Lontoo UK, Matkat

The Mousetrap – esitys no. 26029

Olen brittiläisen etsiväkirjallisuuden kovaksikeitetty lukija. Kaikki sai alkunsa Hercule Poirotista ja hänen harmaista aivosoluistaan, ja Poirotin jälkeen lukurepertuaariini on kuulunut Dorothy M. Sayers, Arthur Conan Doyle ja P.D. James. Luen näitä klassikkoja harvoin (vain palkintona työrupeaman kunniallisesta suorittamisesta, tai kun poden sohvan pohjalla flunssatautia), enkä usein rohkene näiden veristen murhajuonten tarjoaman mukavuusalueen ulkopuolelle.

Minulla oli lievä aavistus siitä, että Mousetrap, eli suomeksi Hiirenloukku, on jonkinasteinen instituutio, jos nyt ei aivan Lontoon teatterimaailmassa, niin ainakin turistinähtävyyksien listalla. Ja koska olen tällä hetkellä Lontoossa asuva turisti, pidin velvollisuutenani tutkia hieman tarkemmin tapausta Hiirenloukku.

Covent Garden ja Soho ovat suosikki alueitani Lontoossa tällä hetkellä ja kun eräällä iltapäiväkävelyllä satuin osoittamaan Agatha Christien näytelmän neonpunaisen kyltin ikuiselle aisaparilleni hän, ikuisessa viisaudessaan, osti meille liput näytelmään syntymäpäiväni kunniaksi. Tätä kirjoittaessa tajuan, että viime vuoden lahjani oli Dubliniin saapunut Christien Black Coffee –näytelmä – niinpä, aisapari taitaa päästä liian helpolla lahjaideoiden suhteen…

Ihmiset ottivat itsestään valokuvia tämän kyltin vierellä. En kuitenkaan nähnyt yhtään selfie-performanssia, mikä on aina plussaa.

Ihmiset ottivat itsestään valokuvia tämän kyltin vierellä. En kuitenkaan nähnyt yhtään selfie-performanssia, mikä on aina plussaa.

Hiirenloukku on pisimpään maailmassa yhtäjaksoisesti pyörinyt näytelmä: itse asiassa, näytelmästä tuli pisimpään maailmassa yhtäjaksoisesti pyörinyt näytelmä jo vuonna 1957, viisi vuotta ensi-iltansa jälkeen. Agatha Christie arveli itse, että näytelmä tulisi pyörimään kahdeksan kuukautta, mutta sen jatkuvan suosion sulattama jopa Noël Coward lähetti Christielle sähkeen: ”Niin paljon kuin se minuun koskeekin, on minun onniteltava teitä…” Ja aina 1950-luvulta lähtien, hippien ja progressiivisen rockin, punkin, rapin ja electro popin vuosikymmenten melskeissä, digitalisaation, privatisaation ja pinnallistumisen aikakausilla, kovaksikeitettyjen amerikkalaisten yksityisetsivien esiinmarssin ja muskeleiden ja aseiden avulla tapahtuvan rikosten ratkonnan tiimellyksessä sekä kaikkialle levinneen Scandi Noirin varjossa, Agatha Christien Hiirenloukku on pitänyt pintansa.

Hiirenloukku ei ole Beckettiä, Ibseniä tai Pinteriä, saatikka sitten, no, Cowardia, mutta huumorin, kodikkuuden ja rikoksen sekoituksellaan se on aitoa Christieta. Lavasteet (yksi huone, josta ovet ja käytävät johtavat katseen ulottumattomiin eristäytyneen maalaiskartanon pimeisiin nurkkauksiin) ja valaistus olivat täydellisessä harmoniassa teatterin jokseenkin tomuisen ja vanhanaikaisen tunnelman kanssa. Näyttämön muodostava olohuone oli sisustettu nojatuolein ja sohvalla, huoneen toisella laidalla rätisi takkatuli, ja toisella radio. Olohuoneen tumman ikkunan takana tuiskusi tuuli, joka viskasi ämpäreittäin lumihiutaleita näyttelijöiden olkapäille heidän piipahtaessaan syystä tai toisesta ulkosalla.

Minusta tuntui, että näyttelijät vaalivat ja kunnioittivat ilmassa leijuvaa historian ja jatkuvuuden tuntua esityksissään, vaikka Hiirenloukkua joskus ivataankin teatterisnobien taholta menneiden aikojen fossiilina, jonka rakenne natisee kuin Draculan arkku.

Mutta minulle juuri tässä on Christien viehätys: häivähdys jo kadonneen maailman rikoskirjallisuudesta, jolloin seksi tai väkivalta eivät korostaneet juonenkäänteitä, jolloin etsivät ratkoivat mysteerit ilman tarvetta hukuttaa surunsa viinaan ja naisiin, ja jolloin murha ei ollut syväluotaava yhteiskunnallinen kritiikki, vaan vain päivittäisiä rutiineita hankaloittava sattumus cocktailien ja päivällisen välillä.

St Matrin'sin teatterin ensimmäinen esitys oli edvardiaaninen musikaali Houp La!, pääroolia näytteli ajan kaunotar, Gertie Millar.

St Matrin’sin teatterin ensimmäinen esitys oli edvardiaaninen musikaali Houp La!, pääroolia näytteli ajan kaunotar, Gertie Millar.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply