Lontoo UK, Matkat

The Game Is Afoot!

Tänään, matkalla Museum of Londonin Sherlock Holmes näyttelyyn, istuin ensimmäistä kertaa Lontoon metrossa kirjaa lukien. Istuin metro-osaston nurkkauksessa, ja luin kirjaa vaunun nytkähdellessä pysäkeillä, ihmisten tunkiessa sisään ja ulos, ohi ja vierelle, enkä voinut olla ajattelematta: herran pieksut sentään, luen kirjaa Lontoon metrossa matkalla Sherlock Holmesista kertovaan näyttelyyn.

Alex Wernerin kokoama teos Sherlockin vaiheista osoittautui paremmaksi tiedonlähteeksi kuin itse näyttely.

Alex Wernerin kokoama teos Sherlockin vaiheista osoittautui paremmaksi tiedonlähteeksi kuin itse näyttely.

Tämän välähdyksenomaisen tietoisuuden hyperventiloinnin jälkeen yritin jälleen keskittyä kirjaani samalla kun yritin näyttää yhtä välinpitämättömältä ympäröivää maailmaa kohtaan kuin kaikki ne, joiden olin elokuvissa, valokuvissa ja televisiosarjoissa ja jopa 2010-luvun todellisuudessa nähnyt Lontoon metrossa kirjaa lukevan. Todellisuudessa sieluni huusi pakahtumaisillaan ”LUEN KIRJAA LONTOON METROSSA MATKALLA SHERLOCK HOLMES -NÄYTTELYYN!” samalla kun yritin pitää yllä seesteistä olemustani ja hillitä suurten kirjainten käyttöä.

Tällaisesta sisäisten ja väliin ulkoisiksikin äityvien ristiriitojen keskinäisestä mittelöstä kärsin päivittäin Lontoon kaduilla kävellessäni tai sen maanalaisen mustissa tunneleissa viilettäessäni.

Matkalukemiseksi tälle mullistavalle matkalle olin valinnut päivän teemaan sopien nuoren Emma Healyn palkitun mysteeriromaanin Elizabeth Is Missing. Kyseessä on Alzheimeria sairastavan vanhan rouvan näkökulmasta soljuva kerronta, jota kaikissa muistisairauteen liittyvissä epäloogisuuksissaan, katkonaisuuksissaan ja aasinsilloissaan on yllättävän loogista seurata. Rouvan on ratkottava kadonneen Elizabethin mysteeri, mutta kuinka päästä edes alkuun, kun ei muista, mitä alun perin oli ratkomassa? Nykyaikaan sijoittuvaan mysteeriin, kadonneeseen Elizabethiin, on kietoutunut myös toinen katoamistapaus vanhan rouvan lapsuudesta. Ja kaiken tämän keskellä toistuvat matkat lähikauppaan persikkatölkkejä ostamaan, kun edelliset persikkatölkit ovat jo unohtuneet keittiönkaappiin.

En suunnittele murhaa.

En suunnittele murhaa.

Aloin lukea etsiväkirjallisuutta noin 10-vuotiaana pakotettuna ottamaan osaa perheen mökkilomaan. Podin vielä tuolloin yhteensä noin 30 vuotta kestänyttä kaunaani auringonpaistetta ja yleistä toimeliaisuutta kohtaan, joten olin varautunut rohmimalla mukaani kaikki kirjaston Hercule Poirotit. Teinivuodet olivatkin sitten yhtä kirjallisuudenlajista toiseen rypemistä, eikä varhaisaikuisuus mennyt sen epä-rappiollisemmissa merkeissä kirjallisuuden, filosofian ja latinan opintojen äärellä.

Poirotin kanssa lähes samaan aikaan ystäväni oli lainannut minulle Kolme muskettisoturia -teoksen, ja Barbie-leikit olivat saaneet vallankumouksellisia piirteitä. ”Giljotiineille!” kävi kutsuhuuto, kun saavuin pölyhuiskaa huiskien (olin vallankumous) areenalle isäni kumisaappaissa lampsien. Mielenkiintoni jakautui siten pysyvästi kahteen kirjallisuustyyppiin: siihen vakavaan ja ei niin vakavaan, mutta ah, niin kutkuttavan viihdyttävään etsiväkirjallisuuteen!

Thames, London Eye ja Big Ben iltapäivän auringossa maaliskuussa 2015.

Thames, London Eye ja Big Ben iltapäivän auringossa maaliskuussa 2015.

Sherlock Holmesin kohdalla teoksissa (ja filmatisoinneissa) on minulle kolme kiinnostuksen kohdetta: Sherlock, Watson ja Lontoo. Tällä hetkellä Lontoo on minulle vielä niin suuri, selvärajaisesti hahmottamaton kokonaisuus, etten pysty pukemaan sanoiksi sitä sielua repivää riemun huutoa, kun kävelen sen kaduilla. Useita teiden nimiä ja rakennuksia tunnistan, useat luulen tietäväni kenties ikään kuin Platonin oppien mukaan entisestä elämästäni, kyse on vain tämän tiedon mieleenpalauttamisesta… mutta kohde katoaa mielikuvistani ennen kuin siitä saa täsmällisen otteen jättäen kuitenkin jälkeensä epämääräisen tunnistamisen riemun.

Ja joskus taas eteen sattuu jotain täysin odottamatonta. Kuten tänään, kun yhtäkkiä pukumiesten ja piikkarinaisten valtaamalta vanhaa graniittia ja uutta lasia sekoittavalta kadulta erkani tämä pieni valkoisena hohtava pihamaa ja sieluni repesi taas huutoonsa. Olen varma, että Lontoossa auringonsäteet ovat selvärajaisemmat, valkoisemmat, läpikuultavammat kuin missään muualla maailmassa.

Massiivisten vanhojen graniittirakennusten ja modernien lasipalatsien välissä loisti valkoisen marmorin heijastamassa valossa pieni aukio, Guildhall Yard.

Massiivisten vanhojen graniittirakennusten ja modernien lasipalatsien välissä loisti valkoisen marmorin heijastamassa valossa pieni aukio, Guildhall Yard.

Vanha, uusi, kaunis ja ruma oli yhdistynyt yhdeksi vaikuttavaksi kokonaisuudeksi.

Vanha, uusi, kaunis ja ruma oli yhdistynyt yhdeksi vaikuttavaksi kokonaisuudeksi.

Aukion taidemuseo, joka joutui jäämään vierailua odottavien kohteiden listalle.

Aukion taidemuseo, joka joutui jäämään vierailua odottavien kohteiden listalle.

Päivän teemaan sopien: vanha Lontoon poliisin hätäpuhelin.

Päivän teemaan sopien: vanha Lontoon poliisin hätäpuhelin.

Tässä myös linkki videooni aukiolta: https://www.youtube.com/watch?v=AMdV6-r5uGM&feature=youtu.be

Ennen kuin edes ehdin itse museolle, olin jälleen auttamatta notkahtanut polvilleni Lontoon lumoissa. Aukiolle ehdittyäni en oikeastaan tiennyt missä olin, sillä puhelin temppuili ja olin sysännyt sen kassin pohjalle luottaen kohtalon johdattavan minut museolle. Päädyin katutason yllä kiemurteleviin tunneleihin, joista avautui näköala Lontoon modernien toimistorakennusten lasiseiniin ja vanhalle Lontoon muurille.

Museum of London sijaitsee Barbican Centrena tunnetun, 1960- ja 1970-luvuilla rakennetun, toisen maailmansodan pommitusten tuhoamien rakennusten tilalle rakennetun betonijärkäleen ja St Paulin eleganttina kohoavan katedraalin kupeessa. Museorakennus on rakennettu suoraviivaisella 1970-luvulla, ja suunniteltu niin, että sen läpi voi kulkea vain yhteen suuntaan: Lontoon esi-historiallisista ajoista nykypäivään.

Museum of London, 150 London Wall.

Museum of London, 150 London Wall.

Mutta minä olin tullut paikalle ainoastaan Sherlock Holmesin vuoksi, ostin ensimmäisen tason tungoksen keskeltä lipun, ja lähdin laskeutumaan muutamaa kerrosta alemmas Sherlock-näyttelyyn. Alakerran hämyssä lipun tarkastaja pyysi lippuani seinän kokoisen kirjahyllykön edessä ja totesi sitten välinpitämättömästi: ”Voit astua sisään painamalla toista hyllykköä”.

KIRJAHYLLYYN UPOTETTU SALAOVI SHERLOCKIN MAAILMAAN!

Nauti!

Baker Street on oikea katu Lontoossa, mutta numerot Conan Doyle keksi ihan omasta päästään.

Baker Street on oikea katu Lontoossa, mutta numerot Conan Doyle keksi ihan omasta päästään.

Tämä ei ollut näyttelyssä, löysin kuvan arkistoistani. Baker Streetin maanalaiselta.

Tämä ei ollut näyttelyssä, löysin kuvan arkistoistani. Baker Streetin maanalaiselta.

Toiseksi mielenkiintoisin esillepano näyttelyssä olivat nämä kartat, joissa seurattiin Sherlockin liikkeitä Lontoossa eri tarinoissa. Karttojen pyöri televisioruudulla kukin reitti käveltynä.

Toiseksi mielenkiintoisin esillepano näyttelyssä olivat nämä kartat, joissa seurattiin Sherlockin liikkeitä Lontoossa eri tarinoissa. Karttojen alla pyöri televisioruudulla kukin reitti käveltynä.

Jostain syystä Sateenmurun silmään säväyttävin esine näytillä oli tämä Benedict Cumberbatchin Sherlockille suunniteltu takki. Sen on valmistanut vuonna 1924 perustettu Balstaff. Huomaa napinläven punainen yksityiskohta dramaattisen efektin aikaansaamiseksi! I am locked.

Jostain syystä Sateenmurun silmään säväyttävin esine näytillä oli tämä Benedict Cumberbatchin Sherlockille suunniteltu takki. Sen on valmistanut vuonna 1924 perustettu Balstaff. Huomaa napinläven punainen yksityiskohta dramaattisen efektin aikaansaamiseksi! I am locked.

Arthur Conan Doylen muistikirjoja. Kirjailija kyllästyi hahmoonsa pian, sillä piti etsivää esteenä toisten, vakavampien kirjallisuushahmojen luonnilleen. Etsivätarinoita syntyi kuitenkin yhteensä 56.

Arthur Conan Doylen muistikirjoja. Kirjailija kyllästyi hahmoonsa pian, sillä piti etsivää esteenä toisten, vakavampien kirjallisuushahmojen luonnilleen. Etsivätarinoita syntyi kuitenkin yhteensä 56.

Doyle opiskeli lääketiedettä Edinburghissa: Holmes pohjautuukin hänen opettajaansa Joseph Belliin. Doylen ensimmäinen tieteellinen teksti oli "Gelsemium as a Poison".

Doyle opiskeli lääketiedettä Edinburghissa: Holmes pohjautuukin hänen opettajaansa Joseph Belliin. Doylen ensimmäinen tieteellinen teksti oli “Gelsemium as a Poison”.

Esillä oli paljon Holmes-tarinoihin liittyvää viktoriaanisen ajan esineistöä.

Esillä oli paljon Holmes-tarinoihin liittyvää viktoriaanisen ajan esineistöä.

Esillä oli myös omintaikeinen kirjoituskone.

Esillä oli myös omintaikeinen kirjoituskone.

Sherlock by Sidney Paget. Myös Conan Doylen alkoholisoitunut isä kuvitti poikansa tarinoita, mutta ei juurikaan kiinnittänyt huomiota Holmesin piirteiden kuvaukseen taikka tarinan juonenkäänteisiin.

Sherlock by Sidney Paget. Myös Conan Doylen alkoholisoitunut isä kuvitti poikansa tarinoita, mutta ei juurikaan kiinnittänyt huomiota Holmesin piirteiden kuvaukseen taikka tarinan juonenkäänteisiin.

 

 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply