Kirjallisuus, Päiväkirja

Sunnuntai à la Sateenmuru

Tältä erää viimeinen merkintä päiväkirjaan.

Jatkan samalla linjalla, eli kiirettä piti. Lauantaista ei vielä selvitty.

7.20–8.20 Ylös ja ulos mahdollisimman pikaisesti, sillä emme olleet varmoja viime yönä parkkeeratun auton laillisesta asemasta paikallaan – saatikka sen turvallisuudesta kenties Brixtonin vilkkaimman pubin kupeessa.

8.20–9.00 Emme olleet ehtineet ostaa kahvia, joten teen voimin Lontoon läpi Woolwich Arsenaliin. Ajo osoittautuikin miellyttäväksi, sillä sunnuntaiaamun liikenne oli paljon helpompi kuin lauantaisessa keskiyössä viuhuvat valot.

9–10.20 Aamupala: kahvia jne. Autoon pakkautuminen ja ajomatka alkakoon. Kohde: Kew Gardens äitini syntymäpäivän kunniaksi.

10.20 – 11.50 Ajomatka vähän kesti, sillä navigointilaite heitti meidät keskustan läpiajamisen sijaan Lontoon laitamille ruuhkan välttämiseksi. Maisemat vaihtuivat siis Kensingtonista ja Lontoon museorakennuksista epämääräisen roskaisille ja harmaille Pohjois-Lontoon laitamille. Wimbledon häämötti horisontissa, mikä oli matkan huomattavin turistinähtävyys.

Skonssi oli kovaa, mitä en olisi odottanut Kew Gardensin kahviolta.

Skonssi oli kovaa, mitä en olisi odottanut Kew Gardensin kahviolta.

11.50 – 15.00 Pienen jonotuksen jälkeen kahvia ja skonssia Kew Gardensin kahvilassa. Valitettavasti suurin Viktorian aikainen lasipalatsi on remontissa vielä pari vuotta. Palmutalo oli upea: aisaparini tunsi olonsa kotoisaksi eteläamerikkalaisten kasvien ja ilmankosteuden ansiosta – ja samasta syystä päivänsankari, eli äitini, joutui poistumaan palmutalosta astmakohtauksen kourissa. Oh well…

Kameran linssi huurtui palmutalon eteläamerikkalaisen subtrooppisessa ilmastossa.

Kameran linssi huurtui palmutalon eteläamerikkalaisen subtrooppisessa ilmastossa.

Aisaparini taidonnäyte Kew Gardensin japanilaisesta puutarhasta.

Aisaparini taidonnäyte Kew Gardensin japanilaisesta puutarhasta.

Tunsin itsekin outoja sydämentykytyksiä palmutalon yläkerrassa, mutta syynä saattoi olla vain kahvi.

Tunsin itsekin outoja sydämentykytyksiä palmutalon yläkerrassa, mutta syynä saattoi olla vain kahvi.

Palmutalossa oli myös viehättäviä rautarakenteita.

Palmutalossa oli myös viehättäviä rautarakenteita.

15.00 – 15.40 Auton palautus. Koko matka massiivisen pakun kanssa Lontoosta maaseudulle oli onnistunut ongelmitta ja kolhuitta. Ajaessani parkkihalliin kuului mahtava räsäys, kun kolautin auton katon parkkihallin kattoon ja raapaisin loisteputkivalaisimen johtojensa varaan katosta roikkumaan. Isä juoksi vikkelillä kintuillaan pitelemään lamppua ylhäällä, kun raastoin autoineni eteenpäin. Oh well…

15.40 – 19.30 Brixtonissa sukulaissakin kanssa. Syömässä Brixton Villagen Franco Mancassa, pienen lukaalimme esittelyä ja takaisin Brixton Villageen sunnuntain päättävälle samppanjalle. Huokaisimme helpotuksesta kun konkkaronkka poistui metroon, sillä Brixton oli näyttänyt parhaimmat puolensa. Jätän mainitsematta mitkä ne huonoimmat olisivat voineet olla.

20.30 Kotona. Onnellinen siitä, ettei uutta viikkoa tarvitsisi aloittaa auton ratin takana.

Välillä kahvin on annettava tilaa myös muille juomille.

Välillä kahvin on annettava tilaa myös muille juomille.

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Jenni / Globe Called Home April 22, 2015 at 9:19 AM

    Hieno tuo aisaparisi taidonnäyte. 🙂 Kiva lukea arjestasi!

  • Reply sateenmuru April 23, 2015 at 7:43 AM

    Niin, aisapari ottaa ihan piruuttain paremmat kuvat kohteista joihin itsekin tähtäilen 🙂 Tämä arkikirjoitus oli aika kivaa: teen ehkä uudestaan, kun elän oikeasti oikeasti vain sitä arkea, kun tämä viikkohan päättyi yhteen juhlaan.

  • Leave a Reply