Kirjallisuus, Päiväkirja

Viimeiset päivät Lontoossa, osa I, lauantai

Kuten olen hieman vihjaillutkin, Sateenmurun elämässä tapahtuu lähiaikoina paljon muutoksia. Näistä yksi on muutto Lontoosta Suomeen. Tiistaina. Käytännönasioista pakkaamiseen, uuden asunnon löytämiseen ja vanhan siivoamiseen sekä kirjoituskuvioihin liittyen kerron myöhemmin lisää, tällä erää ajattelin palata päiväkirjamaiseen selostukseen, jollaisen tein aiemmin keväällä ja josta pidin, sillä nyt, sateisena sunnuntaina, ehdin käydä läpi eilisen tapahtumat: aisaparini ei anna minun siivota, syy: “you are rubbish at cleaning“. Fiddle-dee-dee, kahvia ja kirjoitustuokio siis!

Seuraa Sateenmurun viimeiset kolme päivää Lontoossa.

Lauantai

6.30 Herään aisaparini herättämänä. Asuntomme Brixtonissa on pieni, joten toisen tietokoneen näpyttelyn äänet kantautuvat väistämättä sänkyyn, sillä työpöytämme sijaitsee metrin päässä vuoteesta. Kuten lähes kaikki muukin. Torkun tunnin, nousen, keitän kahvit, syömme aamupalan. Kirjoitan Sateenmuruihin vinkin Neal’s Yardin pitseriasta.

10.28 – 12.00 Lähdemme ulos: Northern Linen metrolinja Brixtonista London Bridgen asemalle, jossa kulman takana odottaa Monmouthin kahvi. Minusta Monmouth keittää Lontoon parhaat kahvi, ja yritän vakuuttaa aisaparinikin. Jono kahvilaan ulottuu kulman taakse: ennen olen tällaisia jonoja nähnyt vain yökerhojen edessä. Saavumme jonon päähän parikymmentä sekuntia liian myöhään, sillä edessämme jonottaville kahvittelijoille tarjoillaan pannusta filtterimaistiaisia. Sieluni vuodattaa pari kyyneltä, mutta pysyn toiveikkaana. Jono vetää nopeasti ja vartissa olemme papulaarien äärellä. Kahvilassa on joviaali vanhanajan tunnelma, ja papuja ostelevat lontoolaiset maistelevat ennen päätöksen tekoa. Suuren yhteisöllisen pöydän keskellä on pino patonkeja, joiden vierellä hilloja: maksu tapahtuu kassalle, mutta täällä selvästikin luotetaan asiakkaaseen. Kassan vieressä maistiaisiksi tarjoillaan ilmaisia pikkupaloja brownieita: aisaparini mielestä paras brownie Lontoossa, kahvi sen sijaan jää parin askeleen päähän brasilialaisen papumestarini täydellisestä kupposesta. Oma macchiatoni on yhä Lontoon paras, ja hellin sitä sydämeni kyllyydestä. Ei hätää, kirjoitan myöhemmin Monmouthin kahvilasta oman erillisen postauksen tarkemmilla tiedoilla!

Nähtäväksi jää, kuinka Suomen kahvilat pärjäävät Dublinin ja Lontoon kahviloiden rinnalla. Odotan innolla!

Nähtäväksi jää, kuinka Suomen kahvilat pärjäävät Dublinin ja Lontoon kahviloiden rinnalla. Odotan innolla!

Tiskin takana työskenteli taidokkaita baristoja.

Tiskin takana työskenteli taidokkaita baristoja.

Borough Marketilla kannattaa käydä lauantailounaalla. Alue sijaitsee rautatielinjojen alla lasitornien katveessa. Tätä tunnelmaa jään Lontoossa kaipaamaan.

Borough Marketilla kannattaa käydä lauantailounaalla. Alue sijaitsee rautatielinjojen alla lasitornien katveessa. Tätä tunnelmaa jään Lontoossa kaipaamaan.

Kahvin jälkeen lounas Borough Marketin kojuista: dumplingseja, mikä on yleensä sunnuntairituaalimme Brixtonin kupeen Herne Hillin Marketilla, mutta kun niitä nyt löytyi lauantaina, niin minkäs teet.

12.10 – 13.48 Kävelemme Borough’n markkina-alueelta Thamesin rantaa pitkin Tate Modernille. Itse olen laahustanut massiivisen museon huoneesta toiseen aiemminkin, mutta aisaparini oli tämä vielä nähtävä ennen Lontoosta muuttoa. Kuvaa ja runoa yhdistävä surrealistien sali on aina vaikuttava ja yläkerrasta löytyy myös yksi kirjailija Virginia Woolfin sisaren, Vanessa Bellin teos, jota kävin vielä kerran katsomassa. Tällä kertaa suuren Turbine Hallin tilassa oli rumpuja ja erilaisia lyömäsoittimia yhdistävä kone, joka musisoi näennäisen itsestään aulassa. Tätä jään Lontoossa kaipaamaan: aina törmää johonkin mieltämullistavaan elämykseen, jota ei osaa odottaa. Liitän videon tekstin loppuun, nauti!

13.48 – 14.25 Piipahdamme myös viereisessä Bankside Galleryssa, jossa on esillä vesivärejä ja grafiikkaa. Tila on yllättävän pieni, mutta tervetullut vaihtoehto Tate Modernin loppumattomille saleille.

Tate Modernin kahvilan terassin näkymä Thamesille ja St Paul'sin katedraalille.

Tate Modernin kahvilan terassin näkymä Thamesille ja St Paul’sin katedraalille.

Bankside Galleryn pieni tila sijaitsee aivan Tate Modernin kupeessa.

Bankside Galleryn pieni tila sijaitsee aivan Tate Modernin kupeessa.

14.25 – 15.45 Ylitämme Blackfriars Bridgen Pohjois-Lontoon puolelle Cityn alueelle, missä suuntaamme kulkumme aisaparini ykköskahvilaan Fleet Street Pressiin Fleet Streetille. Matkalla kuitenkin poikkeamme mielenkiintoiselle sivukujalle, Bride Lanelle, jonka punatiilirakennuksen seinään on asetettu kyltti ’exhibition’. Emme tiedä, mistä näyttelystä on kyse, joten astumme sisään ottamaan selvää. Tai paremmin, astumme sisään, jossa pyöritämme päätämme mihin suuntaan mennä, kun alakerrasta kömpii esiin venäläisittäin ääntävä turisti, joka kehottaa meitä kulkemaan rappusten alapäähän, jossa henkilökunta neuvoo eteenpäin. Alakerrassa saamme kuulla, että kyseessä on Fleet Streetin historiaa painotuotannon keskuksena käsittelevä näyttely! Täydellistä! Mainitsinko jo siitä, kuinka Lontoossa aina törmää näihin mieltäylentäviin yllätyksiin? Ilmeisestikin rakennuksen myös ravintolassa työskentelevä museo-opas johdattelee meidät rappukäytäviä ja tavallisia käytäviä pitkin jossain Lontoon kellarikerroksissa pieneen näyttelytilaan, jonka yksi seinä on peitetty painotuotteita esittelevillä esinellä. Pienen näyttelyn jälkeen oli mukava kävellä Fleet Streetiä pitkin kahville Fleet Street Pressiin, josta kirjoittaessani jo purinkin hieman alueen historiaa tässä kirjoituksessa.

Käytävillä jossain Lontoon kellarikäytävillä.

Lontoon kellarikäytävillä.

Kulman takaa löytyi myös talo, jossa ensimmäinen The Times painettiin.

Kulman takaa löytyi myös talo, jossa ensimmäinen Sunday Times painettiin. Vastapäätä taas asui 1600-luvun kirjailija Samuel Pepys.

15.45 Iskee kaamea nälkä. Lähdemme kävelemään kohti Sohoa ja Chinatownia.

16.14 Istumme Chinatownin kiinalaisessa, jossa olemme käyneet muutaman kerran aiemminkin. En koskaan muista paikan nimeä, mutta se sijaitsee Chinatownin pääkadun kulmauksessa ja julkisivu on valkoinen. Syömme. Aikaa en pannut merkille, mutta kauaa tässä ei mennyt.

16.14 – 17.45 Kiinalaisen jälkeen marssimme Covent Gardenin Odeoniin (elokuvateatteri, jota jostain syystä suosimme) varaamaan liput Inside Outiin. Tämän jälkeen koukkaus takaisin Sohoon Photographer’s Galleryyn. Kirjoitan tästä varmasti myöhemmin lisää, mutta tässä vaiheessa suosittelen kaikille valokuvauksen ystäville poikkeamaan Oxford Streetiltä S Ramillies Streetin valokuvagalleriaan. Ennen elokuviin menemistä piipahdamme vielä viimeistä kertaa Covent Gardenin Forbidden Planetissa (kirjakauppa animen, animaation, sarjakuvien jne. ystäville).

Sohon katukuvaa.

Sohon katukuvaa.

Photographer's Galleryssa Sohossa. Oxford Streetin ostoskatu on noin parinkymmenen metrin päässä, joten suosittelen poikkeamaan. Alakerrasta löytyy myös kahvila.

Photographer’s Galleryssa Sohossa. Oxford Streetin ostoskatu on noin parinkymmenen metrin päässä, joten suosittelen poikkeamaan. Alakerrasta löytyy myös kahvila.

17.45 – 20.10 Inside Out oli hulvaton elokuva, enkä muista nauraneeni aikoihin niin paljoa elokuvissa. Mutta itkin myös hieman, mutta lohduttauduin kuuntelemalla kuinka vieressäni istuvat vanhemmat lohduttivat noin nelivuotiasta tytärtään.

20.44 – Kotona lähes tyhjässä asunnossa. Keitän teet ja luen viimeistä kertaa lauantain The Timesia. Huoh. Epäilen vankasti, ettei Hesari pysty ajamaan brittilehtien asemaa viikonloppujen rutiineissani.

Lopuksi musiikkiesitys Tate Modernista!

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Satu VW I Destination Unknown July 27, 2015 at 7:10 PM

    Suomi!!! Jopas jotakin. Mielenkiinnolla jään lueskelemaan paluumuuttajan ajatuksia kotimaasta. Vai onko kyseessä ehkä vain hetkellinen pysähdys? Ja kahvia en juo, mutta tuon Inside Outin trailerin kävin katsomassa. Enpä taida uskaltaa näyttää meidän melkein nelivuotiaalle, mutta voi olla että katselen sen itsekseni itkeskellen 🙂

  • Reply sateenmuru July 27, 2015 at 11:03 PM

    Jes, odottelen itsekin mielenkiinnolla millaisia ajatuksia Suomi taas vaihteeksi kirvoittaa! Kuule, suosittelen katsomaan tuon Inside Outin ja sitten puntaroimaan lapselle näyttöä: voi olla aika hyväkin elokuva katsottavaksi, niin hyvin se konkretisoi monimutkaisiakin tunnetiloja. Ja kyllä täällä ainakin koko sali repesi kunnolla nauramaan tuon tuosta, joten ei se pelkkää surua ja murhetta ole!

  • Leave a Reply