Matkat, Suomi

Muutama huomio Suomesta

Suomi pakottaa rauhoittumaan. Kadut ovat leveitä ja autioita, ihmisillä ei tunnu olevan kiire minnekään ja julkisilla paikolla puhutaan hiljaa, jos ylipäätään puhutaan. Suomen hienoin vuodenaika on mielestäni syksy: illat tummuvat, villatakit ja kaulaliinat kääritään esiin kaapeistaan ja saunassa on taas mukava lämmitellä. Teekuppi, kirja, takkatuli: mitä muuta tarvitaan?

No, parikin seikkaa, joista tulin akuutin tietoiseksi matkatessani cariocan (Riosta kotoisin oleva henkilö) kanssa syksyisessä Suomessa.

Seuraa muutama huomio Suomesta.

Yksi: maisemista.

Tulimme huomaamaan, että ne eivät juurikaan muutu.

Induktiivisen päätelmän perustana 2114 ajettua kilometriä.

Q.E.D.

Tässä kuvatodisteita. Erotatko mikä kuvista on Lapista? (alla olevat kolme kuvaa: M. Corrêa)

IMG_5549

IMG_5588

IMG_5760

Reilun 2000 kilometrin aikana ehdin kuulla kuitenkin aika paljon maisemanvaihteluista Brasiliasta: Amazon, etelä, pohjoinen, Rion rannat… Yritin korjata asiaa Kalajoen hiekkasärkillä, jossa aurinkoinen ilma muuttui heti autosta ulos astuessamme rakeiden kaatosateeksi. Kenties tämä oli Jumalan rangaistus siitä, että suomalaiselle luonnolleni vastaisesti olin yrittänyt prameilla vaatimattoman asiantilain hyväksymisen sijaan?

Kaksi: mauista ja ruoasta.

Ne ovat happamia. Pari limettiviipaletta vesikannuun riittää, ei tarvitse tuhlata koko hapaketta (tässä

Läjä pakastekatkarapuja Pietarsaaressa.

Läjä pakastekatkarapuja Pietarsaaressa.

kohtaa terveisiä kotiväelle, kiitos! Brasiliassa lime nautitaan lähinnä sokerin, jäämurskan ja cachaçan). Ruokakulttuurissa ollaan usein vielä 70- ja 80-lukujen taitteessa. Liikaa ABC:itä ja muita kammotuksia teiden varsilla. Vuoden pitsakiintiö tuli täyteen jo Savossa, ja vielä oli lähes 2000 kilometriä taitettavana. Aidoin (positiivinen) hämmästyksen ilme seuralaiseni kasvoille syntyi kahviloiden suunnattomista, edullisista ja mehevistä korvapuusteista sekä sattumalta Mannilasta löytyneestä pappilasta, jossa oli perinteistä suomalaista kotiruokaa buffetissa. Miksi siis myydä jättiläismäisiä, kuivakoita tai vaihtoehtoisesti kylmiössä päältä kostuneita muffineita, kun pullataikinan vaivaaminen kävisi niin nopeasti ja erittäin kustannustehokkaasti?

IMG_5582

Kolme: huoltoasemien kahvista.

Vältä.

(Suomessa huoltoasemat ovat kuitenkin turvallisia ympäri vuodokauden, Brasiliassa vältettävä yöaikaan.)

Neljä: kahviloiden kahvista.

Katso kohta kaksi ruokakulttuurista ja ajantasaisuudesta. En edes aloita brasilialaisesta kahvista tässä. Toisaalta esimerkiksi Kuopiosta löytyy Kahveli Kaneli, jossa vierailen aina mahdollisuuksien mukaan alueella liikkuessani pelkästään jo sen sisustuksen ja tunnelman vuoksi: kahvikupin hinnalla pääsee hetkeksi nojatuolimatkalle. Helsingistä taas löysin täydellisen työskentelykahvilan Johan & Nyströmin. Dublinissa tämä täydellisyys odottaa vielä löytymistään. Olen myös nauttinut nyt täällä Dublinissa häälahjaamme, jyväskyläläisen Paahtimo Pavun brasilialaista kahvia ja muistoissa lämmittää yhä kahvihetki Muumi-mukista ystävän luona, joten kyllä Suomen kahvikulttuuri onnistui ajoin pitämään pintansa Brasiliaa vasten. Näistä kaikista varmasti tulossa vielä oma erillinen kirjoituksensa.

Viisi: kaupoista ja kaupoissa asioimisesta.

Vältä katsekontaktia. Jos sinä et, niin muut kyllä välttävät.

Tämä ei ollut oma huomioni – ei ole tapanani katsella ihmisiä kaupoissa.

Huomion teki seuralaiseni.

Alaotsakkeella kohtaan viisi: kepeästä kommentoinnista.

Ei kuulu tapoihin, mutta erehdyin pariin kertaan lausahtamaan kassaneidille jonkin huomion ostoksistani (otin vahingossa salaattia pinaatin sijaan tms.) ja sain vastaukseksi muutaman sekunnin jäätävän tuijotuksen ja sitten: “kahdeksantoistaviiskymmentä”.

Nämä tilanteet jätin suomentamatta seuralaiselleni – jätetään hänet siihen uskoon, että Suomessa olen tunnettu monologien mestari.

Suuntana Suomi, matkassa mukana myös koirani Ernesti.

Suuntana Suomi, matkassa mukana myös koirani Ernesti.

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Anne | Metallia Matkassa October 3, 2014 at 8:11 PM

    Vau, saitpa Suomen kuulostamaan karulta. Joo, ollaan me juroja, hiljaisia Pohjolan ihmisiä jotka juo kitkerää kahvia ja pysähtyy ABC:llä syömään matkatessaan paikasta toiseen, mutta eikai se nyt noin kamalaa ole 🙂

    • Reply sateen muru October 4, 2014 at 9:51 AM

      Harmi jos Suomi kuulosti lukijan korvaan karulta ja kamalalta! Toin vain esiin huomioita vaikutelmista, ja myöhemmissä kirjoituksissa käsittelen niitä mukavia paikkoja joita tässäkin mainitsin, kuten Kuopion Kanelin ja Mannilan pappilan, joissa molemmissa myös asiakaspalvelu oli iloisen ystävällistä. Reissussa kävi ironisesti niin, että kauneimmat maisemat löytyivät sadan kilometrin säteeltä lähtöpisteestä! Lisättäköön vielä, että Suomen matkan tekstejä oli todella vaikea lähteä kokoamaan, sillä tunnelmat olivat niin kaksijakoiset: niin paljon kaikkea mitä ulkomailla asuessa kaipaa, mutta samalla muistutuksia siitä, miksi välillä on hyvä laajentaa horisonttia.

  • Reply Jenni / Globe Called Home October 4, 2014 at 2:37 PM

    Maisemien yksitoikkoisuus on kyllä totista totta Suomessa, mutta toisaalta, Brasilia on myös aika paljon isompi maa. Olen silti oppinut nauttimaan automatkailusta vasta muutettuani ulkomaille.

  • Reply sateen muru October 4, 2014 at 4:06 PM

    Juu, talvella luvassa matka Brasiliaan, joten eiköhän sieltäkin huomioitavaa löydy!

  • Leave a Reply