Lontoo, Ruoka ja juoma

Wok to Walk, 15 Argyll Street, Soho

Blogin hienoinen hiatus ei johdu siitä, etteikö Sateenmuru olisi tehnyt uusia löytöjä matkoillaan, tai etteikö Sateenmuru alati ajattelisi blogiaan.

Ehei, tilanne on aivan päinvastainen.

Jopa siinä määrin, että (kahviloita lukuun ottamatta) olen alkanut vältellä uusien ravintoloiden etsimistä ja kirjakauppojen koluamista, sillä aina on mielessä ajatus, että tämä toisi vain jatkoa jo ennestään pitkään kirjoittamatta jääneiden kohteiden listaan.

Jopa siinä määrin, että kun oli vaihtoehtona mennä Chinatowniin kiinalaiselle tai Sohoon italialaiselle, valitsin sen kolmannen vaihtoehdon, jota aiemmin olin pitänyt mahdottomuutena.

Nimittäin nuudeleiden syönti vauhdissa.

Hyvä "walk and talk" -annos.

Hyvä “walk and talk” -annos.

Oxford Streetin ketjuliikkeiden kupeessa on näet nuudelipulju Wok to Walk, jonka edessä tuntuu olevan ikuinen jono. Ja tämän jonon jatkoksi asetuin minä – ajatellen, että nyt kun elämäni sattuu olemaan epätavallisen kaoottisen kiireen syöksykierteessä, niin tässäpä ainakin yksi hetki, josta en halua blogiini kirjoittaa.

Toisin kävi. En tiedä johtuiko se nälästä, kiireestä, stressistä, vai tämän kaiken yhdistelmästä, mutta pahvirasiasta syömäni nuudelit olivat parempia kuin keskiverron Thai-ravintolan tarjoamiset.

Wok to Walk on amerikkalainen ketju, joka ilmoittaa rakentavansa annokset tuoreista ja paikallisista raaka-aineista kokin toiveiden mukaan. Ja kokki olet sinä itse: asiakas rakentaa oman annoksensa kolmen eri kategorian valikoimia yhdistäen. Ensimmäisessä kategoriassa on nuudelilaatu (omani tällä kertaa egg noodles), toisessa lisukkeet (omani tällä kertaa ananas, idut ja cashew-pähkinät) ja kolmannessa kastike (omani sweet and sour). Ekstrana otin päälle vielä paahdettua valkosipulia ja voilà! Täydellinen pahvirasiallinen nuudelia oli luotu!

Tilaamassa tiskillä. Kolmen kiireisen kokin toimia pystyi tarkkailemaan ikkunan takaa.

Tilaamassa tiskillä. Kolmen kiireisen kokin toimia pystyi tarkkailemaan ikkunan takaa.

Jos en keskity, olen huono osumaan haarukalla suuhuni jopa paikoillani pysyessä, joten nuudeleiden viuhominen vauhdissa toi omat haasteensa Sohon kaduilla kävellessä. Mutta hyvin siitä selvittiin – vain kerran katastrofi oli lähellä, kun ystäväni sinkautti vahingossa suuhunsa tähtäämän nuudelin kädelleni ja se jäi hetkeksi hihansuuhun roikkumaan kuin kastemato.

Kiireettömämmille kanssaeläjilleni nuudelipaikka on siitä hyvä valinta, että rasian kanssa voi istahtaa vaikka läheisille Golden Squarelle tai pari korttelia kauempana sijaitsevalle Soho Squarelle piknikille, minkä jäkeen voi törsätä sielunsa kyllyydestä joka kulmasta löytyvässä sholoaisessa kahvilassa – nuudeliannos kahdelle yhdellä juomalla tuli maksamaan 17 puntaa.

Jos ehdin, käyn nuudelilaarien äärellä täällä uudestaan, ehdottomasti.

Aurinkoisella säällä oli hyvä napsia valokuvia kamerakännykällä. Niin syntyi tämän kirjoituksen, jonka aiheen ei pitänyt edes blogiin sopia, kuvitus. Yksi kirjoits vähemmän siis kirjoittamatta jääneiden aiheiden listalla - tosin ei se lista tällä kirjoituksella myöskään lyhentynyt. Huoh. Ehkä ensi kerralla.

Aurinkoisella säällä oli hyvä napsia valokuvia kamerakännykällä. Niin syntyi tämän kirjoituksen, jonka aiheen ei pitänyt edes blogiin sopia, kuvitus. Yksi kirjoitus vähemmän siis kirjoittamatta jääneiden aiheiden listalla – tosin ei se lista tällä kirjoituksella myöskään lyhentynyt. Huoh. Ehkä ensi kerralla.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply