Matkat, Ranska

Sadepäivien Annecy

Mene Anecyyn; siellä tapaat hyvän ja armeliaan naisen…” – Jean-Jacques Rousseau, The Confessions

Joskus mietin toiminko näin tarkoituksella. Vain tehdäkseni elämäni piirun verran vaikeammaksi. Poiminko matkaopaskirjani uuteen kohteeseen tarkoituksella epätarkoituksenmukaisilta kirjahyllyriveiltä. 800 sivua Välimeren historiasta pohjustamaan matkaa Ranskan Rivieralle, Tuomas Akvinolaista vain jotta voisin ymmärtää Dublinia paremmin (Joycen vaikutuksesta, luonnollisesti). Tällä kertaa hyllyluokka oli filosofia. Tai omaelämäkerrat. Tarkemmin: filosofinen omaelämäkertakirjallisuus, sillä Jean-Jacques Rousseaun Tunnustukset on tätä: elämäntarina kietoutuneena filosofisiin etsintöihin.

Mutta kuinka myydä filosofisia matkajuttuja tämän päivän kiiltäväsivuisille matkalehdille? Kuinka houkuttaa seikkailunnälkäisiä nykylukijoita blogitekstiin, jonka otsikointi sisältää sanat ”filosofia”, ”omaelämänkerta” ja ”1700-luku”?

Ei mitenkään.

Joten luovutan. Jätän Rousseuan hotellihuoneeseeni ja rakentelen mielessäni romanttista kehyskertomusta kävellessäni Annecyn sateisilla kaduilla, yksin ja kengät märkinä. Rue Jean-Jacques Rousseau, Rousseaun kulkemat mukulakivikadut, Rousseaun patsas, Rousseaun Annecyssa löytämä rakkaus.

Sillä Rousseau todella tuli tapaamaan Annecyssa tuon alun lainauksessa ennustetun “hyvän ja armeliaan naisen”, josta tulisi hänen elämänsä rakkaus: Madame de Warens, hieman vanhempi, viisaampi ja elämää enemmän nähnyt vähävarainen aristokraattinen nainen, jota Rousseau kutsui hellittelynimellä ”mama”, äiti. Toisia rakkauksia tuli ja meni, toisia kauniita kasvoja ja nauravia silmiä kulki ohitse, mutta vain Madame de Warens pysyi filosofin sydämessä, joskaan ei elämässä, loppuun saakka.

Lopulta sade lannistaa mieleni tyystin ja luovun kaikenlaisista filosofisista kehyskertomuksista. Kiertelen Annecyn katuja kameran kanssa, sen romanssia etsien.

Tämä on tulos, pieni Instagram-essee, märkien katujen romanssi.

Aloitetaan matkan alusta, Helsingin Rautatieasemalta. Yritykseni katuvalokuvata.

Aloitetaan matkan alusta, Helsingin Rautatieasemalta. Yritykseni katuvalokuvata.

Välipysähdys Genevessä oli välttämättömyys, sillä kyseessä oli, kyllä, liikematka. En ehtinyt tutustua Jean-Jacquesin kotikaupunkiin, mutta söin elämäni pahimman salaatin. 20 eurolla...

Välipysähdys Genevessä oli välttämättömyys, sillä kyseessä oli, kyllä, liikematka. En ehtinyt tutustua Jean-Jacquesin kotikaupunkiin, mutta söin elämäni pahimman salaatin. Ja maksoin siitä 20 euroa. 

Minulla ei ollut juurikaan aikaa tutustua Geneveen (voih, elämän välttämättömyydet...), mutta kaupungin siniharmaa iltahämärä jäi mieleen.

Minulla ei ollut juurikaan aikaa tutustua Geneveen (voih, arkisen elämän välttämättömyydet…), mutta kaupungin siniharmaa iltahämärä jäi mieleen.

Matkustin Genevestä Annecyyn: myös Rousseau teki teini-iässä tämän matkan paetessaan oppipojan elämäänsä. Rousseau ylitti Alpit kävellen, minä vuokrasin auton. Annecy oli sateinen, mutta edes taivaan harmaus ei pystynyt haalistamaan sarjakuvamaisten rakennusten värikkyyttä.

Matkustin Genevestä Annecyyn: myös Rousseau teki teini-iässä tämän matkan paetessaan oppipojan elämäänsä ja protestanttista työmoraalia. Rousseau ylitti Alpit kävellen, minä vuokrasin auton. Annecy oli sateinen, mutta edes taivaan harmaus ei pystynyt haalistamaan sarjakuvamaisten rakennusten värikkyyttä.

Pilvet laahasivat matalalla - vai oliko oma pääni pilvissä. Annecyn linnalla valokuvatessani teinit polttivat marisätkiä.

Pilvet laahasivat matalalla – vai oliko oma pääni pilvissä? Annecyn linnalla teinit polttivat marisätkiä.

Annecyn vanhassa kaupungissa oli aamulla muutaman korttelin peittävät markkinat. Paikalliset olivat lähteneet matkaan asianmukaisin ostoskassein varustautuineina.

Annecyn vanhassa kaupungissa oli aamulla muutaman korttelin peittävät markkinat. Paikalliset olivat lähteneet matkaan asianmukaisin ostoskassein varustautuineina.

Sade päästi välillä lävitseen myös auringonsäteitä.

Sade päästi välillä lävitseen myös auringonsäteitä. Thiou-joki virtasi kovaa ja vuolaana.

Löysin kuivan pysähdyspaikan vanhanaikaisesta keksi- ja makeiskaupasta.

Löysin kuivan pysähdyspaikan vanhanaikaisesta keksi- ja makeiskaupasta.

... ja modernista kahvilasta, Largosta. Huom! Banaanipähkinäkakku on rajattu kuvan ulkopuolelle!

… ja modernista kahvilasta, Largosta. Huom! Märän matkailijan luottamuksen tulevaisuuden aurinkoisuuteen palauttanut banaanipähkinäkakku mehevällä parin sentin kuorrutuksella on rajattu kuvan ulkopuolelle!

Tämä on Pont des Amours, rakastavaisten silta - valokuva, joka räjäytti (vaatimattomasti) Instagram-tilini. Urbaanilegenda kertoo, että mikäli suutelet kumppaniasi tällä sillalla olette yhdessä elämänne loppuun saakka. Oma puolisoni oli hoitamassa liikeasioita(mme), joten tulevaisuus näyttäköön...

Tämä on Pont des Amours, rakastavaisten silta – valokuva, joka räjäytti (vaatimattomasti, kuin sähikäinen) Instagram-tilini. Urbaanilegenda kertoo, että mikäli suutelet kumppaniasi tällä sillalla, olette yhdessä elämänne loppuun saakka. Oma puolisoni oli hoitamassa liikeasioita(mme), joten jätän asian kohtalon huomaan.

Sade oli hellittänyt, joten kävelin hieman Annecyjärven rannalla. Näin vihdoin Alpit siinä valossa, missä ne kenties ovat hurmanneet ihmisiä vuosisatoja ja aloin ymmärtää miksi.

Sade oli hellittänyt, joten kävelin hieman Annecyjärven rannalla. Näin vihdoin Alpit siinä valossa, missä ne kenties ovat hurmanneet ihmisiä vuosisatoja, ja aloin ymmärtää miksi.

Seuraava päivä sai alkunsa mahtipontisella espressolla Imperial Palacen terassilla, missä animaatioväki ja liike-elämän edustajat vilisivät innoissaan, sillä Annecyssa oli meneillään animaatiofestivaalit. Huomaa croissantit ja macaroons: mahtava aamun aloitus!

Seuraava päivä sai alkunsa mahtipontisella espressolla Imperial Palacen terassilla, missä animaatioväki ja liike-elämän edustajat vilisivät innoissaan, sillä Annecyssa oli meneillään animaatiofestivaalit. Huomaa croissantit ja macaroons: mahtava aamun aloitus!

Aurinko paistoi ja sade oli enää heikko muisto. Päätin valokuvata Annecyjärveä. Aallot iskivät täysin aution huvittelualueen rantaa, takoen ilmaan aavemaista tunnelmaa.

Aurinko paistoi ja sade oli enää heikko muisto. Päätin valokuvata Annecyjärveä. Aallot iskivät täysin aution huvittelualueen rantaa, aavemaista tunnelmaa takoen.

Vihreänsininen järvi kimalsi auringossa, veneet odottivat soutajiaan.

Vihreänsininen järvi kimalsi auringossa, veneet odottivat soutajiaan. Sateen jälkeen oli mieltäylentävää nähdä aurinkoinen Annecy. Tietysti kotiinlähdön hetki oli tuolloin jo käsillä.

Kotimatkalla kaivoin kassistani matkaoppaani, Rousseaun, ja aloin jälleen lukea...

Kotimatkalla kaivoin kassistani matkaoppaani, Rousseaun, ja aloin jälleen lukea…

Always surrounded by walls, I had nothing before my eyes except the roofs of houses or the dull grey of the streets. How vividly I felt the charm of novelty, which strengthened my inclination to tender emotions! I looked upon this enchanting landscape as another of my dear patroness’s kindness…I saw her everywhere, in the midst of the flowers and verdure; her charms and those of spring melted together insensibly before my eyes. My heart, until then restricted, expanded in this unconfined space, and my thoughts found freer vent amongst the fruit gardens.” – Jean-Jacques Rousseau, Confessions

 

 

 

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Ansku BCN June 22, 2016 at 7:33 PM

    Nyt en ehkä kestä, niin tuttuja ja rakkaita maisemia!! Asuin noilla nurkilla vuosia ja monet kerrat kävin Annecyssä. Geneve ei ikinä hurmannut, Annecy kyllä, ja miten ihana olikaan nyt lukea postaus tuosta kaupungista <3

  • Reply sateenmuru June 22, 2016 at 8:18 PM

    Oih, kiva kuulla! 🙂 Kiitos kommentista ja mukavia muisteluhetkiä! Annecy oli ehdottomasti yksi matkakokemus, joka pääsi yllättämään viehkeydellään.

  • Leave a Reply