Irlanti, Matkat

Matkapäiväkirja: Irlanti ja Pohjois-Irlanti, osa 2

Matkapäiväkirja 23.4.–26.4.2016

Irlanti – Pohjois-Irlanti

Kello 16.00 Donaghadee

Majapaikkamme Pier36 oli loistava: oranssi hotelli meren äärellä, näkymällä aavalle ulapalle ja pienelle majakalle. Huoneet hotellissa olivat merelliset ja viihtyisät, joten suosittelen tätä paikkaa, mikäli haluat tutustua vaikkapa Belfastiin, muttet mieli jäädä sinne yöksi. Belfastiin ajaa Donaghadeesta noin puolessa tunnissa.

Donaghadee_Insta

Hotellini oli tuo noin kolmanneksi viimeinen talo, oranssihtava, niemelle työntyvän talorivistön hännänpäässä.

Ballygallyssa nautitusta jäätelölounaasta huolimatta seurueellamme oli nälkä, joten riensimme hotellin alakerrassa sijaitsevaan suurehkoon ravintolaan/pubiin (raja oli  häilyvä). Valitsin listan salaattien, pihvien ja fish & chipsien (tämän söin illalla) joukosta kalakeiton, eli ’chowderin’. Annoin tarjoilijalle ja pöytäseurueelle havainnollistavan esitelmän siitä kuinka lingustiineja syödään. Kohteliaaseen brittityyliin tarjoilija vakuutti tulevaisuutensa autuutta tämän taidon opittuaan. Toisaalta tämä saattoi olla myös sitä kuuluisan kuivaa brittihuumoria.

Tämän jälkeen ruokaperräiset, minkä jälkeen kävin ostamassa sunnuntain sanomalehtiä: toinen seikka, jota olen paahtoleipäkulttuurin ohella kaivannut Irlannissa ja Iso-Britanniassa ovat laadukkaat sanomalehdet. Viikonloppujen painokset ovat suuria paketteja erikoislehtineen ja artikkelit ovat aina nokkelan älykkäästi mutta syvällisesti kirjoitettuja – näitä lehtiä ei selailla läpi aamiaisen ohessa. Ostamani Sunday Times maksoi 3€. Tänään on jo seuraavan viikon tiistai, enkä vieläkään ole ehtinyt lukea koko lehteä läpi. (Tämän toteamuksen sanomalehdenlukunopeudestani täytyy olla blogihistoriani epämielenkiintoisin huomio. Ei! Älä! Ei tarvitse jättää kommentteja, mikäli sattuisit muistamaan toisiakin tapauksia. Kiitos.)

Kahdeksan maissa palasin hotellille, jonne seurueemme kokoontui kuka mistäkin puuhastaan illalliselle. Tällä kertaa söin jo edellä mainitsemani Fish & Chips -annoksen. Pier36:n ravintolatilat ovat suuret: etuosassa on takka ja ikkunan äärellä mukavia sohvia, taempana pienempiä loosheja ja pöytärykelmiä sekä näiden jälkeen vielä yksi avara sali. Tänne tuntui kokoontuvan koko kylä ensin sunnuntailounaalleen (’Sunday roast’ -kulttuuri on näillä leveysasteilla yhä voimissaan) ja sitten hiljaiselle tuopille, kunnes jossain vaiheessa iltaa kävijämäärä kolminkertaistui hetkessä (neljästä tusinaan) – muut pubit olivat varmaan sulkeneet ovensa, ja vain hotellin pubi jäi auki. Pyysin vielä yhden puolikkaan tuopin (kohtuuden nimissä), mutta eteeni kannettiin jättiläismäinen kolpakko.

Menin nukkumaan pian tämän uroteon jälkeen…

Hyvää huomenta. Tästä ei näkymän irlantilaisuus/brittiläisyys paljoa voi lisääntyä. Ehkä jokin lammas vielä horisonttiin nököttämään...

Hyvää huomenta. Tästä ei näkymän irlantilaisuus/brittiläisyys paljoa voi lisääntyä. Ehkä jokin lammas vielä horisonttiin nököttämään…

Maanantai kello 7.30

…ja heräsin aamulla pieneen sateen ropinaan. Sateenkaari kohosi keskeltä kylää ja tuuli huokaili hotellin seiniä vasten. En halunnut nousta ylös, mutta aamiaiselle oli mentävä.

Aamiaishuone oli tyypillisen kakofoninen kokemus sisustuselementeiltään. Maanantaiaamun tunnelmissa TV pauhasi liian kovalla nurkassaan, joten pyysimme tarjoilijaa sulkemaan sen. (Liian monta henkilökohtaista tunnustusta liian aikaisin aamulla.) Pian radio alkoi huutaa toisesta nurkasta, mutta musiikki (vaikka olikin sekalainen sikermä muualla maailmassa unohdettuja tanssihittejä) ei masentanut niin paljoa kuin television tarjonta.

Rupattelukulttuuriin tottuneiden oli varmasti vaikea sietää nurkkapöytämme monikulttuurista hiljaisuutta.

Kello 9

Ryhmämme jakautui heihin, joiden piti käydä tapaamisissa, ja heihin, joiden ei täytynyt tehdä mitään. Onnekseni kuuluin jälkimmäiseen, kahden hengen eleganttiin ryhmään. Ja koska 50% ryhmästämme ei ollut ennen nähnyt Belfastia päätimme ajaa sinne. Löysimme helposti parkkipaikan hieman vinossa kohoavan Albert Clockin läheltä – onkin vierähtänyt jo jokunen vuosi siitä, kun olen nähnyt ihmisen hoitavan parkkipaikan lippuliikenteen automaattisen lippumasiinan sijaan.

Belfastin kaupungintalo, jossa voi myös vierailla sisällä. Kesäisin nurmikentälle kokoontuu kansaa katselemaan suurelta näytöltä erilaisia tapahtumia, kuten Wimbledonin tennisotteluita.

Belfastin kaupungintalo, jossa voi myös vierailla sisällä. Kesäisin nurmikentille kokoontuu kansaa katselemaan suurelta näytöltä erilaisia tapahtumia, kuten Wimbledonin tennisotteluita. Kuvan elegantti herrasmies ei kuulunut tämänkertaiseen eleganttin joutilaaseen ryhmääni.

Kävelimme parkkipaikalta summamutikassa aurinkoisessa Belfastissa kohti sen keskustaa ja kaupungintaloa. Olen ennenkin käynyt kaupungintalossa, mutta en sen siivessä, johon oli nyt vuoden 1916 pääsiäiskapinan satavuotisjuhlan kunniaksi pystytetty näyttely pääsiäisviikon tapahtumista.

Tämän jälkeen opastin seuralaiseni entiseen kutomatehtaaseen rakennettuun kirjastoon, Linen Hall Libraryyn. Epäröin hieman seuralaiseni, jonka kirjallisista mieltymyksistä en ollut vielä päässyt selvyyteen, raahaamista kirjastoon matkanähtävyytenä, mutta valintani osoittautui Belfastin huipentumaksi. Hurrah! Valo siivilöityi kauniisti vanhan kirjaston puurakenteisiin ja harmaahapsiset miehet kääntelivät verkkaisesti sanomalehtiään nurkkauksissa, joista he eivät olleet näyttäneet poistuneen sitten, no, pääsiäiskapinan 1916.

Kirjastossa oli viehkeän raukea tunnelma - ja ilmassa leijui keiton tuoksu, jotenkin asiaan kuuluvasti. Tiloissa toimii myös lounasravintola, jossa oli kolme asiakasta lukemassa ja syömässä. Paratiisi!

Kirjastossa oli viehkeän raukea tunnelma – ja ilmassa leijui keiton tuoksu, jotenkin asiaan kuuluvasti. Tiloissa toimii myös lounasravintola, jossa oli kolme asiakasta lukemassa ja syömässä. Paratiisi!

Moderni tiedonhakujärjestelmä Belfastin Linen Hall Libraryssa.

Moderni tiedonhakujärjestelmä Belfastin Linen Hall Libraryssa.

Kirjastossa toimii myös pysyvä julistenäyttely ajalta, joka tunnetaan nimellä "The Troubles", eli ajalta, jolloin väkivaltaisuudet olivat Pohjois-Irlannissa ja tasavallankin puolella tavanomaisia.

Kirjastossa toimii myös pysyvä julistenäyttely ajalta, joka tunnetaan nimellä “The Troubles”, eli ajalta, jolloin väkivaltaisuudet olivat Pohjois-Irlannissa ja tasavallankin puolella tavanomaisia.

Kirjastovisiitin jälkeen tapasimme loput ryhmästämme ja saimme paikalliselta tuttavalta pienen autokierroksen Belfastin muraaleille. Olen aiemmin kiertänyt katolilaisten ja protestanttien asuinalueita täällä sekä jalan että suositulla turistivetonaulalla Black Cab -taksilla. Suosittelen jälkimmäistä, sillä taksikuskien historiallinen tietämys jaetaan kuulijoille yleensä viihdyttävästi (paljon viihdyttävämmin kuin omat pohdintani jalkapatikassa helleaallon aikaan) ja ainakin tasapuolisuuteen pyrkien. Voit katsella enemmän kuvia Black Cab -kierrokselta tässä linkissä.

Muraali 1970-luvun "Blanket Protestista". Aikakauden historian vyyhti on äärettömän monisyistä, eikä tämä kuvateksti riitä sitä purkamaan.

Muraali 1970-luvun “Blanket Protestista”. Aikakauden historian vyyhti on äärettömän monisyistä, eikä tämä kuvateksti riitä sitä purkamaan.

Tuttavan tarjoama autokierros vei yllättävän kauan, sillä kiersimme myös Belfastin ylemmän keskiluokan asuinalueita ja poikkesimme Van Morrisonin ikuistamalla Cypres Hill -tiellä. Poikkesimme myös kadulla, jossa Van Morrison kuulemma kävi päivittäin aamiaisella. Eipä käynyt enää, sillä lähes kaikki kadun kaupat ja kahvilat oli suljettu – pysyvästi. Mitä ihmettä Belfastissa on meneillään? Samalla mietin, miksi kaikki täällä olettavat kaikkien maiden kansalaisten olevan yhtä innoissaan Van Morrisonista ja Van Morrisonin tekemisistä? (itse pidän albumista Astral Weeks, jota kuuntelin ensimmäisellä matkallani Irlantiin vuonna 2000)

Kun ajelu oli ohi, kaikki olivat niin nälkäisiä, etten edes ehdottanut kaupungin toisella laidalla sijaitsevaa viktoriaanista The Crown Liquor Saloon -pubia (ks. linkki Black Cab -kierrokseen edellä) lounaspaikaksi vaan rojahdimme jonkin epämääräisen dinerin nahkasohville.

Tämän jälkeen ajo Dubliniin, jonne saavuimme…

Tarina jatkuu toivottavasti jo huomenna!

Tässä linkki matkapäiväkirjan ensimmäiseen osaan.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply