kirjallisuus, Matkat

Huhtikuun viisikko: Saksasta Rivieralle

Ylevästi kolmen kuukauden ajan käynnissä pysynyt sarjani luetuista teoksista tyssäsi lyhyeen Suomen syksyn synkkyyden yllätettyä Sateenmurun. Talvehtimisesta on nyt kuitenkin selvitty, aurinko paistaa ja ajatus juoksee taas, joten tässä se tulee: huhtikuun viisikko!

Göran Schildtin Daphnen Lokikirja Läntisellä Välimerellä 1949 tarttui käteeni kirjaston hyllyltä, kun etsin teoksia Ranskan Rivierasta tulevaa Välimeren matkaani varten. Schildtin lokikirja lyhyen toteavassa tyylissään ei inspiroinut sen syvällisempiin pohdintoihin Välimerellä matkustamisesta, purjehduksesta, taiteesta tai ylipäätään mistään, mutta mielenkiintoni Schildtin hienovaraisen snobbailevalta vaikuttavaa elämänasennetta kohtaan heräsi. Herra onkin kirjoittanut kymmeniä teoksia, joista lukulistalle päätyy Alvar Aallon elämäkerta. Ehkä sitten syksyn pimenevinä iltoina.

Lainaus: ”Perjantaina Mona bussilla Palmaan tutustumaan Gordiolan laseihin. Görän veneessä kaikessa rauhassa yksin, luki Kierkegaardia, mukavaa ja leppoisaa.”

Näkymä huoneiden parvekkeilta antaa väriään taivaan ailahtelujen mukaan muuttavalle Väimerelle.

Tässä merellinen näkymä Hotel Welcomin parvekkeelta Villefranche-sur-Meristä, Nizzan kupeesta.

Scott Fitzgeraldin Tender Is the Night (suom. Yö on hellä) oli luettava, sillä pääsin huhtikuussa vierailemaan Juan-les-Pinsissä, eli paikassa, jossa Fitzgerald viimeisteli pääteoksensa The Great Gatsby, eli Kultahattu, ja aloitti Tender Is the Nightin. Teos käsittelee luksuselämää viettävän Diverin pariskunnan kautta Fitzgeraldin suhdetta mielenterveysongelmista kärsivään vaimoonsa: 1920-luvun hävyttömien, lyhyttä hiusmallia ja housupukuja suosivien, ”flapper-tyttöjen” ikoniksi ylevöitettyyn Zelda Fitzgeraldiin. Teoksen tunnelma muuttuu keveän aurinkoisesta sitä kaoottisemman synkemmäksi, mitä lähemmäksi takakantta lukija pääsee. Ihmissuhteita, romanssia ja draamaa, eurooppalaista ja amerikkalaista elämänmenoa, mielisairauksia ja sekavia juhlia : suosittelen, mikäli nämä kiinnostavat!

Lainaus: ”I want to give a really bad party. I mean it. I want to give a party where there’s a brawl and seductions and people going home with their feelings hurt and women passed out in the cabinet de toilette. You wait and see.”

Fitzgeraldit asuivat täällä vuonna 1926. Nyt rakennuksessa toimii hotelli Belles Rives.

Fitzgeraldit asuivat täällä vuonna 1926. Nyt rakennuksessa toimii hotelli Belles Rives.

Nancy Milfordin Zelda – kadotetun sukupolven kuningatar oli luettava edellä mainitusta syystä, eli matkasta Ranskan Rivieralle, mutta myös siksi, että Turun alueen kirjastoissa ei ollut saatavilla itsensä herra Fitzgeraldin elämäkertaa. Zelda Sayre, sittemmin Fitzgerald, oli varsin omatahtoinen tyttö jo kasvuiässä, ja teoksessa painotetaankin paitsi Zeldan tarvetta järkyttää kanssaeläjiään myös hänen kirjallisia lahjojaan, joista aviomies poimikin osia teoksiinsa. Zeldalta on julkaistu myös omia tekstejä, jotka ehdottomasti aion lukea – pian. Luin vertailun vuoksi Ernest Hemingwayn elämäkerrasta Zeldaa ja Fitzgeraldeja käsitteleviä kohtia: kuvaukset Milfordin jumaloimasta Zeldasta ja Hemingwayn halveksumasta Zeldasta eivät voisi paljoa enempää poiketa toisistaan. Niin tai näin, Zelda oli jazz-aikakauden ikoni, “kadotetun sukupolven kuningatar”.

Lainaus: ”Elämästä otettiin irti se mitä saatiin, jos saatiin, tai sitten piti tulla toimeen ilman.”

Zelda flapperiksi sonnustautuneena.

Zelda flapperiksi sonnustautuneena.

Heinrich Böllin Biljardia puoli kymmeneltä tuntui hyvältä idealta maaliskuisen Saksan matkan jälkeen. Sitä se ei kuitenkaan ollut. Eikä ole edelleenkään, sillä teos odottaa yhä loppuun lukemistaan yöpöydän kirjapinon alimmaiseksi unohtuneena. Koko lukukokemusta häiritsevät nämä kaksi sanaa: puhvelin sakramentti. Sanat toistuvat usein, hyvin usein, ja aina ärsyttävästi kursiivissa. Muistan teiniaikoinani ihannoineeni Böllin teoksia Nainen ryhmäkuvassa, ja Päiväkirja vihreältä saarelta on aivan omassa erikoisasemassaan kirjahyllylläni: niinpä olen erityisen hämmentynyt tämän puhvelin sakramentin äärellä. Olenko muuttunut lukijana näin paljon, vai onko teksti, todellakin, kuivaa kuin, no, vaikka sitten mikä tahansa sakramentti.

Lainaus: ”Missä oli hän, jolla oli salainen nauru sisässään, kätketyn kellokoneiston kätketty jousi, joka lievensi sietämätöntä painetta, toi laukeamisen; hän, ainoa, joka ei ollut syönyt puhvelin sakramenttia?” (kursiivi ei omani)

Böllin päiväkirja Irlannista on klassikko!

Böllin päiväkirja Irlannista on klassikko!

Harri Nykäsen ja Jouni Tervon Nokka – Kiven sisällä -teoksen luin taustoittamaan Hotel Katajanokassa yöpymistäni. Teoksessa on sekä faktaa vankilasta sekä hersyviä kuvauksia vankilaelämästä niin vangeilta itseltään kuin vankilassa työtä tehneiltä. Rakennuksen ja sen muurien sisälle kätkeytyvien tarinoiden kautta oppii paljon paitsi Katajanokan ja Helsingin myös Suomen historiasta. Suosittelen erityisesti jokaiselle Katajanokasta tai Helsingistä kiinnostuneelle!

Lainaus: ”Rikosten tekeminen ei ole aivan yksinkertaista. Keikalle lähtö kiristää pinnan helposti. Siinä sitä sitten juodaan kossua ja vähän banaanilikööriä, jotta saisi homman hoidetuksi. Kukapa sellaisessa tilanteessa olisi parhaimmillaan. Joku saattoi sammua rikospaikalle tai ajaa kännissä ojaan. Sitten vankilassa selitettiin, että joku oli vasikoinut tai kytät tuli yhtäkkiä jostain.”

Kuva Hotel Katajanokan eristyssellistä.

Kuva Hotel Katajanokan eristyssellistä. Onneksi hotellihuone oli hieman tasokkaampi.

Hyviä lukuhetkiä Sateenmurun lukijoille!

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply