automatka

Saanko esitellä: Betsy!

Kauan ja kauhulla odotettu katsastus on nyt ohi ja matka voi alkaa – perjantaina!

Kahden unettoman yön jälkeen koitti viimein maanantai, eli katsastuspäivä. Kaikenhan piti olla kunnossa, sillä retkeilyautomme on vain muutaman kuukauden vanha, mutta silti sain itseni stressitilaan sen suhteen, pääsemmekö loppuviikosta matkaan, vai jäämmekö jumittamaan katsastuskonttorin ikuiseen limboon.

Auto meni kuitenkin kirkaasti läpi, ja sai suomalaiset kilpensä: Betsy oli syntynyt!

Nyt on vielä muutama päivä aikaa pestä (niin… käyttämättömänä pari viikkoa seisseen auton jääkaapin pimeään nurkkaukseen oli unohtunut valkosipulinkynsi, joka lämpötilojen heilahdellessa plussasta miinusasteille oli elänyt omaa itsenäistä elämäänsä, ja muuttanut olomuotoaan valkoisesta ja kiinteästä aineesta ruskeaksi, pistävän hajuiseksi nesteeksi. Kun avasin jääkaapinoven ja selvisin valloilleenpäässeestä lemumuurista, havaitsin super hero -elokuvista tutun, pimeässä hohtavan aineen kyyristelevän vihanneslokeron perukoilla. Nyt on mömmöinen valkosipulinkynsi viety muiden ydinjätteiden mukana kaatopaikalle, mutta lemu jäi. Snif, miten siitä pääsee eroon?)… eli nyt on siis vielä muutama päivä aikaa jynssätä tai vaihtoehtoisesti räjäyttää dynamiitilla jääkaappi, pakata, tehdä vanhat työt alta, jotta voi aloittaa uudet, käydä juhlistamassa kummitytön ylioppilaslakkia, päättää mitä kirjoja otan matkaan, pestä pyykkiä, tehdä matkasuunnitelmia, nukkua jossain välissä / juoda enemmän kahvia, hakea viimeinen rokotus Ernesti the Westielle, käyttää samainen Ernesti parturilla, korjata omat hiukset, joiden piti tulla hopeanhohtoisiksi, mutta jotka näyttävät siltä kuin smurffi olisi syönyt mustikkapiirakkaa pääni päällä ja niin edelleen ja niin ede…

Mutta perjantaina kaikki on niin valmista kuin vain voi olla, ja matka alkaa!
Portugali, Portugalin herkut ja Portugalin aurinko: täältä me tulemme!

Hitaasti, mutta varmasti.

Ah, Lofooteilla kiireestä ei ollut tietoakaan… Kuva Keskisuomalaiseen kirjoittamastani matkailuautojutusta, mallina oma ikuinen, brasilialaisen kahvin voimin kasvatettu kahvimallini. ^_^

Enresti the Westie totutteluajolla! Ernesti ei ole vielä auton ääniin tottunut, mutta eiköhän reilun 4400 kilometrin matka päätepisteeseen totuta…

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply