Lontoo UK, Matkat

Liebster Award Sateenmurulle – kiitos!

Koska en halua aloittaa tätä kirjoitusta anteeksipyynnöllä, aloitan sen kiitoksilla. Kiitos siis Liikkeellä-blogin Sofialle ja Heidi’s Little Black Bookin Heidille Liebster Awardista! Rakastan palkintojen saantia, ja tämä onkin blogini ensimmäinen varsinainen palkinto – onnittelut siis minulle, ja kaikille muille maailman Liebstereille!

Ja sitten anteeksipyyntöihin. Pahoitteluni, että vastaaminen kesti, ja etenkin mikäli joku muukin blogisti on minut tähän palkintoon nimennyt, mutta en ole sitä huomannut (ilmoittaudu allekirjoittaneelle, niin lisään linkkisi tähän!). Sen olen kuitenkin huomannut, että moni pieni tai uusi blogi on jo nimetty Liebster Awardin saajaksi, joten en erikseen nimeä enää ketään, sen sijaan ojennan tämän palkinnon kaikille teille alle 200 seuraajan blogeille, jotka satutte Sateenmuruja lukemaan.

Rather amusing!

Rather amusing!

Tämän blogin mielivaltaisena diktaattorina yhdistin Heidin ja Sofian kysymykset itseäni miellyttäväksi kokonaisuudeksi, ja kysymykset toimikoon samalla uteluina myös heille, jotka ottavat Liebster Awardin minulta vastaan.

  1. Mikä on parasta blogin kirjoittamisessa? Kirjoitan blogia, koska en halua koko ajan häiritä ystäviäni tarinoillani. Nyt häiritsen myös tuntemattomia.
  2. Mikä on suosikki sitaattisi? “I have measured out my life with coffee spoons” T.S. Eliotin runosta The Love song of Alfred J. Prufrock. Toinen luontainen valinta on Ludwig Wittgensteinin teoksen Tractatus Logico-Philosophicus ensimmäinen lause: “Maailmaa on kaikki, mikä on niin kuin se on.” Tämä on yksi hienoimpia toteamuksia maailmasta, ja teoksen seitsemän päävirkettä mitä mieltä mullistavinta runoutta.
  3. Mitä sellaisia tapoja olet oppinut ulkomailla, jotka haluaisit tuoda myös kotimaahasi? Käytöstavat. Enkä puhu edes mistään small talkista, vaan ihan käytöstapojen perusteista: tervehtimisestä. Tervehtiä voi pistämällä kolme kirjainta peräkkäin, vaihtoehtoisesti joko H,E ja I tai M,O ja I – ihan miltä minäkin hetkenä sattuu tuntumaan. Nämä kirjaimet lausutaan, kun törmätään tuttuihin joko kaduilla tai sisätiloissa tai vaikkapa naapuriin rappukäytävässä. Ensimmäinen vaihtoehto on suotava, kun aloitetaan asiointi virallisemmissa paikoissa, kuten kaupassa tai pankissa. Mikäli suu on liian kankea liikkumaan, niin pieni hymy ja pään nyökkäys kelpaavat korvikkeena.
  4. Mikä oli yllättävin löytö joko itsestäsi tai maailmasta, kun muutit ulkomaille? Ulkomaille muutettuani huomasin olevani sosiaalinen vietettyäni 26 vuotta kirjojen parissa viihtyvän savolaisnörtin hiljaiseloa. Tämä oli niin mullistava sisäinen löytö, että kamppailen sen ymmärtämisen kanssa yhä.

    Kuvakevennys elokuvasta Tuulen viemää.

    Kuvakevennys elokuvasta Tuulen viemää.

  5. Kuvaile normaalia päivääsi? Kirjoitin Sateenmurun viikkopäiväkirjan, ja huomasin että kaiken kaaoksen keskellä vallitsevat hyvin hallitut rutiinit. Aurinko herättää seitsemän aikoihin ja kymmeneen mennessä olen yleensä aamupuuhista suoriutunut ja asettunut työpöytäni ääreen työhön – joskus jopa saanut jonkin projektin (käännös, kirjoitus tai blogi) päivän työmäärän jo tehtyä. Istun kirjoittaen tai lukien työpöytäni ääressä lounasaikaan asti, minkä jälkeen yritän lähteä joko Brixtonin kahviloihin lueskelemaan tai kirjottamaan tai Lontoon keskustaan lorvailemaan tai kirjoittamaan tai lueskelemaan. Kotiin palaan alkuillasta, istun työpöydän ääreen ja kirjoitan. Illalla joko luen, kirjoitan tai katson televisiota. Tällä hetkellä luen rentoutumislukemistona (erikseen työlukeminen ja huvi) Peter Ackroydin opusta nimeltä London, joka on historiallisten esseiden kokoelma Lontoosta. Työlukemistoon kuuluu tällä hetkellä paljon kahvikirjallisuutta.
  6. Fine dining, rento ruokailu, kotiruokailu vai take away? KAIKKI. Olen työskennellyt kokkina Michelin tähdellä palkitussa ravintolassa, joten minusta on mielenkiintoista käydä syömässä hienommissakin paikoissa. Yleensä päädyn ulkona syödessäni rentoihin ravintoloihin, tällä hetkellä usein italialaisiin, koska etenkin Lontoon italialaiset ravintolat käyttävät uskomattoman hyviä raaka-aineita. Pelkkä tomaatin, suolan ja oliiviöljyn yhdistelmä voi lennättää minut makutaivaisiin. Kotona teen usein lounaan, ja vaikka pidänkin yleisesti ottaen take away illoista kotona, niin Brixtonissa se on jäänyt, koska läheisen kauppahallin pikkuravintoloiden, joista haettu take away olisi se luonnollisin vaihtoehto, ihmisvilinässä on niin viehättävä istua, että jään mieluummin sinne välttääkseni täydellisen erakoitumisen.
  7. Jos aika ei olisi ongelma, mihin ja milloin matkustaisit? Matkustaisin heti Väli- ja Etelä-Amerikkaan.
  8. Kirjoitatko matkapäiväkirjaa? Suosin ennen kaikkien itseään kunnioittavien matkalaisten tapaan mustaa Moleskinea, mutta nyt raapustan eleganttiin Rhodia-muistikirjaan. En kirjoita päiväkirjaa, vaan tunnelmia, huomioita ja runoja.
  9. Kirjat vai lehdet? Ehdottomasti kirjat, joskin nautin täällä Britanniassa laadukkaiden sanomalehtien viikonloppuselailusta. Jos et ole pitänyt sunnuntain The Timesia kädessäsi, et ole elänyt.
  10.  Oletko kiinnostunut matkakohteesta elokuvan/kirjan/TV-sarjan ansiosta? Pakkasin laukkuni ja muutin Skotlannin Ylämaille TV-sarjan Ylämaan kettu vuoksi. Skotlannissa ostin Westie-koiran samaisen sarjan vuoksi, ja Ernesti on ollut uskollinen matkakumppanini maalla, merellä ja ilmassa. Olen kuullut (televisiossa) sanottavan jotenkin näin: “Ei sinulla ole persoonallisuutta, sinulla on vain televisiosarjoja, joista pidät.” Pätee Sateenmuruun.
  11. Kiitos kun luit!

    Minä ja koirani Ernesti. Kuva perustuu tositapahtumiin: patikoimassa Skotlannin nummilla koira repussa, koska oli sen päiväunien aika. Drawing: Marcos Corrêa

    Minä ja koirani Ernesti. Kuva perustuu tositapahtumiin: patikoimassa Skotlannin nummilla koira repussa, koska oli sen päiväunien aika. Drawing: Marcos Corrêa

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply