Irlanti, Matkat

Lähtevien laivojen satama, Cobh

Cobh on Irlannin eteläkärjessä, aivan suuremman Corkin kupeessa sijaitseva idyllisen irlantilainen pikkukylä. Cobhilla on historiansa aikana, aina 1700-luvulta lähtien, ollut monta nimeä, joista ensimmäinen ylöskirjattu oli Cove. Kuningatar Viktorian vierailtua kaupungissa vuonna 1849 nimeksi muutettiin mahtipontisempi Queenstown, mikä taas muutettiin iirinkieliseen muotoon Cobh kansallismielisen irlantilaishallituksen aloitettua saaren hallinnan 1920-luvulla.

Luonnollisesti merellä on ollut tärkeä vaikutus Cobhin historiassa, ja alue tunnetaan myös 1000-lukuun ennen ajanlaskun alkua viittaavissa legendoissa. Historiallisena aikana Cobhin merellinen merkitys kasvoi erityisesti Napoleonin koskaan saapumatonta hyökkäystä odotellessa, kun merivoimat pistivät pysyvän majapaikan pystyyn Cobhiin. Kylä oli myös tärkeä pysähdyspaikka esimerkiksi Belfastista ja Englannista Atlantia ylittämään lähteville laivoille, sillä kylän satama, joka on osa suurempaa Corkin satama-aluetta, tarjosi viimeisen mahdollisuuden lepoon, laivan lastaukseen ja rohkeuden keräämiseen ennen Atlantin tyrskyjen kohtaamista.

Cobhin satama on kauniin värikäs, ja aurinkoisena sunnuntaiaamuna mieltäylentävän seesteinen.

Cobhin satama on kauniin värikäs, ja aurinkoisena sunnuntaiaamuna mieltäylentävän seesteinen.

Satamaliikenne teki siis Cobhista vilkkaan, mutta on lyönyt myös surullisen leimansa kaupunkiin. Kuvaavasti vastaanottavan satamakaupungin, New Yorkin, uuden Ellis Islandilla sijaitsevan vastaanottokeskuksen ensimmäinen porttien läpi päässyt oli Cobhista laivaan astunut Annie Moore. 17-vuotias Moore oli matkalla kahden nuoremman veljensä kanssa, ja hänelle ojennettiin kymmenen dollarin kultakimpale Amerikan mantereelle astuttaessa.  Annie Moore kuoli 46-vuotiaana, ja hänen patsaansa sijaitsee sekä Cobh’ssa että New Yorkissa.

Katedraalin keskikäytävä kelttikuvioineen.

Katedraalin keskikäytävä kelttikuvioineen.

Cobhissa pysähtyi myös ennen viimeistä matkaansa Titanic, jonka liikkeistä ei varmasti tarvitse tässä tarinoida enempää. Pikkukylän edustalla tapahtui muutamaa vuotta myöhemmin myös oma tragediansa, kun saksalainen sukellusvene upotti Amerikasta saapuvan Lusitanian: 1198 matkustajaa kuoli, ja ruumiista suuri osa rantautui Cobhin rannikoille. Sekä 700 pelastunutta että kuolleet tuotiin Cobhiin, missä sijaitsee Lusitania Peace -muistomerkki. Hukkuneiden joukossa oli myös Irlannin kirjallisuuden nousukauteen suuresti vaikuttaneen Lady Gregoryn sukulaispoika Hugh Lane, jonka ranskalaiseen impressionismiin keskittyvät taidekokoelma on nyt esillä Dublinin Hugh Lane Galleryssa. Lusitaniassa kuolleiden muistotilaisuus pidettiin samassa kirkossa, missä vain muutamaa vuotta aiemmin oli järjestetty muistotilaisuus Titanicin uhreille.

Mutta mikään näistä synkistä pikkutiedoista ei latistanut mielialaani kimaltavan Atlantin äärellä maleksiessani. Pidin verkkaisesta aamusta Cobhin pikkukylässä, liikkeellä ei omaa seuruettani lukuun ottamatta ollut juurikaan muita ihmisiä, ja autot hurisivat tiellä harvakseltaan. Siellä täällä näkyi värikkäitä kuvauskohteita, mutta oikeastaan oli mukavaa vain laiskotella ja tuijotella omin silmin näkymää – siksi osa kuvista onkin herra Marcos Corrêan.

Erityisesti minua viehättivät meren läheisyys sekä värikkäät talot ja kylän ylle torninsa kurottava St Colmanin uusgoottilainen katedraali. Katedraalin rakentaminen kesti lähes 50 vuotta, mutta lopputulos oli vaivan arvoinen. Cobh oli 1800-luvun loppupuoliskolla kukoistava kaupunki, sillä se oli Irlannin pääasiallinen maastamuuton satama – koko 1800-luvun aikana Irlannista lähti noin viisi miljoonaa irlantilaista maailmalle, joten kaupungissa kävi varmasti vilske.

Katedraali sijaitsee kukkulalla, mikä tuo sille lisää pontta alleen.

Katedraali sijaitsee kukkulalla, mikä tuo sille lisää pontta alleen.

Irlannissa ei sada aina.

Irlannissa ei sada aina.

Cobh on mukava yhden yön levähdyspaikka Irlantia tutkaileville, ja sen verran pieni, että sen on nähnyt parissa tunnissa. Mutta mikäli majapaikka on varattu pidemmäksi aikaa, kaupungista on helppo tehdä tutkimusretkiä esimerkiksi lähes Cobhin kupeessa sijaitsevaan ja suurempaan Corkiin. Itse en panisi pahitteeksi pidennettyä viikonloppuakaan laiskoine kissanpäivineen piskuisessa Cobhissa.

Cobhin läheltä löytyy myös pari Irlannin suurinta nähtävyyttä, kuten Midletonissa Jamesonin entinen viskitislaamo, nyt museo, sekä saaren ensimmäinen turistinähtävyys Blarney Stone Blarneyn linnassa. Sananparren mukaan jokainen Blarneyn linnan kiveä suudellut saa osakseen irlantilaisen suulauden ja nokkeluuden lahjan. Jamesonissa vierailin, ja suosittelen kaikille viskin ystäville ja vihollisille yhtälailla. Blarneyn kiveä en käynyt suutelemassa, mikä silloin tällöin puskee esiin varmasti myös puisevissa, pitkästyttävää pikkutietoa pursuavissa teksteissäni.

Cobhin kaunista katukuvaa.

Cobhin kaunista katukuvaa.

Menneisyyttä vaalitaan Irlannissa mielellään.

Menneisyyttä vaalitaan Irlannissa mielellään.

Sisätilakuva Cobhin  64 metriä pitkästä katedraalista.

Sisätilakuva Cobhin 64 metriä pitkästä katedraalista. Kuva M. Corrêa

Läheiseltä Midletonin Jamesonin tislaamolta. Kuva: M. Corrêa

Läheiseltä Midletonin Jamesonin tislaamolta. Kuva: M. Corrêa

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Sofia / Liikkeellä February 13, 2015 at 8:32 AM

    Onpas tunnelmallisen ja sympaattisen oloinen pikkupaikka 🙂 Jännä kuvitella, miten erilainen tunnelma paikassa on kenties ollut tuolloin siirtolaisuuden kulta-aikana.

  • Reply sateen muru February 13, 2015 at 9:20 AM

    Oli erittäin sympaattinen ja värikäs kylä! Niinpä, Irlannilla on niin suunnaton tuo maastamuuttaneiden määrä, että sitä on vaikea edes kuvitella.

  • Reply Jenna | Journey Diary February 14, 2015 at 1:08 PM

    Onpas kivan näköinen paikka ja ihania värikkäitä kuvia (:

  • Reply sateen muru February 14, 2015 at 4:13 PM

    Kiitos Jenna! Oli todella kiva paikka (jo silläkin, että aurinko paistoi!) ja erilainen kuin vaikkapa länsirannan valkeamökkiset kylät.

  • Leave a Reply