Matkat, Suomi

Loma Suomessa, valmistelut, osa II

Tänään on viimeinen päivä äänestää blogiani Sateenmuruja Irlannin Imagen blogikisassa. Oli hienoa, että minut asetettiin ehdolle vuoden uusi tulokas kategoriassa: freelancerina on vaikea tutustua uusiin ihmisiin, kun ei ole esim. päivittäistä työyhteisöä ympärillä. Blogin kirjoittaminen sai alkunsa siitä, kun ei ollut normaalia kahvi- ja rupatteluseuraverkostoa ympärillä ja kirjeetkin näyttivät jäävän harmittavan usein postimiesten taskuihin. Olen toki aina viihtynyt matkoillani hyvin yksinäni omia ajatuksia ja satunnaisia tarinoita kuunnellen, mutta muutto Irlantiin oli pysyvämpi matka, ja yksin istutut hetket kahviloissa ilmiö, jolle ei näyttänyt tulevan loppua. Blogi esti minua muuttumasta yksinään mumisevaksi ja vavisevaksi kahvisiepoksi, ja oli myös erittäin rakentavaa henkisen kehitykseni kannalta tehdä jotain sellaista, mitä en ollut ikinä kuvitellut tekeväni: ryhtyväni bloggaajaksi. No, nyt olen sitä, joten kiitos oikein paljon kaikille tähänastisille lukijoille kahviseurasta!

Tänään on viimeinen päivä äänestää blogiani vuoden uudeksi tulokkaaksi Irlannin IMAGE.ie:n blogikisassa (voit tehdä sen klikkaamalla tästä), ja tänään alkaa myös viimeinen viikonloppuni naimattomana naisena. Suunnitelmissa oli käydä viikonlopulla Dublinin kahvimessuilla, mutta tällä hetkellä olo on sen verran vapiseva muutenkin, että en tiedä, kuinka viikonlopun suunnitelmien tulee käymään. Kunhan maanantaina selviää lentokoneeseen niin olen tyytyväinen. Mielessä vilistää tuhat asiaa, jotka saattavat olla häitä varten kunnossa, tai ne saattavat myös olla olematta. Ehkä paras vain ajatella, että lauantainahan se sitten selviää – häissä, kun on jo liian myöhäistä.

Tällä viikolla piti tehdä tuhat asiaa, joista sain kolme hoidettua: podin flunssan pois sängyssä maaten, kestitsin maailman toiselle laidalle Austraaliaan vuodeksi palaavan hyvän ystäväni ja löysin vihdoin kengät. Ystäväni hyppää koneeseen Britanniassa samaan aikaan maanantaina kuin minä ja M. suuntaamme kohti Suomea. Itse asiassa, viimeksi kun olen häissä ollut, kyseessä oli tämän ystäväni häät Glasgowssa. Hieman on henkistä kasvua tapahtunut noista päivistä, sillä tuolloin olin vielä vähemmän organisoitunut kuin nyt: juhlin syntymäpäiväni vapunaattona yötä vasten Suomessa, pakkasin aamuyöstä kassin Skotlannin matkaa varten ja hyppäsin junaan kohti Tamperetta. Rautatieasemalla puntaroin käynkö keskustassa kahvilla, vai menenkö suoraan Ryanirin hulppealle lentohökkelille. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, mikä olikin hyvä, sillä jostain syystä olin kuvitellut lentoni tuntia myöhemmäksi kuin se todellisuudessa oli. Kahvit jäi juomatta, mutta ainakin ehdin koneeseen.

Olin myös lähtenyt matkaan ilman ilman minkäänlaisia majoitusvarauksia, sillä Skotlannissa vuosia asuneena olin luottavainen, että majapaikka järjestyisi. Suomeen jäänyt ystäväni ei kuitenkaan kestänyt moista leväperäisyyttä, otti luottokorttini tiedot, ja sillä välin kun minä torkuin mukavasti koneessa, majapaikkoja sekä Edinburghissa että Glasgowssa oli googleteltu, vertailtu, hyviksi todettu ja varattu, ja osoitetiedot ilmestyivät kännykkääni heti kun astuin Edinburghissa maankamaralle. Kiitos J.! Ja voi kun olisit myös pakannut puolestani, sillä majapaikassa matkakassia purkaessa tajusin, että häihin ostamani hame oli jäänyt Jyväkylään tuolinselälle roikkumaan.

Mutta koska astun viikon kuluttua uuteen, seesteiseen elämääni kunniallisena rouvashenkilönä, aion muistaa pakata häämekkoni, ei hätää. Tähän mennessä olen yleisesti ottaen ollut tyytyväinen asioiden kehityskulkuun mitä seesteisyysasteikkoon tulee. Alla kuvatodiste. Löysin esimerkiksi hienoa paperia kutsukortteihin Dublinin vanhimmasta kynäkaupasta The Pen Cornerista, iltapäiväteeasetin vanhaa tavaraa Temple barin design kujalla Cow’s Lanella myyvästä Find-kaupasta ja servetit vuoden kaupuaksi valitusta Powerscourt Town Centren Articlesta. Kuvan kuohuviini on lahja ystävältäni ja se on Grafton Streetin kupeen erikoisviinejä myyvästä mukavasta pienestä Corkscrew putiikista, mikä oli itsellenikin uusi löytö Dublinissa. Olen vannoutunut cavan ystävä, mutta ostaisin tätä tasmanialaista kuohuviiniä milloin tahansa uudestaan – se oli aivan cavan makuista, ja kuplat yhtä tehokkaita.

Näissä tunnelmissa aloitan viimeisen viikonloppuni naimattomana ja vielä toistaiseksi epäseesteisenä naisena.

Suomi_loma_2

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Satu VW / Destination Unknown September 12, 2014 at 8:00 PM

    Oi, ihanaa häiden odotusaikaa ja kyllä ne asiat siellä häissä sitten menevät omalla painollaan, meillä ainakin meni kun Sloveniaan asti selvisin häitäni juhlimaan. Ja meikäläisestä ei ainakaan tullut yhtään sen seesteisempää rouvana kuin neitonakaan olin, saas nähdä miten sinun käy 😉 Ihanaa kurkistella sinne Dublinin eloon täältä kotikoneelta käsin Norjasta!!

  • Reply sateen muru September 12, 2014 at 9:01 PM

    Huh, kiva kuulla, että häät Sloveniassa onnistuivat – tämä on vaan varmaan tätä tyypillistä pientä panikointia, niin ainakin uskottelen itselleni. Samalla tavalla kuin uskottelen, että kyllä se seesteisyys siellä siintää 😉 Juuri katsottiin tulevan miehen kanssa sinun filmiä täältä Irlannista, joten kurkistelen Irlantia Irlannista käsin!

  • Leave a Reply