Irlanti, Matkat

Matkapäiväkirja, osa 3: Irlanti ja Pohjois-Irlanti

Dublin

Kello 18.00

Matkamme Irlantiin oli tullut muutaman päivän varoajalla, ja koska kaupunki oli juhlatuulella vuoden 1916 pääsiäiskapinan vuoksi, moni hotelli oli loppuunmyyty. Seuralaisemme saivat saman päivän aamuna huoneen Christ Churchin kupeessa sijaitsevasta Jury’s Innistä: hintalaatusuhde ei täällä heidän mukaansa ollut kohdillaan. Vain aula, jonka minäkin näin, oli sisustettu edustuskuntoon, kun taas huoneet olivat ahtaat, mauttomat ja nuhruiset. Minun ja aisaparini valinta oli Generator Hostel, jossa piti online-kuvien mukaan olla normaaleja kahden hengen hotellihuoneita, mutta todellisuudessa olimme neljän sängyn huoneessa, joka oli varattu käyttöömme. Meidän valinnassamme ei kuitenkaan ollut kokolattiamattoja ja yleensäkin huoneet ja kylpyhuone olivat erittäin siistit, urbaanin oloiset ja sisustus muutenkin hyvällä maulla toteutettu. Olin siis Generatorissa Jamesonin viskimuseon kupeessa mieluummin puolta halvemmalla (n. 80€ kahdelta hengeltä) kuin Jury’s Innissä. Etenkin kun emme aikoneet edes nauttia aamiaista majapaikassa, vaan matkamme kohokohdassa Brother Hubbardissa.

Vanhempi kuvani Ha'Penny Bridgesta, joka tällä kertaa ei ollut yhtä kuvauksellinen.

Vanhempi kuvani Ha’Penny Bridgesta, joka tällä kertaa ei ollut yhtä kuvauksellinen.

Kello 20.00 tapasimme tuttavamme. Tätä ennen olin kävellyt hieman ympäriinsä aisaparini kanssa. Keväisessä auringonpaisteessa Dublin oli parhaimmillaan. Kävelimme Liffeyn vartta kohti Ha’Penny Bridgea, jonka olisin halunnut ylittää. Matkalla Dublin tavoilleen ominaisesti ei voinut olla näyttämättä myös toista puoltaan, kun erilaisia laittomia aineita liikaa käyttäneet haahuilijat haahuilivat omissa maailmoissaan tien laidalta toiselle, pysähtyivät välillä ja syytivät hävyttömyyksiä suustaan Liffeyn virtaan.

Useille matkailijoille huumeet Dublinissa tulevat yllätyksenä, mutta minua näyt vain muistuttivat siitä, mitä arki täällä oli. Nostalgian värittämät romanttiset muistoni alkoivat kaikota mielestä ja realismi ottaa niiden paikan. Ha’Penny Bridgellä kaikki kulminoitui veriseen näkyyn: nuorehko nainen oli kaatunut sillalla ja lyönyt päänsä. Vierelle kumartunut, myös verta vuotava tyttö kirkui ja huusi paniikissa. Kaatuneen tytön isä horjahteli Liffeyn rannalta toiselle ambulanssia odottaen. Koko kolmikko oli narkomaaneja. Katselemaan jääneiden turistien ilmeet olivat hämmentyneet, dublinilaiset kävelivät näihin näkyihin tottuneina ohi, sillä paikalle oli jo pysähtynyt pari asiansa osaavaa auttajaa. Kaatunut tyttö oli kunnossa, ambulanssi saapui ja me jatkoimme matkaamme O’Connell siltaa pitkin kohti Trinityn yliopistoa, Grafton Streetiä ja St Stephen’s Greeniä.

Skinflintissä pitsat tarjoillaan leikkuulaudoilta. Tunnelma on vilkkaina aikoina meluisan nautinnollinen.

Skinflintissä pitsat tarjoillaan leikkuulaudoilta. Tunnelma on vilkkaina aikoina meluisan nautinnollinen.

Veimme ystävämme syömään suosikkipitseriaamme, Temple Barin laitamilla sijaitsevan Crane Lanen Skinflintiin. Urbaanin rustiikki pitsapaikka oli osuva valinta sekalaiselle seurueellemme ja lasku jäi erittäin pieneksi: neljä pitsaa, jättiläismäinen salaatti, kaksi karahvia viiniä ja kaksi erillistä lasia viiniä maksoi yhteensä 69 euroa.

Pitsojen jälkeen yksi seurueen jäsen toivoi näkevänsä irlantilaispubin, jossa olisi mahdollisesti musiikkia. Cobblestone oli liian kaukana, Temple Bar taas ei houkuttanut, joten päätimme viedä matkalaiset parin korttelin päässä sijaitsevaan Brazen Headiin, joka sekin on usein turisteista täysi, mutta samalla viehättävän pittoreski.

Brazen Head kuvattuna aurinkoisena kesäpäivänä vuonna 2013.

Brazen Head kuvattuna aurinkoisena kesäpäivänä vuonna 2013.

Brazen Head oli jo avannut lämmitetyn ulkoterassinsa, mutta ahtauduimme pieneen baariin, jotta näkisimme nurkassa soittavat muusikot. Hieman hiprakassa ja rempseän ilmapiirin mukaansa tempaisemana aloin muistaa, miksi olin niin ihastunut Irlantiin 18-vuotiaana saarelle ensimmäisen kerran saavuttuani. Ehkä huojuisin haitarin tahdissa nyt ranskalaisessa merenrantakapakassa, mikäli matkani vaikutuksille alttiissa teini-iässä olisi sattunut kohdistumaan Ranskaan. Mutta tämän sijaan matkailin Galwayn ja Westportin liepeillä sateisissa ja tuulisissa rantamaisemissa, ja palannut tämän jälkeen saarelle (teiniaikojen ideaaliin?) yhä uudestaan ja uudestaan.

Ilta Dublinissa, kaikkine karuuksineen, pyyhki ainakin hetkellisesti mielestäni kaupungissa asumisen hankaluudet ja hetken mietin, pitäisikö, ehkä sittenkin, muuttaa tänne vielä joskus…? Kunnes nukahdin Generatorin alimpaan punkkasänkyyn vatsa täynnä pitsaa ja punaviiniä, irlantilaisen viulun raikaessa vielä korvissani…

Tiistai

Kello 7.00 Heräsin liian aikaisin, mutta ei se mitään: Brother Hubbard alkaisi tarjoilla aamiaistaan jo kello 7.30!

Mahtavaa! Sen verran mitä ikkunasta jonkinlaisen tuuletinjärjestelmän mekanismien takaa näki, ulkona taisi paistaa aurinko! En tuntenut edes krapulaa, vaan kävin pikaisessa suihkussa, pukeuduin ja lähdin aisaparini kanssa marssimaan kohti Capel Streetiä ja Brother Hubbardin kahvilaa. Kahvia! Kunnon kahvia! Välimerellinen aamiaislautanen, tai ehkä sittenkin jugurttia ja granolaa… Oodi Brother Hubbardin brownieille oli sattumoisin myös ensimmäinen koskaan kirjoittamani blogiteksti: sen voi lukea tässä linkissä.

Kesäinen Capel Street.

Kesäinen Capel Street.

Brother Hubbardissa sisustus oli hieman muuttunut sitten viime vierailun vuonna 2014. Tunnelma näin aamutuimaan oli sopivan rauhallinen ja kävimme ikkunan viereen istumaan. Dublinissa asuessamme kävimme täällä vain viikonloppuisin, jolloin pöytiä joutui usein jonottamaan ja puheensorina kimpoili tilan kapeilla käytävillä. Tilasin vanhan suosikkini, välimerellisen aamiaislautasen, ja aisaparini nautti muuttumattomana pysyneen omelettinsa jättiläismäisen mochan kera.

Vaikka matkamme Irlantiin oli ollut liikematka, oli sen tosiasiallinen etappi tämä, Brother Hubbard. Paikka on erittäin kätevä kaikille Dublinin kävijöille: kaupungin eteläpuolelta löytyy nyt myös Sister Sadie, joka on samojen omistajien toinen kahvila. Brother Hubbard aloittaa aamiaistarjoilun kahdeksalta ja naapurissa sijaitseva pikkuveli, Little Brother jo 7.30. Listalta löytyy kaikkea skonsseista ja makeista herkuista raakapuuroon, jugurttiin ja omeletteihin. Lounasaikaan voi tilata keittoja, ruokaisia salaatteja ja meheviä voileipiä, jotka on usein valittu Dublinin parhaiksi.

Eiköhän näillä annoksilla lähde päivä ihan hyvin käyntiin.

Eiköhän näillä annoksilla lähde päivä ihan hyvin käyntiin.

Emme olisi malttaneet poistua Brother Hubbardista, mutta toisaalta olin jo mielessäni kehitellyt listan kaikista vierailtavista paikoista, joihin kuului:

  • kirjakauppoja
  • kahviloita
Liffeyn äärellä Ha'Penny Bridgen kupeessa sijaitseva kirjakauppa Winding Stairs.

Liffeyn äärellä Ha’Penny Bridgen kupeessa sijaitseva kirjakauppa Winding Stairs.

Ulysses Rare Books on irlantilaiseen kirjallisuuten erikoistunut antikvariaatti.

Ulysses Rare Books on irlantilaiseen kirjallisuuten erikoistunut antikvariaatti.

Secret Books on yksi Dublinin kiinnostavimpia kirja- ja vinyylilevykauppoja. Täällä on vielä vanha kunnon 1990-luvun henki voimissaan. Taidankin kirjoittaa oman vinkkilistansa Dublinin kirjakaupoista.

Secret Books on yksi Dublinin kiinnostavimpia kirja- ja vinyylilevykauppoja. Täällä on vielä vanha kunnon 1990-luvun henki voimissaan. Taidankin kirjoittaa oman vinkkilistansa Dublinin kirjakaupoista.

Vähän lisää kahvia legendaarisessa 3fe:ssä. Dublinin kahviloistakin myöhemmin lisää!

Vähän lisää kahvia legendaarisessa 3fe:ssä. Dublinin kahviloistakin myöhemmin lisää!

Grafton Streetin Disney-kauppa on ehdoton kohde aisaparilleni.

Grafton Streetin Disney-kauppa on ehdoton kohde aisaparilleni.

Kello 14.00 jäin odottelemaan aisapariani vielä viimeiseen kahvilaan ennen lentokentälle lähtöä. Nakuttelin täällä usein Sateenmuruja-blogini alkukuukausina ja tuntui hieman oudolta palata rikospaikalle: paikka oli pysynyt samana, jopa brigadeirosit näyttivät samoilta, joskin niiden mehevyys todisti, että ne olivat tuoreempia kuin 18 kuukautta.

Third Space Coffee on sovelias paikka heruttelun lisäksi työskentelyyn.

Third Space Coffee on sovelias paikka heruttelun lisäksi työskentelyyn.

Kello 15.20 otimme taksin lentokentälle: mikäli matkaa seurassa, taksi on ihan käypä valinta lentokentälle siirtymiseen. Dublinin keskustasta taksin tulisi maksaa n. 20-25 euroa, kun taas lentokenttäbussi on yhdeltä  6€. Kerran taksi maksoi minulta ja vanhemmiltani 34€, joten huijauksiakin ilmenee. Tosin tämä taksisetä töhötti moottiritiellä menemään kolmonen silmässä, joten ehkä silläkin mittari vähän viuhui ylikierroksilla.

Kello 23.05 olimme takaisin Helsingissä. Lentokenttäjuna Rautatieasemalle, aisaparini pakollinen lennon jälkeinen grilliruokatankkaus ja sitten kohti sen yön majapaikkaamme Hotel Katajanokkaa. Josta myöhemmin lisää!

Aurinkoisessa Dublinissa ehti jossain vaiheessa ripauttaa vähän vettä. Olin sadekuuron ajan onnellisen tietämättömänä jossain sisätilassa. Kahvilla varmaan.

Aurinkoisessa Dublinissa ehti jossain vaiheessa ripauttaa vähän vettä. Olin sadekuuron ajan onnellisen tietämättömänä jossain sisätilassa. Kahvilla varmaan.

Tässä vielä luontokuva Merrion Squarelta. Oscar Wilden nokkela pää.

Tässä vielä luontokuva Merrion Squarelta. Oscar Wilden nokkela pää.

 

Matkapäiväkirjan 1. osa tässä linkissä

Matkapäiväkirjan 2. osa tässä linkissä

Tämä oli matkapäiväkirjani viimeinen osa!

Matkaoppaastani Dubliniin löytyy 400 sivun verran lisätietoa Dublinista. Teosta saa vaikkapa suoraan Savukeitaalta – tällä hetkellä alennettuun hintaan 19,90€! Hyvää matkaa!

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Chupacabra May 6, 2016 at 1:20 AM

    Irlantia kutsutaan usein lempinimella Vihrea saari, ja sita se totisesti on. Suuri osa Irlannin keskiosista on maatalousvaltaista ja vehreaa alankoa, jota kirjovat monet suot ja jarvet. Irlannin lansiosissa kohoavat rannikkovuoret, jotka ovat paikoitellen yli 1 000 metria korkeita.

  • Leave a Reply