Irlanti, Ruoka ja juoma

Skinflint, Crane Lane, Dublin 2

Kävellessäni eräänä päivänä Temple Barilla kamerani kanssa satuin poikkeamaan Essex Streetiltä kohti Dame Streetiä. Sivukuja, jonka valitsin, oli mielenkiintoisen vastakohtainen juuri ohittamilleni Temple Barin siisteille design-kaupoille, pubeille ja kahviloille. Nyt kadulla näin vain ravintoloiden takaovia, niiden vierelle kasattuja jätesäkkejä, grafiitteja ja murenevia, osin mustuneita rakennusten seiniä. Yhtä ovenpieltä vasten nojasi kokki ruutuhousuissaan ja veteli pitkiä henkosia tupakastaan. Tuntui siltä kuin olisin astunut amerikkalaisen poliisisarjan kuvauksiin New Yorkin sivukujille: päätin painaa kadunnimen mieleeni tarkempaa tutkimusta varten. Crane Lane, Crane kuten Frasierin veljekset.

Crane Lane, Temple Bar

Crane Lane, Temple Bar

Mutta vähänpä tiesin siitä, että samalla hetkellä Liffeyjoen toisella puolella ihastuttava puolisoni oli juuri valitsemassa Crane Lanen ravintolaa perjantai-illan yllätykseksi.

Ravintola oli Skinflint (‘kitupiikki’), jonka päävaltti ovat pitsat, joskaan sana pitseria ei sovi kuvaamaan Skinflintiä. Ravintolan pöydät ovat vanhoja suuria puuovia, joiden pinta on jo patinoitunutta, ja suojattu pleksillä. Pöytiä ympäröivät korkeat baarituolit ja seinillä on kokoelma erilaisia kuvia, eikä lampuilla ole varjostimia.

Ruokalistassa on kaksi kategoriaa: ‘pizza’ ja kaikki ‘muu’. Alkuoruoiksi löytyy pientä purtavaa, mutta selvää on, että Skinflintissä myy pitsa: jopa alkupalojen tapenade ja hummus tarjoillaan pitsapohjalla, ja yksi annos on varmasti riittävä kahdelle ennen pääruoan, pitsan, saapumista.

Kitupiikin ruokalista.

Kitupiikin ruokalista.

Pitsat on valmiiksi viipaloituja, ja ne tarjoillaan pitkiltä ja kapeilta leikkuulaudoilta. Jokaiselta pöydältä löytyvä suunnaton käsipaperirulla vihjaa siitä, että puuttuvia ruokailuvälineitä, haarukkaa ja veitseä, on turha pyytää. Mehevien pitsojen tahraamat sormet pyyhitään kursailematta paperiin. Jokaisella pöydällä on myös asettimella hunajaa, jota suosittelen kokeilemaan: Firebee-hunaja on yksi Skinflintin erikoisuuksista. Oma Dublinissa vietetyn vuoden mittaan suosiksi kohonnut pitsa on erittäin valkosipulinen pinaattipitsa, jonka valkosipulisuutta hunaja tasapainottaa. Pitsapohja on erittäin ohut ja rapea kuten pitääkin.

IMG_2587

Firebee-hunajaa.

Juomalistalta on turha etsiä Cokista, Spriteä tai muita globaaleja limonaadeja. Näiden sijaan kannattaa maistaa Skinflintin omaa, sopivan hapanta limonaadia. Myös talonviini on hyvä valinta: 9 eurolla saa kaksi lasia, ja 11 eurolla pienen karahvin, joka sopivan mausteisena hurahtaa pitsan ohessa hetkessä. Listalta löytyy myös oluita, ja esimerkiksi kylmä tölkki Heinekeniä huuhtoo pitsan murut kurkusta täydellisesti. Mutta valikoivampaan olutmakuun suosittelen kulman takana sijaitsevaa Dublinin ensimmäistä pubipanimoa Porterhousea, jonka olutvalikoima on Skinflintiä huomattavasti laajempi.

Skinflint on rento ravintola, ja vaikka musiikkivalinta vaikuttaa usein olevan jonkin gangsta rapperin elämäkertaelokuvan soundtrack, niin asiakaskuntaan kuuluu kaikenikäisiä lapsiperheitä, ystäväryhmiä ja pariskuntia – joskaan Skinflint ei olisi ensimmäisenä listallani mummoni kanssa ravintolaa etsiessä.

Skinflint on todella nimensä veroinen: illallinen kahdelle yhdellä alkuruoalla ja kahdella pitsalla, sekä karahvilla viiniä ja limonaadilla maksaa yhteensä 35 euroa. Suosittelen lämpimästi kaikille kitupiikeille!

Skinflint_Int_2

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply