Lontoo UK, Matkat

Kissanpäivät Lontoossa

(Lähes) kaikki asiat, joita jäin kaipaamaan Lontoosta.

Ensimmäiset kaksi viikkoa Naantalissa ovat soljahtaneet käyntiin hyvin: kaupunki on kaunein paikka, jossa Suomessa olen asunut, myös Turku on hämmästyttänyt minut totaalisesti ja muutenkin ihmiset tällä seudulla Suomea vaikuttavat iloisilta, avoimilta ja ystävällisiltä. Silti aina välillä tulee ikävä Lontoota, sillä siellä asuminen oli yksi hienoimmista asioista, joita elämässäni olen saanut kokea. Niinpä ajattelin jakaa myös teille, hyvät lukijat, Sateenmurun suosikki seikat tästä elämää suuremmasta kaupungista, Lontoosta!

Seuraa Top10-lista Lontoosta kaipaamistani asioista:

1 Soho & Bloomsbury

Mielialastani riippuen Sohosta ja Bloomsburysta muotoutui kaksi Lontoon suosikki kaupunginosaani. Jos kaipasin kuhinaa, espresskoneiden sihinää ja rappioromantiikkaa, suuntasin Sohoon kahville. Bloomsburyyn sen sijaan suuntasin haaveellisen mielialan yllättäessä: otin kirjan mukaan, istuin puistoissa lukemassa, luuhusin kirjakaupoissa tai museoissa. Tunnelma Bloomsburyssa on sivistyneen ylevä, Sohossa taas sähäkän urbaani: tässä linkki ensikosketukseeni Sohossa – ei ihme, että se teki vaikutuksen.

2 Kahvi

Ah, käydäpä kahvilla Lontoossa ja kuolla! En ole edes ehtinyt kirjoittaa kaikista Lontoon suosikki kahviloistani (kuten Prufrockista) Sateenmuruihin, sillä niitä riitti: Monmouth, Federation, Rosie’s, Foxtrot & Ginger, Fernard & Wells, London Review Bookshop, Fleet Street Press… Kaipaan kahviloita kirjakauppojen yhteydessä, kahden pöydän kahviloita kadunkulmauksissa, kahvinvalmistukseen alkemian tapaan suhtautuvia paahtimoita, urbaanin viileitä tiloja, joissa filtteri tipahtelee tismalleen tieteellisesti vaaditun aikansa, kulmakuppiloita, joissa kiskoa sumppia niin paljoin kuin sielu sietää. Ah, käydäpä kahvilla Lontoossa…

3 Maanalainen

Maanalaisessa matkustaminen oli ensikosketukseni Lontooseen, eikä hurmioni hälvennyt sen vuoden mittaan, jonka Lontoon katujen alla ehdin viilettää. Todettakoon, että maanalaisen käyttö oli minulle lähes aina täysin vapaaehtoista, eikä minun siten tarvinnut kokea jokapäiväisiä työruuhkia. Muutaman kerran satuin maanalaisen ovensuulle pahan ryysyksen aikana, mutta pidin jopa niistä. Pidin kaikesta Lontoon maanalaisessa, ja siksi tein siitä myös videon jonka teksti löytyy suomeksi tästä linkistä:

4 Löydöt

Olen aina halunnut asua kaupungissa, missä voi kävellä tuntikausia joutumatta käyttämään jo käveltyjä katuja ja Lontoossa tämä haave loputtamasta luuhuamisesta kävi toteen. Askelmittarin kilometrimäärä poksahteli tuon tuosta reilusti yli 10 kilometrin per päiväkävely, ja silti paljon jäi näkemättä ja kokematta. Kulman takaa saattoi löytyä vanhat ja romanttiset kirkonrauniot, joista Bronten siskoksetkin olisivat haltioituneet, ja tien päästä eläinkauppa, jonka lattialla vapaasti rötköttivät omistajan omat karvaturrit. Puhumattakaan yhtäkkiä eteen tupsahtavista ruokamarkkinoista, kirjamyyjäisistä tai värikkäistä hippipiazzoista! Niin paljon, niin paljon kaikkea.

St Dunstan in the East on yksi Lontoon romanttisimmista raunioista.

St Dunstan in the East on yksi Lontoon romanttisimmista raunioista.

Ensimmäisellä kerralla raunioille sattuessani paikalla ei ollut ketään. Toisella kerralla ympäröivän Cityn pukukansa oli vallannut kirkkorauniot lounasravintolakseen.

Ensimmäisellä kerralla raunioille sattuessani paikalla ei ollut ketään. Toisella kerralla ympäröivän Cityn pukukansa oli vallannut kirkkorauniot lounasravintolakseen.

5 Kirjallisuus

Luonnollisesti pidän Lontoosta myös sen kirjallisuushistoriallisen merkittävyyden vuoksi. Vaikka olen opiskellut (kaiken muun ohella) ranskaa, espanjaa ja latinaa, niin brittiläinen kirjallisuus oli kuitenkin se, johon sieluni kiinnittyi. Lontoossa on asunut moni ihailemani kirjailija ainakin jossain elämänsä vaiheessa: John Donne, Oscar Wilde, Virginia Woolf, E. M. Forster, T.S. Eliot, Robert Byron, Iris Murdoch, Bruce Chatwin ja Stephen Fry. Voisin jatkaa, mutta pidättäydyn. Ai niin, ja tietysti täällä asuivat myös Sherlock Holmes ja Hercule Poirot.

6 Ja tietysti kirjat & kirjakaupat

Kirjailijoihin kohdistuvan henkilöpalvonnan lisäksi palvon tietysti myös heidän hengentuotoksiaan sekä temppeleitä, joissa niitä myydään, eli kirjakauppoja. Lontoo on mahtava kaupunki kirjaostoksille, sillä Iso-Britanniassa kirjat ovat huomattavasti edullisemmat kuin Suomessa, mikä tietysti koituu kaltaiselleni anglofiilille kohtalokkaaksi henkilökohtaisen talouden kannalta. Suomessa brittikirjallisuuden silohohteisia helmiä alkuperäiskielellä saa etsiä, ja kun ne vihdoin löytyvät (jos löytyvät) tuokiota tulee vaalineeksi hartaudella. Lontoossa näitä tuokioita koki jo pelkästään kävelymatkalla lähikauppaan, sillä olisin voinut ostaa rupuisimpienkin antikvariaattien näyteikkunat tyhjilleen aina ne ohittaessani, mikäli kukkaro ja lihaskunto olisivat sen sallineet. Suosikkejani olivat esimerkiksi matkakirjallisuuteen erikoistunut Daunt Books, historiallinen Hatchards, viehkeä Persephone Books ja jättiläismäinen Foyle’sin kirjakauppa Covent Gardenissa, missä kirjanystävien kannattaa kurkata myös Cecil Courtin valikoima.

IMG_6746

Tämä antikvariaatti löytyy Chiswickistä.

7 Brixtonin kauppahalli

Tein Lontoossa töitä kotona, joten ihmisvilinään pääsy oli hyvä vastapaino työpöydän äärellä yksin nököttämiselle. Jos pidät paikallisväristä, ihmisvilinästä ja kulttuurien sekoittumisesta, suosittelen Brixtonin kauppahallissa piipahtamista seuraavalla Lontoon vierailullasi: Brixtoniin on helppo mennä sinisellä Victoria-linjalla, ja kauppahalli on noin viiden minuutin kävelymatkan päässä metroasemasta. Kauppahalliin kannattaa poiketa vaikkapa lounaalle, sillä Brixtonissa on hieman edullisempaa kuin Lontoon ydinkeskustassa ja moni saapuukin Brixtoniin viikonlopun foodie-vierailulle. Kauppahallista löytyy bistro-tyyppistä purtavaa, pizzoja, Lontoon parhaat hampurilaiset (kasvis on herkullinen!), samppanjabaareja juusto- ja leikkelelautasilla sekä vaikkapa japanilaista ruokaa Marimekko-tapettien ympäröimänä, nuudeleita, dumplingseja ja brasilialaisia kotiruokia. Tämän lisäksi kauppahallista voi ostaa taidetta, vaatteita sekä paikallisilta suunnittelijoilta että vintagena, kodin käyttöesineitä sekä arkitarpeisiin että näyttäviksi tuliaisiksi ja lopuksi, kahvia. Ah, sitä kahvia. (viittaan kauppahallin Federation-kahvilaan, joka oli kantakuppilani Brixtonissa, mutta toistaiseksi vielä kirjoittamattomien asioiden listalla, valitan!)

Brixton village_hat

Brixtonin kauppahallissa.

 

Brixton_village_cat

Kissanpäivät.

8) Museot

Ja sitten ne ilmaiset museot ja galleriat. Tunnustan, että ne tyypillisimmät, kuten British Museum ja National Gallery tuli koluttua muutamaan kertaan, mutta silti jäi tuntumaan, että kyseessä oli vain pintaraapaisu. Näiden perusmuseoiden lisäksi Lontoossa kuitenkin inspiroi erityisesti pienemmät museot ja galleriat, kuten Saatchi, Wallach Collection ja erityisesti arkkitehti Sir John Soanen museoksi muutettu koti: museo on ilmainen ja yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista Lontoossa. King’s Roadilta, johon tiivistyy 1960-luvun Lontoon henki, löytyi hieno valokuvagalleria ja Getty Imagesin pieni galleria löytyy kulman takana Oxford Streetista. Pitäisikin tehdä oma listauksensa Lontoon parhaista gallerioista!

Hehkeää King's Roadia.

Hehkeää King’s Roadia.

9) Ihmiset

Minusta Lontoon ihmiset olivat viehättäviä, ja jopa Brixtonin hämäräveikotkin toivat vain vähän säröä vaaleanpunaisiin silmälaseihini. Muutama esimerkki miellyttävistä kohtaamisista: halusin aisaparini kanssa vieraille Templen alueen keskiaikaisille viheriöille Thamesin äärellä. Alue on perinteikästä lakimiesseutua Lontoossa ja yleisöllä on rajoitettu pääsy paikalle. Näin myös tuona lauantaina, kun olimme aisaparini kanssa päivän tutkimuskohteen valinneet. Nyimme rautaporttia kiemurtelevalla sivukujalla, mutta turhaan: se oli ja pysyi suljettuna. Läheisen pubin terassilta hilpeä kolmikko huikkasi meidät luokseen ja pienen jutustelun jälkeen he tarjoutuivat avaamaan portit omilla avaimillaan tähän pieneen paratiisiin. Josta myös on kirjoitettava myöhemmin lisää… Toinen käytännön esimerkki! Lähdön hetken lähestyessä halusin käydä ostamassa matkakirjallisuuteen erikoistuneesta Daunt Booksista kirjakassin itselleni. Kassalla pyysin kassia, maksoin ja poistuin. Jäin kuitenkin valokuvaamaan muutaman korttelin päähän, kun herttainen ikärouva koputti olkaani ja kysyi, enkö ollut sama tyttö, joka juuri osti Daunt Booksin kassin. Tunnustin. Ikärouva halusi välttämättä antaa minulle omansa, jonka tyhjensi nakaten kirjapinon kainaloonsa vakuuttaen, että hänellä niitä kasseja kotona riitti! Mikä voisi olla viehättävämpää? Ah, Lontoo.

Temple on Englannin lakimaailman keskus ja sen historia ulottuu Temppeliherrain ritarikuntaan 1100-luvulle.

Temple on Englannin lakimaailman keskus ja sen historia ulottuu Temppeliherrain ritarikuntaan 1100-luvulle.

Templen alueen kadut ovat vanhat ja kapeat ja niiltä löytyy pieniä pubeja.

Templen alueen kadut ovat vanhat ja kapeat ja niiltä löytyy pieniä pubeja.

10) Lontoo

Lopuksi, tunnustan, kaipaan Lontoota kaikkinensa, kokemuksena. En kaikkia arjen pikkuasioita, kuten ruskeaa kokolattiamattoa, vetoisaa viktoriaanista asumista, sitä että jonkun avatessa keittiön vesihanan suihkuvesi muuttui äkisti jäätäväksi, jugurttituotteiden vähyyttä kaupoissa tai leivinpaperin huonoa laatua. Mutta kaipaan Lontoon vilinää, arkkitehtuuria, maan sanomalehtiä (erityisesti näin viikonloppuisin), mahtavia julkisivuja ja niiden taa kätkeytyviä historiallisia anekdootteja.

Voisin jatkaa listaa ainakin parin päivän verran, mutta eiköhän tämä riitä. Lähden käyttämään koirani aamulenkillä Naantalin satamassa – ei hassumpaa sekään!

Terveiset Naantalista ja hyvää matkaa Lontooseen kaikille teille onnekkaille, jotka olette sinne lähiaikoina matkaamassa!

Terveiset Naantalista ja hyvää matkaa Lontooseen kaikille teille onnekkaille, jotka olette sinne lähiaikoina matkaamassa!

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Johanna @ Out of Office November 16, 2016 at 10:46 AM

    Lontoo <3 Maailman ihanin kaupunki.

    Rakastan lontoolaisia, ja erityisesti rakastan Lontoon puistoja. Ai että kun saisin vihdoin omaankin blogiini jotain vihdoin kirjoitettua aiheesta. Tulevasta reissusta tulee iltapäiväteeteemainen, ihan vaan siltä varalta jos vaikka sataa 🙂

    • Reply sateenmuru November 16, 2016 at 1:12 PM

      Tosiaan, Lontoo jätti lähtemättömän jäljen! Ah, iltapäiväteet – toivottavasti tästä päätyy jotain myös blogiisi! ^_^

    Leave a Reply