Irlanti, Matkat

Matkaopas Dubliniin – esipuhe

ESIPUHE

”…varta vasten täällä ei hevin tapahdu mitään, tarkoituksettomastikin vain vähän: täällä juodaan, rakastetaan ja kirotaan, Jumalaa rakastetaan kiihkeästi ja varmastikin vihataan yhtä palavasti.” – Heinrich Böll, Päiväkirja vihreältä saarelta

Itseoikeutettu kirjallinen sitaatti aloittamaan matkaopas Dubliniin tulisi tietysti valita dublinilaiselta kirjailijalta, joiden kirjoituksista olisi löytynyt mallikkaita lainauksia ”dirty old Dublinista” roppakaupalla. Mutta koska tätä esipuhetta eivät rajoita historian ja käytännöllisyyden sanelemat välttämättömyydet yhtä paljon kuin esipuhetta seuraavaa oppaan opasmaista osuutta, päädyin henkilökohtaisempaan valintaan: Heinrich Böllin pieni teos Päiväkirja vihreältä saarelta oli uponneena rinkkani syövereihin, kun ensimmäisen kerran astelin Dublinin kaduilla vuonna 2000, matkalla kohti Westportia, jonka rautatieasemalta tuntematon kyydittäjä tulisi noutamaan minut uuteen työpaikkaani kesäkuukausien ajaksi.

Myös Böllin teoksen matkalainen jatkoi Dublinista Westportiin, joskin hänen kulkijansa oli uskaliaampi kuin minä, ja rohkeni tutkimaan pysähdyksensä ajaksi Dublinin katuja ja kirkkoja. Böllin aikana katujen kerjäläiset olivat yhtä yleinen, tai kenties jopa yleisempi, näky kuin tänäkin päivänä, ja Dublinissa vallitsi myös sama provinsiaalisuuden tuntu kuin nykypäivänkin tarkkanäköisen matkailijan silmiin. Böll liikkui kaupungissa linja-autoa käyttäen, eikä omankaan ensivierailuni aikana Dublinin katuja halkovat hopeiset mutta hitaahkot luodit, eli LUAS-linjan vaunut, rikkoneet kaupungin hiljaista ja vanhainaikaista tunnelmaa.

Hopeiset Luas-vaunut halkovat Dublinin vilkkaita katuja.

Hopeiset Luas-vaunut halkovat Dublinin vilkkaita katuja.

Böll rohkeni majapaikastaan ulos Dublinin julkisiin kulkuvälineisiin, kirkkoihin ja viehkeästi hymyilevien kioskimyyjien pariin – minä tyydyin jättämään rinkkani hetkeksi Heustonin rautatieaseman säilöön, ja ehdin vain jonkin matkaa Liffeyn rantaa pitkin kohti keskustaa: ohi Guinnessin tehtaan porttien, mutta en edes Grattan Bridgelle ja Capel Streetille saakka. Muistan kuitenkin muutamia värikkäitä julkisivuja ja kaupungin harmaaseen tihkuun kääriytyneen sunnuntaiaamupäivän hiljaisuuden.

Mutta lyhyen ja haparoivan tutkimusretkeni aikana ehti tapahtua jotain, mikä muutti oman henkilöhistoriani kulkua, ja jätti kokonaiseksi vuosikymmeneksi mieleeni unelman muutosta Dubliniin: näin aikuisen ihmisen lukemassa kirjaa kävellessään ohitseni kadulla.

Joycenkin vierailema Sweny'sin apteekki on vapaehtoisten pelastama ja pyörittämä. Sen penkeillä voi juoda teetä ja osallistua lukupiireihin. Tupsahdin yhden lukupiirin keskelle kesällä 2013 matkalla Donegaliin: sattumalla oli jälleen Dublinissa sormensa pelissä, sillä sain kunnian lukea apteekissa Joycen Ulysseksen suomenkielisen version Sweny'sin apteekkiin sijoittuvan kohtauksen Bloomsdayna - ensimmäisenä Dublinissa viettämänäni Bloomsdayna siis!

Joycenkin vierailema Sweny’sin apteekki on vapaehtoisten pelastama ja pyörittämä. Sen penkeillä voi juoda teetä ja osallistua lukupiireihin. Tupsahdin yhden lukupiirin keskelle kesällä 2013 matkalla Donegaliin: sattumalla oli jälleen Dublinissa sormensa pelissä, sillä sain kunnian lukea apteekissa Joycen Ulysseksen suomenkielisen version Sweny’sin apteekkiin sijoittuvan kohtauksen Bloomsdayna – ensimmäisenä Dublinissa viettämänäni Bloomsdayna siis!

Tämä täytti ujon lukiolaistytön määritelmän täydellisestä ihmisasutuksesta. Tapaus oli varsin yksinkertainen, joskaan ei kenties enää vuonna 2015 jokapäiväinen – on muistettava, että vuonna 2000 kirjat olivat vielä fyysisesti mukana kannettavia, selattavia ja tuoksuvia objekteja, ei bittejä avaruudessa, sormenpääliikkeen sivaltamien sivujen elektronista hehkua. Tätä nimenomaista kirjaa kantoi nenänsä edessä keski-ikäinen (tosin 18-vuotiaan silmissä keski-iäksi luokiteltavan ikähaarukka saattoi olla mitä tahansa 27 ja 45 ikävuoden välillä) herrasmies, joka astui värikkään julkisivun hämyistä keskelle Dublinin kävelykatua, kääntyi kirjaansa uppoutuneena kohti länttä, ja lähti kävelemään varmoin askelin eteensä katsomatta: hänelle ainoa askelia johdattava elementti näyttivät olevan kirjan sivut. Tässä olisi kaupunki, jossa joskus haluaisin asua.

Unelma Dublinista jäi kytemään lyhyen vierailun jälkeen vuonna 2000.

Unelma Dublinista jäi kytemään lyhyen vierailun jälkeen vuonna 2000.

Böll aloittaa teoksena sanoin: ”Tämä Irlanti on olemassa, mutta jos joku sinne matkustaa eikä sitä löydä, hän ei voi vaatia korvausta tekijältä.” Varoitus pätee myös vihreän saaren pääkaupunkiin, Dubliniin, ja toimii siten myös oppaani varoitussanoina: Irlanti ja Dublin on monelle suomalaiselle haave, jonka on vaikea vastata asemaansa päiväunelmien alituisena kohteena, kun uni on muuttunut jokapäiväiseksi realiteetiksi. Katseltuani Dublinia kaukaa ensin Suomesta, sitten Irlannin eri kolkista, milloin Donegalin jylhiltä rantakallioilta, milloin Länsi-Irlannin pauhaavilta rannoilta, Dublin muuttui minulle vihdoin todeksi syksyllä 2013, kun muutin sinne. Ja paradoksaalista kyllä, muutostani saakka haaveeni Dublinista muuttui päivä päivältä kaukaisemmaksi, kun arkirealismi ulotti lonkeronsa minun ja unelmieni väliin. Nyt, välimatkan päästä, Lontoon Brixtonista, Dublin näyttäytyy minulle jälleen pittoreskina kuvana toisesta todellisuudesta lämminhenkisine kahviloineen, sorisevine kaskuineen, ainaisine teehetkineen… Toivon, että tähän matkaoppaaseen on välittynyt unelma Dublinista ennemmin kuin unelman toinen puoli, arki, jota käsittelen lyhyesti teoksen loppuosassa.

Säätä on Dublinissa hyvä paeta vaikkapa vilkkaan teatterielämän ääreen. Oman Dublinissa asumiseni kohokohtia oli nähdä Wildeä ja Beckettiä esitettyinä Dublinin lavoilla.

Säätä on Dublinissa hyvä paeta vaikkapa vilkkaan teatterielämän ääreen. Oman Dublinissa asumiseni kohokohtia oli nähdä Wildeä ja Beckettiä esitettyinä Dublinin lavoilla.

Syitä Dublinin suosioon suomalaisten matkakohteena on monia, mutta varmaa on, että sää ei niiden joukkoon kuulu. Talvi Dublinissa on epävakaa, harmaa ja tuulinen: sateenvarjosta ei ole hyötyä, kun tuuli viskaa sen toistuvasti olan taa. Syksy ei ole paljoa talvea kummoisempi, ja niin kliseistä kuin se onkin, sadetta saarella riittää myös keväisin ja kesäisin.

Mutta kun aurinko paistaa, Dublin on varmasti yksi Euroopan eläväisimmistä kaupungeista: kaupungissa osataan ottaa ilo irti taivaan valoilmiöstä ja helleaallon (niitäkin koetaan Irlannissa enenevissä määrin kesäisin, kuten muuallakin Euroopassa) aikaan ainoa keskustelunaihe radiossa tuntuu olevan helleaalto ja sen seuraamukset (kuten alkoholipitoisten virvokkeiden nauttiminen muuten tuskaisen kuumiksi äityvissä parlamentin istunnoissa). Stephen’s Greenin ja Phoenix Parkin puistot täyttyvät ulkoilijoista ja ruoholla makaavista nautiskelijoista, Murphy’sin jäätelökaupan edessä luikertelee ikuinen jono, ja kahviloiden ja ravintoloiden terassit pysyvät täysinä aamusta iltamyöhään. Koko kaupunki on hyvällä tuulella, ja Liffeyn juoksua myötäilevä kävelykatu täyttyy lounastaukoaan viettävistä dublinilaisista, lomalaisista ja muuten vain joutoaikaa viettävistä lorvailijoista.

Kesäisin Dublin saattaa muuttua varsin Välimerelliseksi! Kuva Dún Laoghairen aurinkoiselta rantabulevardilta, James Joycen Martello Towerin liepeiltä.

Kesäisin Dublin saattaa muuttua varsin Välimerelliseksi! Kuva Dún Laoghairen aurinkoiselta rantabulevardilta, James Joycen Martello Towerin liepeiltä.

Myös Dublinin keskustan arkkitehtuuri on lienee suomalaisen mieleen, sillä kaupunkikuva eroaa Suomen kaupunkien, kuten Helsingin, Tampereen tai Turun kaupunkinäkymistä. Siinä missä Suomen suurimpien kaupunkien tiet ovat leveät, jokseenkin autiot ja vaivatta koossa pysyvien talojen reunustamat, Dublinin keskeisimmät kadut syntyivät varhaiskeskiajalla, eikä nykyaikainen infrastruktuuri ole onnistunut mukautumaan ajan tarpeisiin: tiet Dublinissa käyvät joskus varsin ahtaiksi, rahaa vanhojen Yrjöjen aikaisten rakennusten kunnostamiseen ei kultakolikkojen padasta näytä löytyvän, ja julkisivut rappeutuvat kaupunkilaisten katseen alla.

Vierailijan näkökulmasta Dublin taas on vetoavan rappioromanttinen, täynnä mielenkiintoisia pieniä sivukujia, kahviloita ja pubeja vieri vieressä tarjoava eläväinen kaupunki. Kaupungissa asuvan näkökulmasta ahtaat kadut tarkoittavat ruuhkia ja liikkumisen vaivalloisuutta, rappeutuvat talot asunto-ongelmia, kaduille levittäytyvää kodittomuutta, huonoa hinta-laatusuhdetta. Siksi tämän oppaan kirjoittaminen toimikin väliin yhtenä oman Dublin kokemukseni pelastajana: matkaoppaan kohteiden perässä Dublinin katuja kävellessä pystyin näkemään arkiseksi muuttuneen uuden kotikaupunkini vierailijan kiinnostunein ja tuorein silmin, ja muistamaan sen teini-ikäisen minän, joka haaveili punatiilitalojen nurkkausten rauhallisista lukuhetkistä, kaduista, jotka olivat inspiroineet James Joycen mestariteokseensa, näkymistä, jotka teroittivat Swiftin satiirin terän viiltäväksi ja paradokseista, jotka tuntuivat imeytyneen Wildeen jo äidinmaidossa.

Temple Bar on väistämätön kohde Dublinissa, onhan se koko kaupungin sydän. Oma estetismini pyrki välttämään aluetta viikonloppuiltaisin, mutta nautin mukulakivikatujen vilkkaudesta, rakennusten julkisivuista ja niiden seiniltä yhä huokuvasta historian tunnusta.

Temple Bar on väistämätön kohde Dublinissa, onhan se koko kaupungin sydän. Oma estetismini pyrki välttämään aluetta viikonloppuiltaisin, mutta nautin mukulakivikatujen vilkkaudesta, rakennusten julkisivuista ja niiden seiniltä yhä huokuvasta historian tunnusta.

Nämä kuvat mielessäni esittelen teoksessa Dublinin majoitusvaihtoehtoja, vinkaan liikkumismahdollisuuksista, teen ravintola- ja kahvilasuosituksia ja neuvon ostosten suhteen. Suuri osa kaupungin nähtävyyksistä esiintyy useimpien muidenkin matkaoppaiden sivuilla, mutta tämän lisäksi teen myös omia suosituksiani Dublinin vähemmän tunnetuista piirteistä: niistä seikoista, jotka tekevät Dublinista viehättävän ja mielenkiintoisen myös kaupungissa asuvalle.

Alun käytännöninformaation jälkeen kertaan lukijalle Dublinin historiaa aina Dublinin lahdelle saapuneista kelteistä ja viikingeistä brittiläisen valloittajan poistumiseen, uuden tasavallan pääkaupungin syntymiseen ja 2000-luvun modernisoiviin tuuliin. Dublinin historia kulkee luonnollisesti käsikädessä paitsi Irlannin myös Iso-Britannian historian kanssa, mutta olen yrittänyt vyöttää kerronnan mahdollisimman tiiviisti Dublinin ympärille viitaten Irlannin yleiseen tilanteeseen vain silloin, kun se on tarpeellista kontekstin luomiseksi.

Ekstrojen Tarantinomainen tupakkatauko vuonna 2014 osin Dublinissa kuvatun TV-sarjan Pennydreadfulin lavasteissa Dame Courtin kupeessa.

Ekstrojen Tarantinomainen tupakkatauko vuonna 2014 osin Dublinissa kuvatun TV-sarjan Pennydreadfulin lavasteissa Dame Courtin kupeessa.

Dublinin historia osoittautuikin varsin värikkääksi lankavyyhdeksi, ja Dublinin kaupunginosat avautuivat minulle uudella tavalla sen jälkeen, kun olin oppinut, mihin kolkkaan muuttivat viikingit, kun heidät karkotettiin omilta asuinalueiltaan Christ Churchin kupeesta, tai mihin hugenotit asettuivat kutomoineen 1600-luvulla, ja mitä seurauksia tällä oli Dublinin kaupunkikuvaan ja myöhempään kehitykseen.

Niinpä olenkin jaotellut teoksen matkaopasosuuden Dublinin eri kaupunginosien mukaan keskittyen ensin alueisiin, joilla suurin osa Dublinin merkittävistä nähtävyyksistä sijaitsee. Tämän jälkeen esittelen yhdessä hieman välittömimmän keskustan ulkopuolelle jäävät nähtävyydet. Mutta pienehkön kokonsa ansiosta matkalaisen on hyvinkin mahdollista tutustua koko Dublinin keskusta-alueeseen jo yhden hyvin organisoidun viikonlopun aikana!

Hyvää matkaa siis, ja toivottakoon Dublin sinut yhtä tervetulleeksi kuin se on toivottanut minut – niin monta kertaa!

”…Liffeyn tumma vesi poreili ohitsemme vihreänä ja likaisena, lihavat lokit kirkuivat, voikimpale – ”kaksisataa vuotta vanha, löydetty suosta Mayosta” – leijui ohi kuin kultamöhkäle, jota onnellinen Hannu oli halveksinut, poliisi näytti meille säämuistiotaan, jossa neljäkymmentä päivää peräkkäin oli merkintä 0.” – Heinrich Böll, Päiväkirja vihreältä saarelta

Hyvä lukija, napittakaa takkine ja valmistautukaa matkaamaan Dubliniin! Kuva Paddy Dignamin vuosittaisista hautajaisista Bloomsdayna 2014.

Hyvä lukija, napittakaa takkine ja valmistautukaa matkaamaan Dubliniin! Kuva Paddy Dignamin vuosittaisista hautajaisista Bloomsdayna 2014.

P.S. Matkaopasta Dubliniin saa hyvin varustetuista kirjakaupoista tai tilaamalla suoraan vaikkapa kustantajalta, Savukeitaalta!

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply anna milano April 22, 2016 at 5:36 AM

    Hyvin raikas ja mielenkiintoinen kirjoitustyyli, joka houkuttaa lukemaan koko oppaan. Uskon myos, etta opaskirja toimii oivana inspiraationlahteena matkailijoille.

    • Reply sateenmuru April 22, 2016 at 9:06 AM

      Kiitos kommentista, Anna Milano! Toivon oppaan tuovan uuden ulottuvuuden Dublinin matkailuun. 🙂

    Leave a Reply