Lontoo UK, Matkat

Likainen tusina – 12 Lontoon turistinähtävyyttä, osa III

Kun sukulaisryhmä (aka testiryhmä) oli vierailulla Lontoossa, turistinähtävyyksien lopulliselle listalle päätyi 28 vierailtavaa kohdetta, joista noin 95% prosenttia ehdittiin toteuttaa. Matkan varrella tuli nähtyä myös sattumanvaraisia, listalta puuttuvia kohteita, joista yksi, Sherlock Holmes pubi, kohosi myös tälle likaisen tusinan listalle, eli testiryhmän kahdentoista Lontoon suosikki nähtävyyden joukkoon. Nelihenkiseltä testiyhmältä oli vaikea saada virallista, täsmällistä ja tarkkarajaista kolmen suosikin listaa, sillä lisähuomioita sateli: niinpä esimerkiksi Buckinghamin palatsin vartijoiden vaihto ei kohonnut tälle listalle, vaikka se usein lisähuomioissa esiin huudettiinkin. Kirjoitan Buckinghamin palatsin vahdinvaihdosta kenties myöhemmin oman pienen kirjoituksensa, kunhan häpeän tunteeni joukkohurman mukaan imeytymisestä on laantunut.

British Museum

British Museum on valtava kompleksi maailman eri kulttuurien aarteita. Museon kokoelma perustui alun perin sir Hans Sloanen aloittamalle kokoelmalle, ja se sijaitsi Montagu Housessa Bloomsburyssa, samalla paikalla missä nykyinenkin rakennus kohoaa. Montagu House oli rakennettu 1600-luvulla, ja museona se avasi ovensa vuonna 1753. Kärjistäen voi sanoa, että sitä mukaa kuin Iso-Britannian imperiumi laajeni, myös museon tilat kasvoivat. Sir Hans Sloanen kokoelmista kasvoi perusta kahdelle Lontoon suosituimmista museoista, eli British Museumille ja Natural History Museumille.

Brisith Museumin pääaula. Kuva: M. Corrêa

Brisith Museumin pääaula. Kuva: M. Corrêa

Mielenkiintoinen fakta on myös se, että Sloane oli lahjoittanut osan 80 000 esineen koelmastaan uskolliselle palvelijalleen James Salterille. Salter puolestaan perusti kokoelmansa ympärille yhden Lontoon ensimmäisistä kahviloista, Don Salteron. Don Salteron asiakaskuntaan kuului esimerkiksi Richard Cromwell, joka lahjoitti pahamaineisen isänsä, Oliver Cromwellin miekan Don Saleton kahvilan kokoelmiin. James Salter markkinoi itseään monilahjakkuutena, ja oudon keräilyviettinsä lisäksi hän myös parturoi asiakkaitaan ja veti epämieluisia hampaita heidän kidoistaan. Don Saltero myös runoili, ja yksi hänen kahvilaansa mainostavista runoista on säilynyt. Tässä viimeinen säkeistö:

On this my chiefest Hope depends/ Now, if you will the Cause espouse/ In journals, pray direct your Friends/ To my Museum Coffee-House.”

Vinkki: Kuten muihinkin Lontoon suurimpiin museoihin, myös British Museumiin saa kulumaan aikaa päiväkaupalla. Tämän testiryhmän vierailun pelasti kaksi puntaa maksanut opasvihkonen museoon: vihkoon oli listattu museon 10 suosituinta esinettä, joita museon eri kammioista ja siivistä metsästettäessä tuli jopa hieman indianajonesmainen olo.

Tässä oli yksi kohde museon myymän oppaan TOP 10 -listalta. Hevosen pää on tuotu Kreikan Parthenonista.

Tässä oli yksi kohde museon myymän oppaan TOP 10 -listalta. Hevosen pää on tuotu Kreikan Parthenonista.

Tämä onnellinen miekkonen ei ollut päässyt TOP 10 -listalle.

Tämä onnellinen miekkonen ei ollut päässyt TOP 10 -listalle.

Natural History Museum

Toinen yleiseksi suosikiksi kohonnut museo oli täytettyjen eläimien, fossiilien, mineraalien, kasvien ja luurankojen kokoelma Natural History Museumissa. Olen aiemminkin kirjoittanut museovierailustani ja sen tuottamista tunnelmista tässä linkissä. Nyt kävin ensimmäistä kertaa myös kuuluisassa dinosaurussiivessä, ja hämmästyksen tasoni pysyi vähintään yhtä suurena kuin ensimmäisenkin vierailuni aikana.

Toisaalta olin myös hämmästynyt dinosaurusten siiven näyttelytilan pienuudesta ja valaistuksesta: punasävyinen ja hämärä valaistus ei minusta päästänyt dinojen rankoja oikeuksiinsa. Ehkä ratkaisun taustalla on ehkäistä ihmisiä pysähtymästä liiaksi kuvien nappailuun, sillä tunku museon tälle puolelle on usein kova.

III_NatHist_Dino_II

Dinsaurusten luita ihailtiin lähinnä lattiatason yllä kulkevalta sillalta käsin.

Nämä pienempien dinojen luurangot olivat jotenkin hellyttäviä.

Nämä pienempien dinojen luurangot olivat jotenkin hellyttäviä.

Sekalaisessa ryhmässä matkailu on siitä tervetullut vaihtelu, että näin tulee nähtyä myös asioita, joita itsenäisesti matkailtaessa ei tulisi käytyä katsomassa: Natural History Museossa tämä oli kivilajikkeille omistettu siipi. Huh, kiveä kiven perään! Mutta joukossa oli myös jalokiviä, mikä ilahdutti erityisesti testiryhmän naispuolisia jäseniä.

Vinkki: Vältä museovierailua viikonloppuisin, jos suinkin mahdollista. Viikollakin jonoja muodostuu, mutta etenkin heti museon auettua sisälle pääsee nopeasti: ja koska tila on valtava, oven eteen kerääntynyt turistimassa katoaa sen onkaloihin sutjakkaan.

Science Museum

Lontoon tiedemuseo meinasi jo tippua testiryhmän listalta pois, mutta onneksi pienen lounastauon jälkeen kuului toteamus: ”No, nyt kun kerran täällä ollaan, niin…” Ja niin matka kääntyi takaisin kohti juuri vierailtua luonnontieteellistä museota (katso yllä) ja sen takaa löytyvää Science Museumia. Vastapäätä jäi koluamatta vielä Victoria & Albert Museum.

Tunnustan, minusta on mukava katsella koneita: niiden liikkuvia rattaita, sihiseviä putkistoja ja takovia tankoja, joskaan en jaksa kiinnostua koneiden teknisistä ominaisuuksista liiemmin. Niinpä tiedemuseo sopikin minulle mitä erinomaisimmin, sillä esillä oli monta näyttävää, kuin uutuuttaan hohtavaa konetta, vaikka yksi niistä olikin maailman vanhin säilynyt höyrykäyttöinen lokomotiivi, Puffing Billy. Tiedemuseossa sekä testiryhmän nuorin että vanhin jäsen saivat valokuvauskohtauksen museon käytävillä. Tässä pari todistetta:

Tiedemuseon saleihin mahtui lentokoneita, höyryvetureita, autoja ja pienempiäkin laitteita, kuten Hammond-urkuja.

Tiedemuseon saleihin mahtui lentokoneita, höyryvetureita, autoja ja pienempiäkin laitteita, kuten Hammond-urkuja.

Minin läpileikkaus. Oman 30-vuotiaan Minini kohtalosta voi lukea tämän blogin mönkään menneissä automatkoissa, osassa II.

Minin läpileikkaus. Oman 30-vuotiaan Minini kohtalosta voi lukea tämän blogin mönkään menneissä automatkoissa, osassa II.

Museoon kuului näyttelyitä eri teemoista, kuten lääketieteestä ja avaruusmatkailusta, ja me ehdimme tutustua vain osaan. Niistä suositeltavin oli Winston Churchillin rohkaisemaa tiedettä esittelevä näyttely.

Esillä oli paljon Churchillille kuulunutta esineistöä, kuten vihreä ja samettinen haalaripuku. Se oli liian groteski kuvattavaksi.

Esillä oli paljon Churchillille kuulunutta esineistöä, kuten vihreä ja samettinen haalaripuku. Se oli liian groteski kuvattavaksi.

Tiedemuseossa oli tietysti myös kuvattava kirjoja.

Tiedemuseossa oli tietysti myös kuvattava kirjoja.

Tiedemuseon historia alkoi 1850-luvulla yhdessä myöhemmin siitä eronneen taide- ja taide-esineidenkokoelman, nykyisen Victoria&Albert Museumin, kanssa. Tiedemuseo omana instituutionaan aloitti toimintansa vuonna 1909.

Vinkki: Testiryhmä kävi katsomassa myös pienen 3D-elokuvan kuulennosta, mutta vaikka 3D-lasit olivat nenällä ja penkit tärisivät asianmukaisesti, elokuva ei tehnyt suurta vaikutusta: toisin sanoen, se ei saavuttanut sitä mitä mainoksessa luvattiin, eli tuntua siitä, että olisin itsekin ollut matkalla kuuhun. Museosta löytyy myös Imax-teatteri omalla kuulennollaan, mutta näytökset ovat vain aamupäivisin, ja olimme siten auttamattoman myöhässä. Kuten kahteen edelliseenkin museoon, myös tiedemuseon sisäänpääsy on ilmainen.

The Sherlock Homes

Suomalaiset ovat innokkaita pittoreskien pubien etsijöitä ulkomaanmatkoillaan, enkä ihmettele syytä: kotimaastamme kun puuttuu leppoisa pubikulttuuri, jossa voi uppoutua vaikkapa sanomalehden ja piripintaan täytetyn tuopin kanssa viihtyisästi sisustetun, ei ketjuun tai hotellin yhteyteen rakennetun pubin sohvanurkkaukseen, ja antaa puheensorinan toimia miellyttävänä taustamusiikkina. Mutta oma Skotlannissa, Irlannin maaseudulla ja sitten Dublinissa vietetty aikani antoi minulle jonkinlaisen pubien yliannostuksen, ja olen jopa alkanut vältellä niitä. Mutta nyt tunnustan: Sherlock Holmesille omistettu pubi oli yksi oman turistiviikkoni kohokohdista.

Vahanukke tuijotti nurkassa ruokailun ajan.

Vahanukke tuijotti nurkassa ruokailun ajan. Museo-pubi avattiin 1950-luvulla, kun maailmaa kiertänyt Sherlock Holmes -näyttely rantautui takaisin Lontooseen ja eräs neropatti sai loistavan idean pubin rakentamiseksi teeman ympärille. Elementary!

Saavuimme paikalle viiden ja kuuden välillä, eli hyvissä ajoin, ja onnistuimmekin saamaan pöydän kuudelle hengelle. Puolta tuntia myöhemmin ravintolana toimiva pubin yläkerta oli täynnä – vain Sherlockin huoneeksi muutetussa tilassa, pleksin takana, oli tyhjää pöytätilaa. Suosittelen Sherlockin ystäville, kunhan astutte sisään avonaisin, faniuden kriittisyydestä tyhjentämin mielin!

Vinkki: Kulman takana The Sherlock Holmesista sijaitsee jotain myös Harry Potter –faneille: Ministry of Magicin päämaja, eli jästien maailmassa Great Scotland Yardin rakennus Great Scotland Yardin tiellä.

Hyvää matkaa Lontooseen Sateenmurun lukijoille!

Likaisen tusinan muut turistinähtävyydet löydät näistä linkeistä:

Osa I: Big Ben, London Eye, James Bond Exhibition, Lontoon maanalainen

Osa II: Automatka, Kew Gardens, Harry Potter, Liverpool Street

Trafalgar Squaren lähteitä ja National Gallery.

Trafalgar Squaren lähteitä ja National Gallery.

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Saana / Always Abroad May 15, 2015 at 11:23 AM

    Olipa kiva lukea tätä! Asuin 3 vuotta Lontoossa tehdessäni kanditutkintoa ja paikkaan on ikävä joka päivä – yritänkin palata moikkaamaan kavereita niin usein kuin mahdollista. En ole harmikseni ikinä käynyt Sherlock Holmesin museossa/pubissa – miten nämä tärkeimmät turistijutut jäivätkin tekemättä kun kaupungissa varsinaisesti asui?! Ensi kerralla kyllä pakko mennä. Terveiset toiselta reissaajalta Napolinahdelta! 🙂

  • Reply sateenmuru May 15, 2015 at 1:13 PM

    Kiitos Napolinlahdelle! Niinpä, turistikohteet jää usein käymättä paikalla asuessa, siksi olikin mukavaa, kun sukulaisia tuli kylään valmiin listan kanssa, että mitä ainakin on nähtävä 🙂 Lontoo on mahtava kaupunki, täällä saisi varmaan asua koko ikänsä tutkiskellen, ja silti löytyisi aina jotain uutta.

  • Leave a Reply