Lontoo UK, Matkat

Lauantai à la Sateenmuru

Kiireinen elämä ja päiväkirjan kirjoittaminen eivät sovi yhteen.

– Sateenmurun kootut selitykset

6.20–9.20 Lauantai: automatkapäivä! Jes. Herätys. Ylös. Äkkiä suihku. Katastrofi: kahvi loppu! Apua, teetä, lisää teetä, ja Brixtonin asemalle, Stockwellissa vaihto Northern Linen mustaan juovaan Bankin asemalle, josta DLR Woolwichiin, missä maittava aamiainen lähestulkoon valmiina lautasella odottamassa. Saatavilla myös brasilialaisin suodattimin keitettyä suomalaista kahvia: korvasi aamuisen kahvin puutteen.

Sain maistaa suomalaista Juhla Mokkaa.

Sain maistaa suomalaista Juhla Mokkaa.

Matkanvarren Starbucksissa...kyllä, tarkoitus pyhittää keinot. Nimeni joutuu välillä koville, tämän kerran Powler on yksi suosikeista, Baruba oli myös hyvä Donegalissa.

Matkanvarren Starbucksissa…kyllä, tarkoitus pyhittää keinot. Nimeni Paula joutuu välillä koville: tämän kerran Powler on yksi suosikeista, Baruba oli myös hyvä Donegalissa.

9.20–13.30 Pakkaan sukulaiset autoon, aisaparin pelkääjän paikalle kartan lukuun. Ensimmäinen kohde Stonehenge. Edellisen kerran kävin Stonehengellä pari vuotta sitten siskoni kanssa (tämä on yksi mönkään menneistä automatkoistani, jonka edelliset osat löytyvät täältä (Räjähdys Limpopossa) ja täältä (Onnettomuus ylämailla). Tuolloin tuuli vihmoi sadetta niin pistävänä kasvoja vasten, että meidän oli käveltävä kiville peruuttaen: sää kuitenkin mahdollisti sen, että paikalla ei ollut vartijoita lukuun ottamatta ketään muuta kuin me kaksi. Koirat odottivat autolla. Tuolloin paikassa oli mystistä taikaa, nyt pilvettömältä ja siniseltä taivaalta porottava auringonpaiste toi kiville liian iloisen lomatunnelman, jotta monumentin harmaudesta olisi päässyt nauttimaan täysin rinnoin. Paikalle oli kohonnut myös näyttävä pyttinki turistikauppaa varten.

Stonehenge.

Stonehenge.

13.30–15.30 Ajoimme Bournemouthiin päiväretkelle. Bournemouth yllätti rantakohteisiin tottuneen seurueen positiivisesti. Päätimme vain käpötellä ympäriinsä ja napsia valokuvia kauniista rannasta ja laiturista.

Bournemouthin laiturilla.

Bournemouthin laiturilla.

 

15.30 – 16.30 Fish & Chips lounas.

16.30 – 17.18 (13 minuutin myöhästyminen sovitusta tapaamisajasta, tiedän tiedän…) Tarvitsin oppaan tehtävistäni pienen kahvipaussin, ja jätin sukulaiset hetkeksi oman onnensa nojaan etsiäkseni Espresso Kitchenin, jota minulle oli suositeltu. Ah, kahvi, hyvää, sielu taas voimissaan.

Oma aika on kahviaika.

Oma aika on kahviaika.

17.20 Koska konkkaronkka oli hyvissä ajoin valmis seuraavaan kohteeseen navigaattoriin asetettiin Durdle Door.

18.20–19.40 Durdle Door. Kuvin.

Durdle Door.

Durdle Door.

Aisaparini on ostanut uuden puhelimen, mikä tekee tietysti elämäni tämän blogin suhteen helpommaksi.

Aisaparini on ostanut uuden puhelimen, mikä tekee tietysti elämäni tämän blogin suhteen helpommaksi.

Ensi kerralla leiriydyn rannalle.

Ensi kerralla leiriydyn rannalle.

19.40–19.30 Koska valoa vielä riitti, päätimme pysähtyä pienen kylän pieneen siideripubiin. Koska pidin kiinni kuskin velvollisuuksistani, pubiaikani typistyi hätäiseen teekupposeen ja kahteen kolme vuotta sitten vanhentuneeseen minttusuklaaseen sillä jouduin etsimään parkkia tästä yhden kadun nimettömäksi jääneestä kylästä. Varmasti kaunis ja viehättävä kylä, mutta koska olen jo kokeillut yhdessä tällaisessa yhden kadun kylässä asumista Skotlannin ylämailla (Kylesku: 9 taloa, asukkaiden keski-ikä 72, yksi bussivuoro päivässä, lähin netti 20 minuutin ajomatkan päässä jne.) yhden kadun kylät nykyään vain lähinnä ahdistavat.

19.30 Tässä vaiheessa oli miellyttävä yllätys huomata, että auton kello oli tunnin jäljessä. Eli:

20.30 Äkkiä takaisin Lontooseen.

23.40–1.15 No, ei se ihan niin äkkiä käynyt, kun ajomaileja kertyi mittariin sukulaisten kämpille kaartaessa 666. Mutta matkaa oli pakko jatkaa autolla läpi Lontoon Brixtoniin, sillä emme halunneet ottaa riskiä metrolinjojen sulkeutumisen suhteen yöaikaan. Huomautan tässä vaiheessa, että auto oli 8 hengelle tarkoitettu leveä ja korkea, epäkäytännöllinen puikkelehtija. Huomautan myös, että luulin liikenteen olevan suhteellisen rauhallinen tähän aikaan. Se ei ollut. Hirveä kyyti kotiin, missä auto oli jätettävä epämääräisen yökerhon kulmille.

1.15–1.39 Suihku. Nälkä ehkä oli, mutta koko olemukseni vapisi tässä vaiheessa jo sen verran, että halusin vain peiton alle. Silmät sulkiessa tie vilisi verkkokalvoilla. Hyvää yöt…

20150418_163815

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply