Lontoo UK, Matkat

Tiistai à la Sateenmuru

Sateenmurun viikkoseuranta Lontoossa jatkuu.

7.14 Herään! Nousen pikaisesti sängystä (kierähdän lattialle), sinkautan itseni yläkertaan (raahaudun seinistä tukea ottaen), ja nappasen vedenkeittimen päälle (painan nappulan alas viimeisillä voimillani) kahvia varten. Sahaan 10 päivää vanhasta ruisleivästä siivun ja syön sen niin nopeasti kuin leivän jauhaminen suussa vain on mahdollista. Vaalin tätä leivänkänttyä hellin tuntein, sillä löysin Herne Hillin sunnuntaimarkkinoilta naisen, joka myy ruisleipää, joka on kuin suoraan Suur-Savon hyllyosuudelta Pieksämäen supermarketista. Samalla tämä ruisleipä muistuttaa myös mummoni ja isäni leipomia kovakuorisia känttyjä, joten sitä suuremmallakin syyllä sahaan sitä niin pitkään kuin riittää, kovuudesta viis. Ja ehkä kuoren kovuus on myös hyvä vastapaino smoothieiden pehmentämälle ruokavaliolle.

Ah, hyvää ruisleipää. Sen kääriminen paperistaan on mieltäylentävä rituaali. Elämän pienet ilot!

Ah, hyvää ruisleipää. Sen kääriminen paperistaan on mieltäylentävä rituaali. Elämän pienet ilot!

Ai niin, tarkennan, että tämä ruisleipänainen on markkinoilla vain joka toinen viikko, sillä leivän venytys.

7.35–8.20 Aamukävely lämpimässä auringonpaisteessa Brockwell Parkissa, minkä jälkeen kulmakauppaan ostamaan vettä, riisiä ja lehtikaalia.

Pidän puistosta aukeavasta näkymästä Lontooseen.

Pidän puistosta aukeavasta näkymästä Lontooseen.

8.20–9.15 Aamuasiat, kuten smoothie ja suihku hoidettu, istahdan työpöydän ääreen.

9.16 Tuijotan ikkunasta ja päätän aloittaa suunnattoman käännösnäytteiden printtausprosessin.

10.20 Prosessi jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Käännösnäytteiden lähettäminen on masentavampaa kuin työhakemusten lähettely, sillä harvoin tärppää. Näytteiden lähettely on myös suunnattoman turhauttavaa, sillä olo on kuin istuisin kultakimpaleen päällä, josta haluaisin sirotella kaikille suomalaisille hippusia. Suomi on pieni maa ja suomalaisten intressit tuntuvat osuvan kovin harvoin yhteen omien intressieni kanssa. Snif, surkuttelen ja tunnen hienoista itsesääliä.

10.40–11 Printtailen, juon kahvia ja yritän olla masentumatta. Ehkä smoothie piristää.

Kahvi piristää niin monella tasolla...

Kahvi piristää niin monella tasolla…

11–13 Printtailu saa tältä erää riittää. Suunnittelen vierailukohteita tulevan viikon Suomen vieraita varten. Lista on pitkä. Aloitan eilisen päiväkirjamerkinnän kirjoittamista Sateenmuruihin. Muistan, että tälle kuulle olisi tehtävä vielä yksi apurahahakemus. Aloitan apurahahakemuksen. Aurinko paistaa ulkona, lämpötila hipoo pariakymmentä. Mutta minun on pysyttävä sisällä ja, kyllä, printtailtava ja hukutettava itseni paperisälään ja itsesääliin. Pakenen yläkertaan ja alan käristää kalaa lounaaksi.

13–14 Kala oli hyvää: leivitin sen ja tein salaattia. Jälkiruoaksi kahvia, palaan työpöydän ääreen.

14–15 Kirjoitan eilisen päiväkirjaosuuden valmiiksi, mutta en ehdi laittaa sitä Murusiin, sillä on aloitettava vloggaamista koskeva info ParisRio:n kanssa.

15–17.30 Info oli pitkä, en tarkalleen muista monelta se loppui. Tee kylmeni sitä kuunnellessa. Innostuin ja sain paljon ideoita, liian korkealentoisia ideoita.

17.30–18 Mutustan kovaa ruisleipää ja luen Freya Starkin esseitä.

18 Kääk! Muistan, että kaasu oli jo eilen ihan lopussa. Tiesin, että jonkin syyn takia minun oli tänään poistuttava asunnolta.

Näille ladataan rahaa sähköa ja kaasua varten käytön mukaan.

Näille ladataan rahaa sähköa ja kaasua varten käytön mukaan. Huomaan, että kamerakännykällä saa siedettäviä kuvia kun olostuhteet ovat suotuisat (mitä ne eivät tämän postauksen edellisissä kuvissa olleet).

18–18.30 Piipahdan kaupassa ja kioskissa. Mietin pitäisikö käydä vielä puistossa, sillä aurinko on ihanan lämmin. En jaksa.

18.30–23.15 Kotona. Teen smoothien. Tämä on ensimmäinen smoothie, jota ei ole miellyttävä juoda. Se maistuu oudolta. Unohdan sen lasiin noin kymmeneksi minuutiksi, minä aikana koko sörsseli on myrmähtänyt kokkeliksi. Aisapari oli ehtinyt jo juoda omansa. Viskaan smoothieni vähin äänin vessanpönttöön ja toivon parasta. En käännä tätä tekstiä englanniksi, jotta salaisuuteni säilyy. Teen linssikeiton, joka onnistuu. Räpeltelen koneen äärellä, ja julkaisen eilisen päiväkirjan kuvineen. Luen Sherlock Holmesia ja Lontoon historiaa taustoittavaa kirjaa. Yritämme hahmottaa aisaparin kanssa tulevaa, sillä kaikki on auki heinäkuusta eteenpäin. Levoton yö. En tiedä johtuiko se smoothiesta, lämpötilan kohoamisesta vai epävarmoista tulevaisuudennäkymistä.

Asun täällä, yläkerroksessa, joskin ikkunat ovat takapihalle.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply