Englanti, Ruoka ja juoma

The Grand Café, The High, Oxford

Ah, vihdoin istuin ratin takana ja luin tienviittoja, jotka johdattaisivat minut Lontoosta Oxfordiin.

Pelkkä nimen ‘Oxford’ kuiskaaminen huokuu historiaa, sivistystä, nokkeluutta ja terävää kynää. Minulle Oxford tarkoittaa lähinnä kirjallisuutta – tai no, jokseenkin jokainen vierailemani paikka tarkoittaa minulle lähinnä kirjallisuutta, mutta Oxford on ehdotomasti kirjallisten matkojeni huipentuma. Yleensä kun pääsen vihdoin paikkaan, joka on roikkunut vierailtavien kohteideni listalla liian pitkään, vierailua edeltää kaoottinen ennakkotutkintaprosessi. Mutta näin ei ollut Oxfordin kohdalla: minulle riitti, että pääsin kävelemään pitkin samoja katuja, joilla aikoinaan ovat kävelleet Wilde, Huxley, Waugh ja Murdoch; että pääsin katselemaan samoja näkyjä, joita aikoinaan ovat katselleet Eliot, Auden and Byron; että pääsin mahdollisesti samaan kohtaan aika-paikka-akselilla, jossa joskus jotain loisteliasta oli muuttunut ideasta konkretiaksi.

Oxfordin Christ Church.

Oxfordin Christ Church.

Ja sitten on tietysti otettava huomioon myös kahvi, sillä Oxford on ensimmäinen paikka Englannissa, ja toinen koko läntisessä Euroopassa, joka sai oman kahvilansa. Tämän johdosta ainoastaan High Street ja The Grand Café päätyivät yhden kohdan ennakkotutkitulle listalle vierailtavista paikoista Oxfordissa, sillä sloganissaan kahvila mainostaa sijaitsevansa samalla paikalla kuin “ensimmäinen kahvila Englannissa (Samuel Pepysin päiväkirjan mukaan, 1650)“.

Koska olin varma, että oxfordilaisessa kahvilassa vierailee varmasti älykkäämpiä ihmisiä kuin minä, yritin olla huomioimatta sitä seikkaa, että Pepys aloitti kuuluisan päiväkirjansa vuonna 1660, ja sanoin itselleni, että varmasti sloganissa viitattiin hänen varhaisempaan, vähemmän tunnettuun päiväkirjaansa vuodelta 1650. Vai viittaako vuosiluku alkuperäisen kahvilan perustamisvuoteen? Joudun hämilleni liian helposti… Yritin myös, nyt kun kirjoitan tätä, löytää äkkiä Pepysin päiväkirjan alkuperäisen viittauksen, mutta epäonnistuin – sillä hänen vuonna 1660 aloitetussa päiväkirjassaan on 128 viittausta kahviin, enkä usko että tämä on sovelias aika, saatikka paikka, näiden viittausten läpikäymiseen.

Onko tämä Englannin vanhimman kahvilan sijainti? No, Queen's Lanen kahvila tien toisella puolella väittää samaa... ah, liian sekavaa!

Onko tämä Englannin vanhimman kahvilan sijainti? No, Queen’s Lanen kahvila tien toisella puolella väittää samaa… ah, liian sekavaa!

Sen sijaan tiedän lähestulkoon vedenpitävänä (kahvinpitävänä?) tosiasiana, että Oxford oli yksi varhaisimmista eurooppalaisista yliopistokaupungeista, jotka pääsivät kahvin makuun: ”Minun aikanani yliopistoon saapui eräs Nathaniel Canopius, Kreikasta…hän oli ensimmäinen, jonka koskaan näin juovan kahvia”, kirjoittaa John Evelyn vuonna 1637. Canopius passitettiin myöhemmin Smyrnaan, mutta kahvi oli tullut Oxfordiin jäädäkseen, ja eräs Anthony à Wood kertoo, että vuonna 1650 ”Jacob, juutalainen, avasi kahvilan Angelin kulmilla…ja siellä jotkut, jotka iloitsivat uutuudesta, joivat sitä.” (suomennokset omiani)

Ah, Oxford! Huolimatta suunnattomasta älykkyydestään ja vielä suunnattomimmista ideoistaan, näillä suurmiehillä oli aikaa ja halua tehdä huomioita kahvista kallisarvoisiin päiväkirjoihinsa.

Jännitys oli siis käsinkosketeltavaa, kun lähestyin tätä pyhää maljaa High Streetillä. Ensimmäinen asia, jonka The Grand Caféhen astuessani huomasin, oli pitkä, kiiltäväksi vahattu tarjoilutiski, jonka päällä komeili jono suuria kakkuja, minkä jälkeen katseeni kiersi seiniä peittävien peilien kultakehyksiin. Puheensorina kimpoili peileistä ja korkeasta katosta, ja näytti siltä että kaikki pöydät olivat varattuja. Ja vaikka kahvilan väitetäänkin sijaitsevan samalla paikalla kuin Englannin vanhimman kahvilan, en astunut vanhan kuppilan jäänteeseen, missä nestettä kauhotaan avotulien päällä sijaitsevista padoista, vaan hienostuneen oloiseen, yläluokan boheemien pariisilaisten suosimaan kahvilatyyppiin.

Luulin ensin tilan olevan pitkä, mutta huomasin erehdykseni, kun melkein kävelin päin takaseinän peiliä. Erotuin Oxfordin älypäiden joukosta.

Luulin ensin tilan olevan pitkä, mutta huomasin erehdykseni, kun melkein kävelin päin takaseinän peiliä. Erotuin Oxfordin älypäiden joukosta.

Saimme pöydän ja ryhdyimme ruokalistan lukuun: tarjolla on kaikkea aamiaisesta brunssiin ja lounaaseen sekä iltapäiväteehen ja drinkkeihin pienen naposteltavan kera. Mutta mikä tärkeämpää, listalta löytyi erikoiskahveja – ei, ei niitä makusiirapilla tuhottuja vaahtokasojen peittämiä cappuccinoja, vaan laatukahvia ympäri maailman. Olin niin onnellinen kahvimenun tarjoamista papuisista elämyksistä, että unohdin täysin Pepysin aiheuttaman sekaannuksen aivoissani.

Täyteläinen Jamaica Blue Mountain kahvi on yksi maailman arvostetuimmista kahveista.

Täyteläinen Jamaica Blue Mountain kahvi on yksi maailman arvostetuimmista kahveista.

Odottaessani kahvia, hienovaraista Jamaican Blue Mountainia, katselin ympärilleni ensimmäistä kertaa kunnolla sitten Oxfordiin saapumisen: vieressäni nainen lueskeli verkalleen Sunday Timesiaan, ja toisella puolella äiti – kenties vierailemassa älykkään jälkikasvunsa luona? – nautti aamiaista tyttärensä kanssa. Isompia ryhmiä istui siellä täällä kiehtovia tarinoitaan vaihdellen ja salaattejaan tökkien ja yhdessä nurkassa nuori pariskunta nautti teehetkestään skonssien kera.

Tila oli valoisa ja, kuten oletin, suuri. Mutta tosi asiassa The Grand Café käyttää vuosisatoja vanhaa kikkaa luodakseen kuvan pitkästä ja kapeasta tilasta asettamalla seinilleen suuria peilejä. Kenties, jos astuisi kultareunaisista peileistä suurimman sisään, pääsisi hetkeksi matkaamaan menneiden aikojen Oxfordiin – aikojen, jolloin pavut paahdettiin paikan päällä avotulen äärellä, pöytien ympärillä kihisi kiivas keskustelu ja kahvi…no, kahvi – sen jälkeen kun se oli matkannut aavojen merten toiselta laidalta homeisissa säkeissä vain tullakseen sikkurin jatkamaksi ja kauhoin tarjoilluksi – maistui pahalta.

Tämä kahvi maistui hyvältä, ja oli joka rovon ja tipan arvoinen.

Tämä kahvi maistui hyvältä, ja oli joka rovon ja tipan arvoinen.

Sateenmurun kahviseikkailuista voi lukea myös esimerkiksi näistä linkeistä:

10 kuppia kahvia Kapkaupungissa

Pieni kahviopas Bathiin

3 kuppia kahvia Temple Barilla

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply