Lontoo UK, Matkat

Likainen tusina – 12 Lontoon turistinähtävyyttä, osa I

Kun sukulaisryhmä Suomesta saapui, oli aika testata Lontoon tyypillisimpiä nähtävyyksiä. Alkujaan kohdelista oli noin viiksikymmenpykäläinen, mutta typistyi lähempänä matkaa 28 kohtaan, joista noin kymmenen oli museoita. Näistä suuri osa heivattiin alkumetreillä laidan yli. Päiviä Lontoossa oli käytettävissä perjantai-iltapäivä, sunnuntai (joka kului suurimmaksi osaksi Brixtonissa), ja ma-to. Kuuden hengen testiryhmän ikäjakauma oli 32:n ja 58:n välillä, kansallisuus vaihteli Brasiliasta Savoon, ja mielenkiinnot Harry Potterista giniin ja kivimineraaleihin. Ajokilometrejä viikonlopun autovuokran aikana kertyi noin 1000, ja viikon kävelymääräksi kohosi huikeat 120 kilometriä. Tervetuloa Lontoon turistukierrokselle à la Sateenmuru!

Sateenmuru_BigBen
Big Ben

Big Ben kohoaa Lontoon Westminsterissä Thamesin äärellä 96-metrisenä ja 156-vuotiaana. Westminster tuhoutui suurelta osin palossa vuonna 1834, minkä jälkeen arkkitehti Charles Barry korvasi osin tuhoutuneen parlamenttirakennuksen uusgoottilaisen tyylisuunnan vaatimuksia vastaavaksi. Kellotornin suunnittelussa Barry kääntyi Augustus Puginin puoleen, joka suunnitteli myös Westminsterin palatsin sisätilan. Pugin kuoli 40-vuotiaana ilmeisesti myöhäisteini-iässä saamaansa syfilikseen, ja Big Ben jäi hänen viimeiseksi työkseen. Ironista sinänsä, jos pitää Freudin opit mielessä.

Nykyään Big Benin ympäristö kuhisee turisteja ja selfie-tikkuilla sohivia virnenaamoja, mutta yhä vieläkin saan ylevyyden väristyksiä ylittäessäni Westminster Bridgen kohti Big Beniä ja sen viereltä alkavia Lontoon maanalaisen tunneleita.

Vinkki: Jos haluat tehdä vaikutuksen vieraisiisi Lontoossa, ajeluta heidät maanalaisella Westminsterin pysäkille, ja astu takaisin päivänvaloon Big Benin edessä. Toinen ikoninen näkymä suurelle kellotornille on National Galleryn kuistilta Trafalgar Squaren yli.

IMG_8532

London Eye

En uskalla edes ajatella, kuinka paljon London Eye imee päivittäin turisteja (ja heidän rahojaan) kupuihinsa. Hiljainen kyyti Lontoon horisontin yli oli kuitenkin yksi oman turistikierrokseni kohokohdista, ja valokuvauskuume iski. Erityisesti pidän Lontoon modernista osasta Liverpool Streetin aseman ympäristössä sekä tässä valossa Big Benin taakse taivaanrantaan kaikkoavan vanhan Lontoon linjoista: sen kapeille kujille moni mestarietsivä on uskaltautunut, ja moni murhamies kätkenyt tekosensa.

Puhun tietysti fiktiivisistä tapauksista.

IMG_8565

IMG_8573

IMG_8100

Tämä maailmanpyörän malli tunnetaan nimellä Ferris Wheel kehittäjänsä George Washington Gale Ferris Juniorin mukaan, ja ensimmäinen kohosi reilun 80 metrin halkaisijallaan Chicagon maailmannäyttelyssä vuonna 1893. Sittemmin näitä maailmanpyöriä on kohonnut ympäri maailmaa – joskaan Ferriksen pyörä ei ollut ensimmäinen laatuaan: merkintöjä ihmisiä taivailla pyörittävistä härveleistä löytyy jo 1600-luvun matkakirjallisuudesta. Vuonna 2000 kansalle avattu London Eye on maailman neljänneksi suurin Ferris Wheel 135 metrin korkeudellaan.

Vinkki: Jono London Eyehin vetää nopeasti, joten älä säikähdä. Etenkin viikonloppuiltaisin kyyti on suosittu, joten yritä ajoittaa maailmanpyörämatkasi päiväsaikaan tai arki-iltaan. Liput ostetaan vastapäisestä rakennuksesta. Täällä näimme kaksi Madame Tussaud’sin patsasta näytillä (Kate Winslet ja joku toinen, jonka minulle selvennettiin olevan Beckham, David Beckham), ja näiden vahanäytteiden perusteella päätimme jättää koko vahakabinetin pois listalta – osin aikataulullisista syistä, osin yleisen haluttomuuden vuoksi.

Viimeiseksi on vielä mainittava sananen englantilaisten sanallisesta nokkeluudesta, johon törmää täällä päivittäin. London Eyen kupeesta löytyy nimittäin erittäin siisti, moderni ja patrioottinen yleisten käymälöiden ryhmä, JUBILOO. Minulta pääsi tahaton nörttihörähdys nimen nähdessäni, joskaan riemuni ei tarttunut muuhun seurueeseen. Käymälät on nimetty kuningatar Elizabeth II vuoden 2012 jubilee-juhlavuoden kunniaksi, oletan… Sisäänpääsy 50 penniä, London Eyehin lähes 30 puntaa.

James Bond Exhibition

bond

Maailman suurin James Bond -elokuvissa käytettyjen kulkuvälineiden näyttely on auki Covent Gardenin Film Museumissa. Bond-museossa vierailu oli varhainen syntymäpäivälahja testiryhmän vanhimmalle jäsenelle, joka on ikäryhmäänsä soveliaalla tavalla pienimuotoinen James Bond -fani. Vaikka itse en pahemmin Bondista piittaa, oli kulkuneuvoja miellyttävä katsella, ja esillä oli myös muuta rekvisiittaa elokuvista, kuten se hassu Bell Rocket Belt vuoden 1965 Pallosalamasta. Esillä oli myös James Bond -passeja, kelloja ja pienempiä vimpaimia. 8 punnan hinnalla sai käydä otattamassa itsestään myös James Bond -kuvan museon lainafrakkiin pukeutuneena. 14,5 punnan lippu museoon oli testiryhmän mielestä hintansa väärti jopa kaikille ei niin Bondista kiinnostuneille: autoja katsellessani mieleeni alkoi virrata monia muistoja ala-asteiän flunssakausista, jolloin vanhoja Bondeja tuli katsottua toinen toisen perään. Suosikkini oli tietysti Sean Connery.

IMG_9171

IMG_9181

London Underground

Yksi testiryhmän suosikki nähtävyyksistä Lontoosta oli ilokseni Lontoon maanalainen. Savolaiseen, samaa linjaa edestakaisin sahaavaan liikennejärjestelyyn tottunut testiryhmä navigoi heti toisena iltana omatoimisesti Lontoon maanalaisessa verkostossa, ja viiletti menemään linjalla kuin linjalla epäröimättä. Tapaamiset sovittujen tunneleiden sisäänkäynneillä onnistuivat myös lähes aina kommervenkeittä.

Viime päivinä uutisissa on ollut paljon kirjoituksia siitä, kuinka stressaantuneita lontoolaiset työmatkaliikkujat ovat: päivän onnellisuustaso lähtee jyrkkään laskuun 15 minuutin julkisten käytön jälkeen. Keskimäärin lontoolainen käyttää työmatkoihin yli tunnin, joten jokainen laskekoon päässään kuinka suuri harmin määrä maanalaisiin tiivistyy. Puolen vuoden Lontoossa asumisen jälkeen pidän kuitenkin yhä maanalaisesta – jopa niinä ruuhka-aikoina, jotka harvoin tosin sattuvat omalle kohdalle. Olen aiemmin kirjoittanut Lontoon maanalaisesta täällä, ja tulen varmasti vielä kartoittamaan tunnelisysteemin historiaa tarkemmin tässä blogissa.

Vinkki: Testiryhmä teki viisaan ratkaisun ostaessaan viikon Oyster-kortin noin 50 punnalla. Tästä viisi puntaa saa vielä takaisin palauttamalla kortin käytön jälkeen, joten kortti maksoi itsensä varmasti takaisin jo toisena käyttöpäivänä, viimeistään kolmantena. Kortti antoi alennusta myös Thames-joella viilettävään lauttaan, jota kävin itsekin nyt testaamassa ensimmäisen kerran. Muistin, että vanhassa lautapelissä Scotland Yard tämä Thames-joen musta linja oli se harvinaisin läpykkä. Käytin nyt myös ensimmäistä kertaa DLR-junaa itäiseen Lontooseen, jonka ultra-modernit alueet veivät jalat altani: tämä on ehdottomasti yksi yllättävimmistä kokemuksistani Lontoossa tähän saakka.

Lopetan tämän kirjoituksen pariin filminpätkään Lontoon DLR-junana kulkureitiltä – kuvaajana aisaparini.

Tämän sarjan seuraavissa osissa tulemme vierailemaan esimerkiksi Kew Gardensissa, Englannin rannikolla, Harry Potterin Lontoon kuvauskohteissa ja Sherlock Holmes -pubissa.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply