuni kohokohta: strutsinmunien keruu. Hyppään valkoisen maasturin lavalle ja lähden kahden tilan työntekijän kanssa ajelulle pitkin tomuavaa aromaata munivia strutseja etsien. Kuskin havaitessa pesän hän sammuttaa auton ja kävelee munakätkölle apurinsa kanssa. Auton lavalla kanssani matkustavalla apupojalla on yllään oranssi myssy ja siniset haalarit sekä pitkä puukeppi, jolla pitää uhittelevat strutsit loitolla, sillä strutsin hyökkäyksen kohteeksi joutuminen voi olla hengenvaarallista – etenkin, jos lintu pääsee upottamaan suuren keskikyntensä ihon läpi sisäelimiin.

Huristelemme tasaista vauhtia pitkin punertavia hiekkauria, joiden ympärillä levittäytyy matala ja karhea, ruskeanharmaa pusikko. Aroa riittää silmän kantamattomiin, ja välillä strutsit alkavat kilpajuoksuun auton kanssa. Yhtäkkiä auto pysähtyy ja kuski hyppää ulos. Parinkymmenen metrin päästä mahtava sturtsi ponnahtaa jaloilleen: se on juuri muninut harmaa naarasstrutsi, jonka sulkien väritys on sulautunut niin hyvin ympäröivään maastoon, etten ollut edes huomannut sitä, vaikka tähystelin autonlavalta tarkkaavaisena.

Ajojahti III

Strutsinmunien keruun jälkeen palaamme tilan päärakennukselle ja aloitamme illallisen valmistelun. On aika sytyttää braai– eli grillituli ja asettua odottamaan auringonlaskua. Istun hiljaa tuolillani kuunnellen tulen räiskyntää grillissä. Tilan paimenkoirat läähättävät uima-allasta reunustavan muurin varjossa. Työläiset ovat lähteneet koteihinsa ja elämä tilalla on rauhoittunut. Idässä näen eilen ylittämäni Swartberginvuoriston ennen kuin hämärä laskeutuu hiljaisena huntuna Karoon ylle ja sirkat aloittavat kuivan maan ylistyslaulunsa.

Vinkkejä:

  • Päiväretken Karoolle voi yhdistää vaikkapa hemmottelulomaan, jolloin tukikohtana toimii Knysna spa-hotelleineen, tai rantalomaan, jolloin suosittu Mosselbay on paikallisten suosima vaihtoehto.

  • Suomesta voi lentää suoraan Karoon laidalle Georgeen, tai esimerkiksi Kapkaupunkiin, josta voi jatkaa paikallisilla lentoyhtiöillä (Kalula, Mango).

  • Karoon isot ja pienet kaupungit tarjoavat majoitusvaihtoehtoja hostelleista hotelleihin. Joulu- tammikuussa on hyvä tehdä varaus etukäteen.

  • Strutsinliha on terveellistä, sillä se on vähärasvaista ja -kolesteloorista.

  • Oudtshoornista alkaa Etelä-Afrikan Route 66:na tunnettu vaikuttava Route 62 suoraan Kapkaupunkiin.

  • Karoolla ajellessa kannattaa pysähtyä tienvarren putiikkeihin, joissa myydään paikallisia ruokia ja juomia.

 

Strutsit jonossa

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Annika | travelloverblogi October 8, 2014 at 2:26 PM

    Afrikan täysin tuntematonta kolkkaa minulle, mutta näyttää kiinnostavalta! Ja ihania kuvia!

  • Reply sateen muru October 8, 2014 at 2:30 PM

    Kiitos! Etelä-Afrikka on toistaiseksi ainut minulle tuttu Afrikan kolkka, mutta toivottavasti tähän tulee muutosta pian!

  • Leave a Reply